Kimalaisten kirja tarjoaa elämänmakuista 1800-lukua ja kietoo lukijan Emily Dickinsonin runojen maailmaan: ”Kieli on on kaunista ja sointuvaa”
Emily Dickinsonin runojen ympärille rakennettu romaani vie lukijan 1800-luvun Yhdysvaltoihin.
© S&S
Miksi kiinnosti?
Kirjan kansi suorastaan vietteli sukeltamaan johonkin kauniiseen, menneeseen ja kiehtovaan. Kiitos taitavasta työstä Laura Noponen ja Jukka Iivarinen. Kirjan nimi Kimalaisten kirja oli myös houkutteleva. Tosin ensimmäisenä ei tullut mieleen runous ja historiankirjoihin jäänyt runoilija Emily Dickinson.
Tieto todellisista historiantapahtumista kirjan taustalla kuitenkin muutti lukukokemusta, sillä totuus pohjalla kiinnostaa enemmän kuin kuvitteellinen tarina 1800-luvun Massachusettsista Yhdysvalloista.
Mitä pidin?
Ensimmäisenä makustelin vain kieltä, sillä se on kaunista ja sointuvaa. Sopii hyvin teokseen, jonka lähtökohta on runoudessa. Hyvän jännitteen tuo tarinan ihmisten inhimillisyys, se, että haluineen ja itsekkäine pyrkimyksineen kirjan henkilöt ovat kaukana kauniista ja eteerisestä.
Asetelma on myös kiinnostava eli Emily Dickinson on kirjan sivuhenkilö, vaikka kaikki kirjassa oleva ja tehtävä kietoutuu hänen ja hänen runojensa ympärille, kuin kimalaiset kukan äärelle.
Kirjailija sanookin hyvin kirjan jälkisanoissa, ettei taide, ei edes hyvin rajoitettua elämää eläneen runoilijan runous, synny tyhjiössä tai ilman muiden ihmisten apua ja vaikutusta.
Arvio: ****
Kirja sai minut…
Hamuamaan lisää tietoa historiallisten kirjailijoiden ja runoilijoiden, varsinkin naisten, elämästä. Kuinka erilaisissa oloissa he joutuivat työskentelemään ja kuinka merkittäviä tekstejä he kykenivät silti jättämään jälkipolville.
Elävimmätkin kuolevat joskus. (…)Elleivät he sitten olleet kuin Emily-neiti ja rakentaneet taloa sanoista. (…) (Talotkaan eivät voi säilyttää ihmisiä, mutta sanat voivat. Ne herättävät kuolleet eloon ja säilövät sen, mikä muuten katoaa.)”