Kirja-arvio: Mohsin Hamidin Viimeinen valkoinen mies -romaani saa näkemään maailman ruskean ihmisen silmin

Mohsin Hamidin Viimeinen valkoinen mies muistuttaa, miten tärkeää on yrittää nähdä maailma muidenkin näkökulmasta. Lue tuottaja Elina Kirssin kirja-arvio!

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Eräänä aamuna valkoinen keski-ikäinen mies huomaa, että hänen ihonsa on yön aikana muuttunut tummaksi.

Mohsin Hamidin Viimeinen valkoinen mies muistuttaa, miten tärkeää on yrittää nähdä maailma muidenkin näkökulmasta. Lue tuottaja Elina Kirssin kirja-arvio!
Teksti:
Elina Kirssi

Mohsin Hamidin Viimeinen valkoinen mies -teos (Otava) ilmestyi lokakuussa. Kirjan on suomentanut Jaakko Kankaanpää.

Miksi kiinnosti?

”Kansainvälisesti menestyneen kirjailijan teos Viimeinen valkoinen mies lupaa ravistella uskomuksia peloista ja ennakkoluuloista.”

Mitä pidin?

”Romaani alkaa kuin Franz Kafkan mestarillinen novelli Muodonmuutos. Mutta tällä kertaa mies ei ole muuttunut herätessään syöpäläiseksi vaan ruskeaihoiseksi. Jo pienoisromaanin lähtökohta herättää ajatuksia, eikä viit­taus Kafkaan ole sattumaa vaan tuntuu ottavan kantaa rotuvähemmistöjen asemaan ­etuoikeutetun valkoisen miehen maailmassa.

Pian kaikki valkoiset muuttuvat yksitellen ruskeaihoisiksi. Päähenkilön, kuntosalilla työskentelevän valkoisen keski-ikäisen Andersin, muuttuminen ja ensimmäiset hetket ruskeana antavat realistista näkökulmaa siihen, millaista on elää ruskeana valkoisen enemmistön keskellä. Kaupan kassalla myyjä ei vilkaisekaan Andersia, ja kadulla liikkuessaan Anders tuntee olonsa epämääräisesti uhatuksi. Tutuista tulee tuntemattomia, pelosta arkea. Realistinen kuvaus koskettaa.

Kuten aina, suuret muutokset järkyttävät koko yhteiskuntaa. Muuttuvat ihmiset aiheuttavat paniikkia, sekasortoa ja väkivaltaisia kohtaamisia. Mutta hiljalleen elämä palaa raiteilleen.

Romaanin viesti on väkevä. Onko sillä lopulta väliä, minkä väriset kasvot tuijottavat vastaan peilikuvasta?”

Arvio: ***

”Ihmiset, jotka tunsivat hänet, eivät enää tunteneet häntä. Heitä tuli vastaan kaupungilla hänen kulkiessaan autolla tai jalan, ja joskus he ohittivat hänet jalkakäytävällä erityisen kaukaa, ja joskus hän teki itse automaattisesti samoin.”

Kirja sai minut…

”…muistamaan, miten tärkeää on yrittää nähdä maailma muidenkin näkökulmasta. Onneksi kirjallisuus antaa tällaiseen heittäytymiseen mahdollisuuksia.”

X