Vihapuhe sairastuttaa yhteiskunnan - Riittävätkö lääkkeeksi kiellot ja lait?

Seurassa kuten muussakin mediassa on totuttu – muttei turruttu – siihen, että facebooksivuille sinkoaa kymmeniäkin vastenmielisiä viestejä päivässä: Sanoin ja kuvin nimettömiä tai salanimisiä rasistisia, seksistisiä, natsistisia, väkivaltaa ihannoivia kannanottoja, joiden lapioinnista digitaaliseen roskakoriin pitäisi maksaa likaisen työn lisää.

Se on kiusaamista jos mikä. Vihaajien orwellilaisessa sanapelissä suvaitsevainen on epäisänmaallinen ja suvakki kirosana.

Suuri enemmistö suomalaisia joutuu joka päivä sietämään ilmeisen pienen porukan vihaviestejä, eikä niiden suoltajia saa vastuuseen oikein millään. Jos suunta nyt muuttuu, siihen tarvittiin kuolema asema-aukiolla. Ja Peli poikki –mielenosoituksen 20 000 rasismia ja väkivaltaa vastustavaa ihmistä.

Jatkossa tarvitaan myös meidät kaikki mielenosoituksiin tottumattomat, demokratiaan luottavat, historiaa tuntevat, tavalliset suomalaiset vastustamaan pahaa omassa arkiympäristössämme, niin digitaalisessa kuin todellisessa. Suvaitsevaisenkaan ei pidä olla niin sinisilmäisen, että sallii mitä vain sananvapauden nimissä.

Mutta auttavatko pelkät kiellot ja uudet lait, jos vanhatkaan eivät ole tehokäytössä? Pastori Antti Kylliäinen kertoi sunnuntaisessa radiohaastattelussa kasvattajien työkalusta, joka soveltaa Aristoteleen hyve-etiikkaa päiväkodeissa, hyvin tuloksin. Lapset oppivat hyveiden reiluus, ystävällisyys ja kannustavuus merkityksen ja puuttuvat oma-aloitteisesti kiusaamiseen, koska se ei ole ”reilua eikä ystävällistä” – eivät vain siksi, että se on kiellettyä. Hyveet elämässä -hanke leviää, konsepti ja ilmainen verkkosovellus ovat pian halukkaiden käytettävissä. Toivottavasti hyvekasvatuksen avulla kasvaa uudenlainen aikuisten sukupolvi tukemaan päättäjien pyrkimyksiä tervehdyttää vihan sairastuttama yhteiskunta.

Mitä tulee Seuran saamiin viesteihin liittyen ”vääriin” aiheisiin ja mielipiteisiin tai käyttämiimme ”vääriin” kirjoittajiin, kolumnisteihin ja bloggareihin sanon vain tämän ja vain tässä: Olen ylpeä Seuraa tekevistä suvaitsevaisista ja laajatietoisista ihmisistä, jotka toki käyttävät sananvapauttaan usein suorasukaisesti, mutta viime kädessä hyvään pyrkien ja aina omalla nimellään.