Uskokaa tai älkää – Liverpool voittaa vielä Valioliigan!

Tiedän että otsikko on suorastaan provokatiivinen eikä tietenkään pidä paikkaansa, kun puhutaan meneillään olevasta kaudesta. Chelsea tai Manchester City sen liigamestaruuden vie.

Liverpool saa olla tyytyväinen, jos yltää neljän parhaan joukkoon ja varmistaa siten avoimen oven ensi kauden Mestarien liigaan.

Mutta jos Liverpool-fanilta asiaa kysytään, otsikon väite on täyttä totta. Kysymys vain kuuluu: minä vuonna?

Valioliigan 2012 voittaneelta Manchester Cityltä paluu Englannin jalkapallomestariksi kesti 44 vuotta. Liverpoolin tuoreimmasta mestaruudesta on ”vasta” neljännesvuosisata.

Moni jalkapalloa ei niin sydämenasianaan pitävä ihmettelee, mikä saa suomalaisen ryhtymään jonkin kaukaisella saarella koleassa ja sateessa pelaavan seuran kannattajaksi? Sepä se.

 Kun liekki syttyy

Oma Liverpool-liekkini syttyi vuonna 1966. Siihen vaikutti myös muuan ulko-jalkapallollinen syy, nimeltään The Beatles.

Beatlemania oli tuolloin levinnyt jo kotikonnuilleni Imatralle saakka, ja koska moppitukat tulivat Liverpoolista, kaikki mikä liittyi tuohon mystiseen kaupunkiin, oli 8-vuotiaalle kova juttu. Erityisesti Liverpool FC, joka voitti keväällä -66 Englannin liigamestaruuden. Hehkua lisäsi vielä se, että seuran pelaajista maalitykki Roger Hunt oli heti perään mukana voittamassa Englannille maailmanmestaruutta.

Siitä lähtien Pool onkin pysynyt matkassa mukana, tavalla tai toisella. Urheilutoimittajana en koskaan julkisesti fanittanut ketään, en edes Liverpoolia, mutta aitoa mielihyvää esimerkiksi ne 1980-luvun lukuisat liigamestaruudet ja parit FA Cup- ja Euroopan cup -voitot aina toivat.

Menestys tuntuikin olevan itsestäänselvyys. Jos joku olisi kevään 1990 liigamestaruushuumassa väittänyt, että 25 vuoden kuluttuakin Pool yhä jahtaa sitä seuraavaa mestaruuspystiään, tokko kukaan olisi moista uskonut.

Graeme Souness, Roy Evans, Gerard Houllier, Rafa Benitez, Roy Hodgson, King-Kenny Dalglish – managerit ovat vaihtuneet, samoin kokonaiset upeat pelaajasukupolvet samihyypiöineen kaikkineen, mutta valonpilkahdukset ovat jääneet aika vähiin. Mestarien liigan voitosta on jo kymmenen vuotta, FA Cupin voitostakin yhdeksän.

Jos, jos ja jos…

Swanseasta 2012 napatulta nykymanagerilta Brendan Rodgersista odotettiin paljon. Hyökkäävän, pallonhallintaan ja nopeisiin syöttöihin perustuvan pelityylin sisäänajo otti aikansa, mutta toi tulosta jo viime kaudella.

Himoittu liigamestaruus oli lopulta niin lähellä, että moni fani jossittelee vieläkin – jos Kolo Touré ei olisi mokannut harhasyötöllään tasapeliä WBA:lle, jos Steven Gerrard ei olisi liukastunut ja lahjoittanut voittomaalia Chelsealle, jos punapaidat eivät olisi tössineet 3–0-johtoaan 3–3-tasapeliin Crystal Palacea vastaan…

Kuluvaan kauteen punapaidat lähtivät ilman Barcelonaan 80 miljoonalla eurolla myytyä maalipyssyä Luis Suarezia. Toisaalta Rodgers hankki ison tukun uusia pelaajia, muun muassa puolustajat Dejan Lovrenin ja Emre Canin, keskikentän Adam Lallanan sekä hyökkääjät Mario Balotellin, Rickie Lambertin ja Lazar Markovicin.

Heistä tuittupää Balotelli osoittautui täysin vääräksi valinnaksi, eikä Lovrenkaan ole aiheuttanut toistaiseksi juuri muuta kuin sydämentykytyksiä lipsahduksillaan.

Kun vielä Suarezia hyvin edelliskaudella peesannut Daniel Sturridgekin joutui loukkaantumisen takia sivuun pitkäksi aikaa, Pool oli pitkään vain varjo entisestään. Mestarien liiga meni penkin alle ja Eurooppa-liigassa kompastuttiin heti Besiktasiin.

Maltetaan vielä

Moni oli jo valmis näyttämään ovea Rodgersille, mutta onneksi seuran johtoportaalla riitti malttia. Ja nyt näyttää pitkästä aikaa tosi hyvältä: kahdeksasta viime ottelustaan Pool on voittanut seitsemän, eikä kolmantena olevaan Arsenaliin ole kuin kolme pistettä.

Jordan Hendersson, Coutinho ja kumppanit ovat olleet suorastaan liekeissä. Jatkukoon sama tahti.

Ihan totta, se mestaruus tulee vielä. Jo ensi vuonna?