Suomi ykkössijalle luottamuksen mittauksessa – Esko Valtaoja: ”Miten voisimme saada kaikki maapallon asukkaat luottamaan toisiinsa?”

Nelisenkymmentä vuotta sitten valmistui suomalais-neuvostoliittolainen elokuva Luottamus. Suomen itsenäistymisestä ja Lenin-sedästä kertova filmi oli niin turpea kalkkuna, että sen ohjanneelle Edwin Laineelle annettiin lohdutukseksi valtion elokuvataiteilijapalkinto.

Mitä enemmän luottamuksesta puhutaan, sitä vähemmän sitä todennäköisesti on tarjolla. Nyt kun arkistot alkavat aueta, on myös hupaisaa huomata, että loppujen lopuksi neukut taisivat luottaa suomalaisiin enemmän kuin me heihin. Ison on aina helpompi luottaa kuin pienen.

Luottamuksen pienin yksikkö on kahden ihmisen välinen suhde. Keneen luotan, ja kuinka paljon? Viimetalvisessa eurobarometrikyselyssä tätä tiedusteltiin kaikkien 28 EU-maan kansalaisilta. Mitä mieltä olet väitteestä ”Yleisesti ottaen kaikkiin oman maani asukkaisiin voi luottaa”?

Yllätys, yllätys. Me kyräilevät ja epäluuloiset suomalaiset nappasimme ykkössijan. Kokonaista 85 prosenttia oli samaa mieltä väitteen kanssa. Vain yksi sadasta oli täysin eri mieltä.

Kannoilla seurasivat tanskalaiset, ruotsalaiset ja irlantilaiset. Ranskalaisista taas vain kolmasosa luotti toisiin ranskalaisiin. Hännänhuippuna tulivat kreikkalaiset, kyproslaiset ja slovakit, joista alle neljäsosa näki mitään syytä uskoa lähimmäisiinsä.

Panee miettimään. Me selitämme eri maiden tapahtumia politiikasta, taloudesta, kulttuurista ja historiasta lähtien, mutta kuinka paljon enemmän kaikkeen vaikuttavatkaan ihmisten mielissä olevat perusolettamukset maailmasta?

Afrikan maissa luottamuslukemat ovat vieläkin alhaisempia. Ei ole helppoa rakentaa toimivaa yhteiskuntaa, jos kukaan ei luota mihinkään – ei toisiin ihmisiin, ei poliitikkoihin eikä poliisiin, eikä mihinkään muuhunkaan. Siinä on yksi suuri haaste kotouttamisessakin: meille niin itsestään selvän luottamuksen istuttaminen uusiin suomalaisiin.

Ihminen on pohjimmiltaan yhteistyöhaluinen ja -kykyinen laumaeläin. Sivilisaatio ei olisi mahdollinen ilman luottamusta, uskoa siihen että tuo toinen on hyväntahtoinen eikä yritä käyttää minua hyväkseen – paitsi mitä nyt ihan pikkuisen, sen verran kuin minä itsekin koetan fuskata.

Luottamuksella on kääntöpuolensakin, kuten historia kerran toisensa jälkeen on näyttänyt. Parhaimmillaankin se on aina ulottunut vain oman lauman piiriin: perheen, suvun, heimon tai kansakunnan jäseniin. Loput ovat sitten ainakin potentiaalisia vihollisia.

Miten voisimme saada suomalaiset luottamaan kreikkalaisiin, kreikkalaiset luottamaan toisiin kreikkalaisiin, ja kaikki maapallon asukkaat luottamaan toisiinsa?

Esko Valtaoja on avaruustähtitieteen emeritusprofessori Turun yliopistossa.