Vesa-Matti Loiri on entinen hevosmies: ”Ratsastin yleensä maastossa - tykkäsin laukata maastopoluilla aina kun mahdollista”
Vesa-Matti Loiri ratsasti ja omisti ravihevosia: ”En pelännyt hevosia ja osasin käsitellä niitä. Hevonen on hieno eläin.”
Viihdetaitelija harrasti myös ratsastusta. © Olavi Kaskisuo / Lehtikuva
Missä oheinen kuva on otettu?
”Kirkkonummen lähellä olevalla tallialueella. Pari vuosikymmentä sitten harrastin ratsastusta useita vuosia. Enää en ole ratsastanut moneen moneen vuoteen.”
Mikä ratsastamisessa viehätti?
”Kuvassa ratsastan kentällä, mutta yleensä ratsastin maastossa. Tykkäsin laukata nimenomaan maastopoluilla aina kun siihen oli mahdollisuus. Laukkasin aika paljon.”
Miten innostuit ratsastuksesta?
”Varmaan sen takia, että olin tutustunut hevosiin, kun minulla oli noihin aikoihin kaverini kanssa yhteinen ravihevonen. Halusin oppia tuntemaan hevoset paremmin. Sen takia kävin ratsastamassa.”
Kuvan perusteella näytät olevan ratsun selässä koko lailla kotonasi?
”Kyllä joo. En ollut mikään hyvä ratsastaja, mutta tulin hyvin hevosten kanssa toimeen. En pelännyt hevosia ja osasin käsitellä niitä. Hevonen on hieno eläin.”
Putositko koskaan hevosen selästä?
”Kerran, mutta en mitenkään vakavasti.”
Kuten kerroit, olet ravi-ihmisiä. Vieläkö olet ravien kanssa tekemisissä?
”Ei minulla ole enää hevosia. Minun ja kaverini, bassoa bändissäni soittaneen Kicke Bergholmin, viimeinen hevonen voitti muutama vuosi sitten Kriteriumin. Sen jälkeen hevonen ei enää oikein pärjännyt ja me luovuimme hevoshommista.”
Vesa-Matti Loiri konsertoi harvakseltaan: huhtikuussa Sastamalassa ja elokuussa Savonlinnassa. Markku Ulander / LK
Pääsitkö missään vaiheessa itse ohjastamaan?
”Lenkillä kävin valmentajan kotipaikalla aika useinkin. Monta kertaa olen hevoskärryissä istunut.”
Ohjastitko hevosia raveissa?
”Jossain julkkislähdössä kauan sitten ohjastin, kun sellainen vielä oli mahdollista. Nythän ohjastamaan ei ole enää pitkään aikaan päästetty ilman koulutusta.”
Olisitko halunnut ottaa osaa kilpailuihin?
”Sanoin aikoinaan ohjastajalle, jolla ensimmäinen hevosemme oli hoidossa, että tekisi mieli ohjastaa. Hän sanoi suoraa, ettei siellä kaivata sinua, olet vain tiellä ja ohjastaminen on hengenvaarallista.
Niin kuin se onkin. Kaistanvaihtot ja säännöt ovat niin tarkkoja, että uskoin siltä sanomalta. Ei siihen kannattanut ryhtyä, jos ei ollut koulutusta. Ohjastaminen ei ole lastenleikkiä.”
Juttu on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 4/19
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti