Freelance-näyttelijä Mari Lehtosen arjessa on kahdenlaista stressiä – ensi-iltaa edeltävää jännitystä ja työn epävarmuuden tuomaa stressiä: ”Kun mieli laukkaa, teen fyysisiä keskittymisharjoituksia”
Moni ystäväni on myös näyttelijä, tsemppaamme usein toinen toistamme. On tärkeää antaa tunteiden tulla ulos, niin kateuden, surun kuin harmituksenkin.
Olen ammatiltani freelancer-näyttelijä. Työssäni on kahdenlaista, toisistaan täysin poikkeavaa stressiä: ensi-iltaa edeltävä jännitys ja työn epävarmuus. Tänä keväänä olin hyvin stressaantunut ennen Suomen Kansallisteatterin Kaikki hienot jutut -monologin ensi-iltaa.
Laihduin, koska menetin ruokahaluni ja elin muutaman päivän liemiruoalla. Olin hyvin itkuherkkä, tosin positiivisessa mielessä. Stressaantuneena herkistyn kaikesta kauniista, kuten kiitollisuudesta omaa työtäni kohtaan ja työtovereiden olemassaolosta.
Kyynelehdin, kun joku kysyi vointiani ensi-illan kynnyksellä, koska olin otettu huomaavaisuudesta.
Fyysiset keskittymisharjoitukset auttavat
Ennen ensi-iltaa on tärkeintä muistaa hengittää oikein kunnolla vatsanpohjasta asti. Kun mieli laukkaa, teen fyysisiä keskittymisharjoituksia.
Tamppaan jalkoja maahan, jotta tunnen niiden olevan paikoillaan. Harjoitteet pohjautuvat mielikuviin.
Jos jännitys kasvaa, otan mielessäni kriitikon päästä kiinni ja pienennän ihmisen noin 15 sentin kokoiseksi. Sen jälkeen huomaan ajattelevani, että kyllähän minä pärjään.
Ensi-illan jännitykseen kuuluu aina sen tiedostaminen, että niillä tunteilla on selkeä rajapyykki, jonka jälkeen helpottaa.
Toimeentuloon liittyvä stressi tuo jopa masennusoireita
Työn jatkuvuuteen liittyvä stressi on erilaista. Se liittyy epävarmuuteen toimeentulosta ja työttömyydestä. Se menee suoraan itsetuntoon, koska näyttelijänä työvälineeni ovat kehoni ja mieleni.
Silloin stressioireet ovat masennuksen kaltaisia tunteita. Mikään ei huvita ja makoilen sohvalla. Saan silloin parhaan avun juttelemalla ystävieni ja läheisteni kanssa – ja halaamalla heitä!
Moni ystäväni on myös näyttelijä, tsemppaamme usein toinen toistamme. On tärkeää antaa tunteiden tulla ulos, niin kateuden, surun kuin harmituksenkin.
Harrastan päivittäin meditaatiota ja joogaan. Jos minulla on 20 minuuttia ylimääräistä aikaa, etsin Youtubesta mukavan oloisen harjoituksen ja rauhoitun.
Juttu on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 5/19.
Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti