Elokuva-arvio: Ensilumi kuvaa vähäeleisin tuokiokuvin perheen elämää suomalaisessa vastaanottokeskuksessa
Mehdipourin perhe asuu vastaanottokeskuksessa suomalaisessa pikkukaupungissa. He elävät elämäänsä kuin mikä tahansa perhe nauttien Suomen kesästä, luottavaisina tulevaisuuteen katsoen
Shahab Hosseini, Kimiya Eskandari, Shabnam Ghorbani ja Aran-Sina Keshvari näyttelevät pakolaisperheen vanhempia ja lapsia.
Ensilumi on kotimainen draamaelokuva vuodelta 2020. Iranilaissyntyinen Hamy Ramezan oli kymmenvuotias saapuessaan pakolaisperheensä kanssa Suomeen. Uuteen kotimaahan integroiduttiin nopeasti, päästiin töihin, ja Hamy opiskelemaan elokuvantekoa myös Englantiin.
Omaelämäkerrallisia aineksia sisältävä perhekuvaus on ansioituneita lyhytelokuvia tehneen Ramezanin ensimmäinen pitkä ohjaus. Se huomioitiin kuudella Jussi-ehdokkuudella, joista pystin voitti isää näyttelevä iranilainen Shahab Hosseini.
Shabnam Ghorbani esittää kolmetoistavuotiasta, suomalaista koulua käyvää poikaa, osin ohjaajan omakuvaa. Vaan kuten perheyhteisö on tiivis, niin myös elokuvan näkökulma katsoo yksilöitä, mutta näkee perheen ja suvun, koulun ja ystävät.
Ensilumi-elokuvan voima lepää tuokiokuvissa
Elämänpiiri on rakastava ja onnellinen, vaikka perhe asuukin yhdessä huoneessa pakolaiskeskuksessa ja odottaa turvapaikkapäätöstä. Isä ottaa joskus kuppia, suomalaisittainko? Tietenkin epävarmuus ahdistaa, ja poikaa tarvitaan myös tulkiksi.
Elokuva ei yritäkään olla suuri juonidraama, vaan sen voima lepää pienissä tuokiokuvissa.
***
Ensilumi, lauantai 18.12. klo 21.10, Teema & Fem