Ei enää niin murheellisten laulujen maa – viinakansalle maistuu alkoholiton
”Juomakulttuurimme on muuttumassa samaa tahtia kuin omaan hyvinvointiin kiinnitetään yhä enemmän huomiota”, kirjoittaa päätoimittaja Erkki Meriluoto.
Päätoimittaja Erkki Meriluoto.
Väkevien ja viinien monopolimyyjä Alko paljasti viime vuoden tilastonsa. Ne heijastelevat kansamme juomatottumuksia ja kertovat omalta osaltaan yhteiskuntamme muuttumisesta – sekä myös siitä, että jotkin asiat pysyvät samoina vuodesta toiseen.
Suomalaiset ovat viinakansa. Alkoholiputiikin kolme myydyintä tuotemerkkiä olivat tutut Leijona, Koskenkorva ja Suomi Viina. Kutakin myytiin yli 2 miljoonaa litraa viime vuoden aikana.
Suomalaiset ovat viinikansa. Tuoteryhmissä punaviinit olivat ykkönen ja valkoviinit kakkonen. Molempia myytiin yli 20 miljoonaa litraa.
Suomalaiset ovat myös alkoholiton kansa, mutta eivät välttämättä enää siiderikansa.
Alko myi viime vuonna alkoholittomia tuotteita (533 000 litraa) enemmän kuin siideriä (468 000 litraa). Lukemiin vaikuttaa luonnollisesti juomien haku ulkomailta – etenkin Baltian maista. Alkon kokonaismyynti väheni edellisvuodesta lähes neljä prosenttia.
Suomalaisista monopoleista Veikkaus on joutunut viime aikoina useamman kohun silmään ja on asiaan reagoinutkin: Tällä hetkellä se ruuvailee peliautomaatteja irti kioskien lattioista.
Eri asia on, onko muutos vain kosmeettinen. Jos marketin eteisessä on kuuden pelikoneen sijasta viisi, ei se peliongelmaista helpota.
Alko on korostanut rooliaan vastuullisena alkoholin myyjänä ja pärjännyt mainiosti myös myymälöiden palvelutasossa. Kriittisen keskustelun aikaan se on keskittynyt mahdollisimman hyvin omaan tekemiseensä.
Alkoholittomien juomien myynnin kasvu (12 prosenttia) on erinomainen imagonnostatus sekä Alkolle että myös suomalaisille. Juomakulttuurimme on muuttumassa samaa tahtia kuin omaan hyvinvointiin kiinnitetään yhä enemmän huomiota. Jos kuitenkin otetaan, niin sekin hoidetaan laadukkaammin: kalliimmilla viskeillä, gineillä tai samppanjalla.
”Alkoholiton crisp-olut, lehtipuhallin ja uusioperhe”
Työttömyys, viina, kirves ja perhe. Lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe. Näin lauloi Eppu Normaali vuonna 1982.
Nyt 38 vuotta myöhemmin realistinen kuvaus yhteiskunnastamme olisi: Pätkätyöt, alkoholiton crisp-olut, lehtipuhallin ja uusioperhe.
Ikuisen marraskuun vesisade, poliisipalvelut sadan kilometrin päässä ja viimeinen erhe ennen yllättävän pian koittavaa avovankilaa ja koevapautta.
Alkoholin aiheuttamat murheelliset laulut vähenevät ja hyvä niin.