Näyttääkö elokuvien Suomi jo liikaa idylliseltä Baltialta? Elokuva-ohjaajat ovat innostuneet kuvaamaan kotimaa-kohtauksetkin ulkomailla
Miksi Viron Haapsalu esittää Hyvinkäätä ja virolaiskartano Helsingin Meilahtea? Syitä on paljon: Baltian verohelpotukset, rakennuskanta – ja Tarkovski-tunnelmat!
Helene Schjerfbeckin Hyvinkään-talo näyttää vanhalta, mutta oikeasti se rakennettiin nyt Viroon kuvauksia varten.
Uudessa Helene-elokuvassa taiteilijasuuruus Helene Schjerfbeck (Laura Birn) asuu Hyvinkäällä harmaassa pikkutalossa pihapiirissä, jonka rakennuskanta ei näytä ihan Suomelta. Se näyttää Virolta. Heti lähitalon takana piirtyy matala kirkontorni. Tämä on elokuvien tekijöiden trendi.
Viimeksi Marian paratiisin päänäyttämönä, Helsingin Meilahden lahkolaishuvilana oli paljon alkuperäistä rakennusta jykevämpi virolainen kivikartano.
Lukuisia muitakin Suomeen sijoittuvia elokuvia on viime vuosina käyty purkittamassa ulkomailla, vaikkapa Helene-uutuuden ohjaajan Antti J. Jokisen aiempi elokuva Kätilö (2015).
Sen rosoisista Lapin sodanaikaisista hökkeleistä osa kuvattiin Liettuassa, osa Norjassa.
Meneekö idylli jo yli?
Näyttääkö elokuvien Suomi jo liikaa Baltialta?
”Se on erittäin hyvä huolenaihe. Liikaa kotimaisia elokuvia kuvataan ulkomailla, jopa nykyaikaan sijoittuvia”, Jokinen sanoo suoraan.
Muista uusista elokuvista kirurgin ja fysioterapeutti-dominan rakkaus J-P Valkeapään elokuvassa Koirat eivät käytä housuja taltioitiin Latviassa.
Taneli Mustosen Bodomin (2016) murhakauhun järvi ei ollut Espoossa, vaan Virossa. Dome Karukosken Tom Of Finlandin (2017) iskupaikat helsinkiläisissä puistoissa kuvattiin Göteborgissa.
Näin on syntynyt kiehtovaa visuaalisuutta, vaikka jokin miljöissä on vinksallaan, kun Helsingin keskustassa vilahtaa pittoreskeja tallinnalaisia kujia. Sen tosin huomaavat todennäköisesti parhaiten vain paikalliset asukkaat.
”Koirat eivät käytä housuja” sijoittui Helsingin kaltaiseen suomalaiskaupunkiin, mutta rapistuneet teollisuuskorttelit olivatkin Latviasta. Helsinki Filmi
Virossa houkuttavat verohelpotukset ja ammattitaito
Helenen ohjaaja Antti J. Jokinen pystyy tiivistämään helposti syyt siihen, mikä vetää ulkomaille kuvaamaan Suomea.
Tärkein on raha. Viro haluaa kutsua elokuvantekijöitä maahan keikkatöihin, siksi paikalliset verohelpotukset juoksevat sujuvasti.
Avokätisten yritysvähennysten ansiosta Viro maksaa käytännössä takaisin noin 30 prosenttia kuvausryhmän kuluista.
”Virossa on myös epookkiosaamista. Siksi brititkin menevät nykyään sinne.”
Helenen lavastaja Jaagup Roomet on lavastanut jo neljä suomalaista elokuvaa.
Katsoja menee helposti vipuun luullessaan, että Schjerfbeckin talon harmaa julkisivu on käyty varta vasten etsimässä Haapsalusta.
Oikeasti Roomet rakensi sen itse. Jokinen tosin vakuuttaa, että Schjerfbeckin Hyvinkään asumuksessakin oli aikoinaan ikkunaluukut.
Kaunista nuhjuisuutta
Jokinen pitää yhtä lailla amerikkalaisen nykyohjaajan Paul Thomas Andersonin kuin 1970-luvun neuvostoliittolaisen mestarin Andrei Tarkovskinkin kuvakielestä.
”Helenessä on Tarkovski-vinkkauksia,” hän sanoo.
Anderson taas on tunnettu ylväistä, joskus lähes maalausmaisista pitkien ottojen kuvistaan.
Ilmankos Heleneen muodostuu fantasiamainen ristiriita, kun taidemaalari hioo perfektionistisesti Anna Retulaisen toisintamia tauluja, muttei välitä sutia uusiksi ovista ja ikkunanpokista täysin rapisseita maaleja.
”Vanhennetusta lavasteseinästä tulee erityisen hyvä, kun se maalataan, hiotaan ja laitetaan ulos. Kaikkein paras olisi, jos seinän pystyisi pitämään ulkona talven yli. Meillä huoneen sinertävä seinä oli puoli vuotta ulkona talon vieressä”, Jokinen innostuu.
Jokisen elokuvat ovat esteettisesti hienon näköisiä. Seuraavaksi, Ilkka Remeksen trilleriä filmatisoidessaan, hän suuntaa maisemissaankin tulevaisuus- ja virtuaalipuolelle.
”Terroristit harjoittelevat virtuaalisesti iskua Suomen presidentinlinnaan.”
Big Game -elokuvan suomalaismetsä oli lavastettu studioon ja mäkikisamaisemiin Garmisch-Partenkircheniin. Stephanie Kulbach
Elokuvien tekijöiden Baltian suosio jatkuu
Toisetkin ovat hakeneet Tarkovski-nuhjuisuutta Virosta jo paljon ennen nykybuumia, esimerkiksi J-P Valkeapää Muukalaisessa (2009).
Historiallisten näkymien kuvaamisen Baltia-trendi taas jatkuu Liettuassa Joona Tenan tulevassa elokuvassa Peruna.
Härmäläiset tekevät siinä tuttavuutta potaattikasvin kanssa 1600-luvulla.
Aku Louhimiehen Tuntemattomaan (2017) sentään löydettiin Neuvosto-Petroskoi yllättävän läheltä: Suomenlinna sai toimia Äänislinnan kopiona.
Suomen vuoristot
Joskus Suomea on kuvattu ulkomailla siksi, etteivät paikalliset miljööt täällä ole olleet elokuvantekijöiden mielestä tarpeeksi vaikuttavia tai henkeäsalpaavia. Hilpeimpänä esimerkkinä säilyy Jalmari Helanderin Big Game (2014), jossa Yhdysvaltain presidentin (Samuel L. Jackson) lentokone ammutaan alas suomalaiseen metsään.
Tuo metsä on jylhää saksalaista alppivuoristoa Garmisch-Partenkirchenistä.
Vuonna 2010 Helanderin joulupukkielokuvassa Rare Exports nähdyt Korvatunturin napajäätikköhenkiset maisemat olivat oikeasti Pohjois-Norjan tuntureita.
Yhteen kotimaiseen aiheeseen uudelleenfilmatisointi Baltiassa voisi istua mainiosti. Niskavuorethan ovat Virossa syntyneen ja kasvaneen Hella Wuolijoen käsialaa.