SPR:n Hannu-Pekka Laiho on kohdannut ihmisvirtoja epätoivon keskellä: ”Pakolaiskeskustelusta unohtuu ihminen, jolla on oma historiansa, haaveensa ja unelmansa”
”Nuoret miehet kuuluvat pakolaisryhmään, jota vieroksutaan, vihataan ja lyödään poliittisesti eniten päähän kaikissa Euroopan maissa”, Hannu-Pekka Laiho sanoo. Silti vahva usko paremmasta elämästä auttaa jaksamaan epäinhimillisissäkin olosuhteissa.
Viestintädelegaatti Hannu-Pekka Laiho, 70, työskennellyt vuosia Kansainvälisen Punaisen Ristin palveluksessa.
Kansainvälisen Punaisen Ristin viestintädelegaatti Hannu-Pekka Laiho, 70, on nähnyt vuosien varrella lukuisia maailman kriisipesäkkeitä.
”Kaikkien näiden pakolaismiesten kohdalla toivo tulevaisuudesta omassa maassa on sammunut. Heillä ei ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä”, Hannu-Pekka Laiho sanoo.
Lähtömaan levottomuudet ja poliittinen tilanne pakottavat yhä uudet ihmisvirrat liikkeelle – näin on myös Afganistanista ja Pakistanista Bosniaan tulleiden pakolaisten kohdalla.
Hannu-Pekka Laiho: ”Nuoret pakolaismiehet – unohdettu ja hyljeksitty ryhmä”
”Valitettavasti nuoret miehet kuuluvat ryhmään, jota vieroksutaan, vihataan ja lyödään poliittisesti eniten päähän kaikissa Euroopan maissa. Oikeistolaiset ääriryhmät käyttävät heitä omina varoittavina esimerkkeinään niin kutsutuista elintasopakolaisista. Tämä on surullista ja aika uskomatontakin”, Hannu-Pekka Laiho sanoo.
Silti vahva näky paremmasta elämästä Euroopassa auttaa pakolaismiehiä jaksamaan epäinhimillisissäkin olosuhteissa.
”Jotkut ovat yrittäneet Kroatian rajan yli useita kertoja ja aina heidät on käännytetty takaisin. Silti he jaksavat olla ystävällisiä ja jopa hymyillä näille vastoinkäymisille.”
”Pakolaiskeskustelussa unohtuu, että kyse on oikeista ihmisistä”
Hannu-Pekka Laiho vieraili päivittäin marraskuun puolivälistä kuukauden ajan Vučjakin leirissä toimien viestintätehtävissä ja tarjoten pakolaismiehille kuuntelevan korvansa.
”Moni kyseli, milloin leiri suljettaisiin ja milloin he pääsevät sieltä pois. Monet myös ihmettelivät, miksi heitä ei haluta Eurooppaan ja miksi he eivät pääse näyttämään, että haluaisivat tehdä työtä ja elää ihmisarvoista elämää”, Laiho kertoo.
Suomen Punaisen Ristin parissa viestintäjohtajana vuosina 2001-2015 työskennellyt Hannu-Pekka Laiho muistuttaa, että pakolaisuus ei ole uusi asia – Suomestakin on lähtenyt aikoinaan suuri joukko ihmisiä paremman elämän toivossa Ruotsiin ja Amerikkaan.
”Pakolaiskeskustelusta unohtuu usein se, että kyse on oikeista ihmisistä, joilla jokaisella on oma historiansa – perheet ja suvut, haaveet ja unelmat. Mitä jos meitä suomalaisia olisi aikoinaan kohdeltu samalla tavoin kuin näitä nuoria miehiä nyt?”
Kotiin soittaminen mahdotonta – ikävä ja kaipuu perheelle paljastuisi
Muutamat pakolaiset avasivat Hannu-Pekka Laiholle omia elämäntarinoitaan, kertoivat haaveistaan ja perheistään, jotka ovat joutuneet jättämään taakseen.
Hän muistaa hyvin myös keskustelun, jonka kävi pakistanilaisen kolmen lapsen isän, Sammar Alin kanssa Bosniassa.
”Kysyin Sammarilta, onko hän soittanut kotiin Skypen, Messengerin tai WhatsAppin avulla. Hän vastasi kieltävästi. Tiedustelin syytä. Sammar kertoi, että ei halua soittaa kotiin, sillä joutuisi samalla vastaamaan perheen ja lasten kysymyksiin, mitä isälle kuuluu.”
Sammar Ali ei haluaisi edes paljastaa leirin olosuhteita läheisilleen, koska tietäisi sen olevan perheelle shokki. Hän myös kertoi ikävöivänsä kovasti kuusivuotiasta tytärtään.
”Sammar ei ollut nähnyt tyttöä kokonaiseen kahteen vuoteen eli siitä asti, kun hän oli joutunut lähtemään Pakistanista. Soittaminen kotiin olisi tuonut ikävän tunteet entistä pahemmin pintaan, eikä mies mitenkään uskaltanut tarttua puhelimeen.”
Sammar Alilla on kotona kuusivuotias tytär ja kaksi nuorempaa poikaa. Heitä on kova ikävä. Isää lohduttaa se, että pojat ovat olleet aivan pieniä isän lähtiessä kotoa eivätkä muista tätä enää. SPR / Hannu-Pekka Laiho
Ei jälkeäkään katkeruudesta
Hannu-Pekka Laiho on koko avustusprojektin ajan ihaillut pakolaisten sydämellistä suhtautumista itseensä.
”En ole kertaakaan pelännyt leirillä. Ihmiset eivät osoita merkkiäkään katkeruudesta, vaikka tietävät minun tulevan hyvinvoivasta Suomesta ’ihmettelemään’ heidän kurjuuttaan. Siltähän sen varmasti täytyy tuntua.”
Ikä on Laihon mukaan hänen tehtävässään etu. Vucjakin leirillä olleet pakolaiset tulevat kaikki kulttuureista, joissa vanhempia ihmisiä kunnioitetaan erityisesti.
Eläkkeellä oleva viestintädelegaatti sai leirillä myös oman lempinimen.
”Leirillä minulta kysyttiin usein ’Hi Papa, how are you, everything okey – Hei Papa, miten voit, onko kaikki hyvin?’ Kun me kaikki palelimme leirillä, eteeni tuotiin kuumaa teetä. Eräs nuori mies puolestaan veti minut erään kerran telttaan lämmittelemään tulen äärelle, koska huomasi käteni olevan kylmät.”
Hannu-Pekka Laiho oli Bosniassa komennuksella marras-joulukuussa. © SPR / Hannu-Pekka Laiho
Raja-aitoja kaatava yhteisöllisyys
”Vucjakin leirillä vallinnut yhteisöllisyys on ollut ainutlaatuista ja pysäyttävää. Eri kansallisuudet, jotka sotivat kotimaassaan toisiaan vastaan, pitivät nyt toisistaan huolta”, Hannu-Pekka Laiho kertoo.
Hänen mukaan suomalaisilla olisikin paljon oppimista Vucjakin leirillä olleiden pakolaisten suhtautumisesta.
”Muutama päivä sitten kanssani leirissä kulki eräs tanskalainen toimittaja. Meitä lähestyi nuori poika. Hän halusi tiedustella toimittajaystävältäni, oliko tämä muslimi. Pojan kuullessa hänen olevan kristitty, tämä otti toimittajaa kädestä kiinni ja vakuutti ’No problem with Muslims and Christians – Ei ole ongelmaa muslimien ja kristittyjen välillä.”