”Jauhojengi” levisi viraaliksi - ”Riski, että välitetään myös tahallista väärää tietoa on suurempi, kun mahdollisimman nopeasti pyritään uutisoimaan”
Median varautuminen informaatiovaikuttamiseen on hyvällä tasolla. Uutisointi pääministerin tanssivideosta koetteli kuitenkin toimitusten faktantarkistuksen nopeutta.
Yksi journalismin ohjenuorista on, että kaikkeen tietoon tulee suhtautua kriittisesti. Kuvien ja videoiden aitouden tarkistaminen vaatii erityistaitoja, joita on vain harvoilla.
Suomi näyttää ainakin toistaiseksi välttyneen Venäjän informaatiovaikuttamiskampanjoilta. Pääministeri Sanna Marinista (sd) levinnyt tanssivideo yksityistilaisuudesta oli aito eikä vieraan vallan informaatiovaikuttamista.
Ylilaudalla, netin anonyymillä keskustelupalstalla, ryhdyttiin ensimmäisenä spekuloimaan, mitä videolla puhutaan. Keskustelijat halusivat ”jauhojengi”-tulkinnan leviävän viraaliksi eli laajaksi puheenaiheeksi muun muassa sosiaalisen median palvelussa Twitterissä, koska ”jauhojengi” herätti kysymyksiä huumeidenkäytöstä pääministerin ystäväpiirissä.
Ylilauta on oikeusministeriön raportin mukaan ”ylivoimaisesti pahin vihapuheen julkaisualusta”.
Ensin moni media tarttuikin syöttiin ja uutisoi ”jauhojengistä”. Näin teki myös Helsingin Sanomat. Myöhemmin uutisia päivitettiin kertomalla, että kyse oli vain tulkinnasta videolla kuultavasta puheesta.
”Poliitikot lähtivät nostamaan huume-epäilyjä, mikä on kiistattomasti uutisen arvoinen”
HS:n päätoimittaja Antero Mukka kertoo, että videosta tehtiin analyysia ja sen aitous ja eksakti sisältö pyrittiin selvittämään. Toimitus pyrkii aina varmistamaan videoista ja valokuvista sen, milloin ja missä ne on otettu. Tätä analyysiä tekee Helsingin Sanomien oma datatoimitus ja ulkopuoliset erityisosaajat.
Tapaus on päätoimittajan mukaan tyypillinen esimerkki siitä, että kuvista lähtee jonkinlainen tulkinta, joka alkaa hallita keskustelua.
”Tästä kyseisestä videosta muutamat hyvässä asemassa olevat poliitikot lähtivät nostamaan huume-epäilyjä, mikä on kiistattomasti uutisen arvoinen”, Antero Mukka sanoo.
Helsingin Sanomien toimituksella ei ollut alkuvaiheessa tietoa jauhojengi-huudahdustulkinnan alkuperästä
Sosiaalisen median asennetutkimuksissa on Jyväskylän kauppakorkeakoulun viestinnän johtamisen professori Vilma Luoma-Ahon mukaan havaittu, että ihmiset eivät pidä somea samaan tapaan virallisena kanavana kuin perinteistä mediaa. Asenne ulottuu myös lehtien toimituksiin.
”Silloin paine siitä, että kaikki on oikein ja tarkistettu saattaa olla toimituksissa pienempi”, Vilma Luoma-Aho sanoo.
”Jauhojengi”-kohu sai alkunsa netin Ylilauta-keskustelupalstalta. © Ruutukaappaus
Helsingin Sanomien toimituksella ei ollut alkuvaiheessa tietoa huudahdustulkinnan alkuperästä.
”Emme ole Ylilaudalla joka hetki seuraamassa, minkälaisia ylilyöntejä siellä tehdään. Toki sosiaalista mediaa ja siellä käytäviä keskusteluja seuraamme aktiivisesti”, Antero Mukka toteaa.
Nopea uutisointi lisää misinformaation leviämistä
Toimituksissa yleinen tietojen tarkistamisen taito on hyvällä tasolla, sanoo Jyväskylän yliopiston journalistiikan apulaisprofessori Turo Uskali:
”Haasteet liittyvät erilaisiin kriisitilanteisiin, kun tapahtuu äkillistä ja odottamatonta ja täytyisi nopeasti ymmärtää, mitä on tapahtunut.”
Tunnetuin esimerkki lienee uutisointi WTC-torneihin kohdistuneista terrori-iskuista syyskuussa 2001. Silloin niin Suomessa kuin maailmallakin ensimmäisten tuntien aikana mediassa levisi erilaisia vääriä tietoja.
”Riski, että välitetään myös tahatonta ja tahallista väärää tietoa on suurempi silloin, kun mahdollisimman nopeasti pyritään uutisoimaan tapahtumista”, Turo Uksali sanoo.
Faktantarkistus vaatii aikaa, ja sitä ei aina ole nopeassa uutiskilpailussa. Kaikilla mediataloilla ei ole siihen edes riittävästi resursseja.