Loma alkoi nyt: Nuori ori Herra Paukku kirmaa kavereidensa kanssa kohti orilaidunta
Aita ryskyi ja tanner tömisi Miehikkälässä, kun 13 nuorta oria päästettiin vapaaksi kesälaitumelle. Yksi niistä oli suomenhevonen Herra Paukku.
Parivuotiaat orivarsat selvittävät välinsä ennen kuin muodostavat lauman.
Kavioon poltetaan numero, jonka avulla hevonen tunnistetaan syksyllä.
Shh…
Punaisena hehkuva poltinrauta sihahtaa, ja ohut savukiehkura leijailee aidan yli. Haju on sama kuin palavissa hiuksissa.
Hevosen kavion ulkokuoressa ei ole tuntoa, joten polttamisen ei satu. Mutta nuoret oriit vilkuilevat poltinrautaa heiluttelevaa outoa miestä epäluuloisena. Jokainen suhtautuu toimenpiteeseen oman luonteensa mukaan, yksi korvat luimussa, toinen vähän lungimmin.
Tilanne on kieltämättä hermoja rassaava. Iso yleisö seuraa tapahtumia aidan takana. Orien kesälaitumelle lasku on suosittu jokavuotinen yleisötapahtuma, joka houkuttelee Miehikkälän syrjäkylille jopa pari tuhatta katsojaa.
Kavioon poltettu numero auttaa tunnistamaan hevoset ensi syksynä. Omistaja ei aina tunnista suojat- tiaan naamasta. Kolmen kuukauden aikana varsat kasvavat. Joku laihtuu, toisen karvapeite haalistuu ulkoilmassa.
Hevosmiesten tietotoimiston mukaan eräällä toisella orilaitumella on sattunut kerran sellainenkin tapaus, että kaksi varsaa meni sekaisin.Kun vahinko selvisi omistajille, oli jo liian myöhäistä. Lahjakas nuori ori oli joutunut vahingossa ruunattavaksi.
Sukukalleuksien menettäminen johti kymmenientuhansien eurojen vahingonkorvauksiin.
Taiston Tangon ja Veskin kaviot on jo merkitty. Hevoset odottavat kauempana laitumella omistajansa kanssa, kunnes kaikki 13 orivarsaa ovat saaneet numeronsa. Sitten ne lasketaan yhtä aikaa vapaaksi.
Siitä alkaa tuima välienselvittely.
Herrat Paukku (vas.) ja Paukkunen valmistautuvat siirtymään kesälaitumelle.
Miesten koulu
Kun oriit muodostavat lauman, jokainen hevonen näyttää todellisen luontonsa.
Herra Paukku kopistelee kärsimättömänä kuljetusvaunun lattiaa. Kaksivuotias orivarsa on matkustanut aamulla Kouvolasta tänne Miehikkälään. Jotain jännää on tekeillä, Paukku tietää sen muiden hevosten hajusta ja kuuluttajan äänestä, joka kuuluu kaiuttimista.
”Herra Paukulla on normaalia vilkkaampi luonne. Se on innoissaan, kun pääsee kesälomalle. Tämä on näille pikkuvarsoille kuin poikien armeija”, hevosen omistaja Antti Paukkunen sanoo.
Hän kiinnittää Paukun suitsiin GoPro-kameran, jonka avulla voimme kohta nähdä, miltä maailma näyttää hevosperspektiivistä.
Antti Paukkuselle matka Miehikkälään on muodostunut jo tavaksi. Kouvolan Tuohikotissa asuvalla hevosmiehellä on kotipuolessa 44 hehtaarin tila. Heinänviljelyn ja konevuokrauksen lisäksi Paukkunen kasvattaa hevosia.
”On ravihevosiakin, joilla ajetaan kilpaa.”
Suomenhevosen kasvattaminen on pitkä projekti, joka kysyy hitaasti palavaa intohimoa. Siinä missä lämminverinen ravuri alkaa kilpailla jo parivuotiaana, suomenhevosen aktiiviura alkaa vasta nelivuotiaana. Siihen saakka elämä on jatkuvaa kehittymistä.
Kehittävä vapaus
Antti Paukkunen aloittaa jokaisen aamun menemällä tallille kello kuudelta. Koko viime talven hän kävi Herra Paukun kanssa pari kertaa viikossa ottamassa tuntumaa kaviouraan. Ravikokemus karttuu vähitellen.
”Mutta tilipäivästä ei ole tietoa”, Paukkunen sanoo.
Herra Paukulla on kaikki edellytykset tulla hyväksi ravihevoseksi. Se on ikäisekseen isokoinen. Sen molem-pien vanhempien suvuista löytyy kovia juoksijoita. Velipuoli Arvon Herra oli viime vuonna neljävuotiaitten suomenhevosten sarjassa Suomen kolmanneksi nopein. Palkintorahaa tuli 16 000 euroa.
”Ei siinä kannata vielä konjakkia alkaa juomaan. Se hevonen elättää jo itse itsensä, mutta sitten on seitsemän muuta, jotka syö. Isot kulut näissä on”, Paukkunen toppuuttelee.
Herra Paukulla on siis vielä matkaa hillotolpalle. Sillä tiellä Miehikkälän ”miesten koulu” on tärkeä paikka.
Hevonen on laumaeläin, ja kesälaitumella vapaana juoksenteleva lauma opettaa toinen toisilleen, mitä se tarkoittaa. Aikuistumisen myötä hevosesta tulee helpompi käsitellä. Hyvät käytöstavat ovat erityisen tärkeitä raviradalla, missä hevosia on paljon ja aikaa vähän.
Mutta myös fysiikan kehittyminen on tärkeää. Miehikkälän orilaidunalueella on metsää, järviä ja niittyjä. Sellaisessa kesäparatiisissa kirmaaminen kehittää hevosen liikkumista.
”Yksi mies ei kerkiä kesässä niin paljon ajaa, kuin mitä Herra Paukku porukassa liikkuu. Kun se saa juosta kaikki päivät vapaana”, Antti Paukkunen sanoo.
Tuhat oria
Nyt otetaan miehestä mittaa.
Aidan vierustalla vanhempi herrasmies on ohjaillut hevosten kuljetusautot paikoilleen. Leo Kantola on pitkän linjan veteraani, joka on toiminut Miehikkälässä parikymmentä vuotta laidunvalvojana. Työhön kuuluu vitamiinien antaminen ja hevosten siirtäminen laidunlohkolta toiselle.
Tai kuului. Oikeastaan Kantola on jo eläkepäivillä. Laidunvalvojan työt kuuluvat nyt nuoremmille, mutta ei Kantola malta kokonaan poiskaan olla.
”Mä olen jo vanhemmilta ja isovanhemmilta tämän hevosmiesihastuksen saanut. Ittelläkin on ollut 20 varsaa. Huli II oli varsana Suomen nopeimpia. Möin sen Ryynäselle Lahteen. Se voitti 300 000 markkaa. Siihen aikaan kasvattaja sai 20 prosenttia rahoista”, hän kehaisee.
Kantola muistelee käänteitä vuosien takaa.
Miehikkälän orilaidun on ollut käytössä jo 55 vuotta. Sinä aikana näissä maisemissa on kirmannut 1 200 orivarsaa. Niiden joukossa on ollut monia ravimaailman kuuluisuuksia: Boker, Paavin-Poika, Marat, Keisar – ja tietenkin Vokker, vuonna 1969 syntynyt periyttäjävalio, jonka jälkeläisestä Vieskeristä tuli kaikkien aikojen menestynein suomenhevonen. Tarunhohtoisen Vieskerin kilpailu-ura loppui 2004. Siihen mennessä se oli voittanut melkein 1,2 miljoonaa euroa palkintorahoja.
Kantola muistaa vieläkin, kun Vokker talutettiin Miehikkälän kesälaitumelle.
”Sillä oli epämääräiset liikkeet. Se meni tölttiä aluksi. Mutta kun se kesän mittaan kasvoi, liike muuttui. Ehkä tämä kesälaidun oli yksi tekijä siinä, sen koordinaatio selkeni.”
Menestystarinoiden vastapainoksi laitumella on nähty myös draamaa.
”Kaksi varsaa täällä on menehtynyt.”
Toinen sairastui hevosinfluenssaan, koska omistaja ei ollut rokottanut hevosta.
”Me löydettiin se täältä metsästä parin viikon päästä.”
Ori oli tukehtunut omaan räkäänsä.
Toinen orivarsa oli niin kovapäinen, että se potki kaikkia eikä uskonut ketään. Lauma antoi kapinalliselle sakinhivutusta. Hevonen kuoli saamiinsa vammoihin.
Molemmista tapauksista on kulunut jo kauan aikaa. Kantolan mukaan ajat ovat muuttuneet, ja hevostoiminta on ammattimaistunut.
”Ennen hevoset olivat paljon luonteikkaampia, kun ne tulivat kesälaitumelle. Siellä oli niitä, jotka tuli pimeästä kopista. Nykyään varsoja käsitellään syntymästä lähtien.”
Vauhkopako
Aluksi hevoset etsivät itselleen kaverin. Kolmas pyörä saa kaviosta.
Yksi suuri draama – kirjaimellisesti – Miehikkälän orilaitumella nähtiin vuosituhannen vaihteessa, kun suuren suomaisen laulajan Rauli Badding Somerjoen elämästä kertovan Badding-elokuvan loppukohtaus kuvattiin tällä samalla paikalla.
Kohtauksessa lauma villihevosia juoksee kuvan läpi samalla kun Badding kävelee kohti järveä ja omaa tuhoaan.
Todellisuudessa kohtauksessa esiintyy Janne Reinikaisen sijaisnäyttelijä. Ohjaaja Markku Pölönen seurasi kohtausta korkeasta autonosturista.
”Me peloteltiin hevoset liikkeelle paperisäkeillä”, Kantola muistelee.
Kun 25 vauhkoontuneen orin lauma lähti liikkeelle, Kantola ymmärsi, miten vaarallinen temppu oli.
”Me katsottiin, jääkö näyttelijä alle.”
Kuin ihmeen kaupalla hevoset väistivät tiellään seisoneen miehen.
Kantola huokaisi helpotuksesta. Mutta sitten ohjaaja vaati, että kohtaus on otettava uudelleen.
Toinenkin kerta onnistui.
”Se sijaisnäyttelijä ei varmaan koskaan tajunnut, kuinka vaarallista se oli.”
Irti
Miehikkälän kesälaidun on ollut orivarsojen miesten koulu jo 55 kesää.
Vihdoinkin on Herra Paukun vuoro. Ori pakittaa hillitysti vaunusta niitylle. Elekieli on rauhallinen. Antti Paukkusen kokemus näkyy.
Sadan metrin marssi yleisön editse kavionpolttoon sujuu sekin mallikkaasti.
Shhh…
Paukku saa kavioonsa kutosen. Sama numero on piirretty mustalla tussilla sen oikeaan kankkuun.
Kun kaikki hevoset on merkattu, yleisö pakkautuu lähemmäs aitaa. Kuuluttaja aloittaa odotetun lähtölaskennan.
”3-2-1-HEP!”
Suitset tippuvat alas, ja 13 oria säntää liikkeelle.
Lauman muodostus alkaa siitä, että hevoset etsivät itselleen kaverin. Ne alkavat jahdata yhtä varsaa vaatien, että siitä tulee niiden kaveri. Orastava ystävyys ei siedä kolmansia pyöriä. Laitumelta kuuluu muutamia mojovia mätkähdyksiä.
Takakavio iskee etulapaan. Hampaat nappaavat kiinni kylkeen. Nahistelu näyttää rajulta, mutta se on hevosten leikkiä. Pienet klohnut parantuvat itsekseen, välillä hevoset parantelevat haavojaan järvessä. Eläinlääkäriä täällä tarvitaan harvoin.
Herra Paukku lähestyy Taiston Tangoa ja Vieskiä. Se on selvästi päättänyt näyttää, kuka on porukan pomo.
Vai onko sittenkään? Kivulias potku mäjähtää Paukun leukaan, ja se ottaa muutaman taka-askeleen. Tilanne jatkuu kaoottisena.
Suurin osa 13 hevosen laumasta on suomenhevosia. Mutta joukossa on myös kolme lämminveristä. Ne tunnistaa pitkistä jaloista ja sulavista liikkeistään. Etenkin Conniverin, joka lönköttelee yleisön edessä kuin sirkusdiiva. Hevosen röyhkeä egoilu saa aikaan naurunpyrskähdyksiä. Sen sijaan Pherre Tachor ja Kyan MC ryhmittyvät kahdestaan aitauksen nurkkaan. Sipoosta tulleet lämminverihevoset ovat samasta tallista, tuttuja entuudestaan.
Tunnin nuhjaamisen jälkeen ensimmäinen testosteronipiikki alkaa tasaantua ja lauma rauhoittuu hieman. Tosin Herra Paukku ottaa edelleen kovia tuijotuskilpailuja muiden kanssa. Se on näyttänyt tänään todellisen luonteensa.
”Hyvältä näyttää”, Antti Paukkunen hymyilee katsellen aidan takaa suojattinsa menoa.
Kokenut hevosmies voi lähteä kotimatkalle hyvillä mielin. Paukku pärjää kyllä. Vasta seuraavat kaksi viikkoa näyttävät sen lopullisen paikan laumassa.
Tänne tullessaan kaikki orit ovat tasa-arvoisia. Lopulta yksi niistä on koko lauman pomo.