Hiihdon sankaritarinat vaihtuivat rasvankatkuiseen jälkipyykkiin - Sauvojen kalistelun sijaan kisajoukkueen pitäisi palata perusasioiden ääreen

”Sauvojen kalistelun sijaan kisajoukkueen pitäisi palata perusasioiden ääreen. Urheilussa se tarkoittaa yksinkertaisesti riittävää harjoittelua”, Seuran päätoimittaja Erkki Meriluoto kirjoittaa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

"Sauvojen kalistelun sijaan kisajoukkueen pitäisi palata perusasioiden ääreen. Urheilussa se tarkoittaa yksinkertaisesti riittävää harjoittelua", Seuran päätoimittaja Erkki Meriluoto kirjoittaa.
(Päivitetty: )
Teksti: Erkki Meriluoto

Vuoden 1936 talviolympialaisissa Garmisch-Partenkirchenissä Suomen Kalle Jalkanen lähti miesten viestin ankkuriosuudelle 1 minuutin ja 23 sekuntia Norjaa perässä.

Jalkanen hiihti norjalaisen kiinni jo osuuden puoliväliin mennessä. Helpolta vaikuttanut hiihto sai kimurantin käänteen, kun eräässä alamäessä Jalkanen sylkäisi ja samalla hänen tekohampaansa lensivät hankeen.

Koska tekohampaat olivat kallisarvoiset, ei suomalaisen auttanut muuta kuin palata takaisin hakemaan ne. Norjalainen sai uuden etumatkan, mutta puoli kilometriä ennen maalia Jalkanen sai hänet uudelleen kiinni ja hiihti Suomen olympiavoittoon kuuden sekunnin erolla.

Jalkanen tunnettiin kovana harjoittelijana, jonka osaltaan mahdollisti suksivoidevalmistaja Esa Rossin antama tuki. Rasva-Rossin mielestä tavoitteellinen harjoittelu kun ei ollut mahdollista, jos urheilija joutui samalla tekemään siviilitöitä.

Tämän vuoden MM-hiihdoista emme saaneet tekohampaiden veroista sankaritarinaa.

Ennemminkin kisajoukkueessa oltiin toinen toistensa hampaissa – ja vieläpä voitelun vuoksi. Suomalaishiihtäjät kritisoivat epäonnistuneiden hiihtojen jälkeen kovin sanoin välineitään.

Kisojen jälkeen suksihuoltaja Ari Marjetta antoi palaa takaisin: ”Jos ihminen kävelee aamulla viiden huoltomiehen ohi, eikä sano edes huomenta, vaan kysyy missä treenisukset ovat, se kertoo, miten pieni huollon arvostus on tietyillä urheilijoilla. Se on muutamien naisten ongelma”, hän laukoi Iltalehden haastattelussa.

Sauvojen kalistelun sijaan kisajoukkueen pitäisi palata perusasioiden ääreen. Urheilussa se tarkoittaa yksinkertaisesti riittävää harjoittelua.

Miten Matti Nykänen nousi maailman parhaaksi mäkihyppääjäksi? Hän harjoitteli poikkeuksellisen paljon.

Tarina Jyväskylästä kertoo Nykäsen kulkeneenkin pompahtelevalla tyylillä – hän siis treenasi jopa kävellessään. Mika Myllylän muistamme fyysisesti erittäin vaativasta sauvajuoksutreenistä pehmeään suohon upoten ja nousten.

Norja voitti Seefeldissä kaikki miesten matkat. Seuraavissa MM-kisoissa suomalaisia vastaan voi kilpailla siis viisi norjalaismiestä jokaisella matkalla. Heitä vastaan ei rasva ratkaise – vaan kova treeni.

X