Hymytyttö Emilia on Seuran lukijoiden voittajaksi äänestämä Päivänsäde 2018

Seuran Päivänsäde 2018 Emilia Parikka odottaa hienoon leninkiin sonnustautuneena eteisessä, kun äiti Tiina Parikka avaa oven.

Kaksivuotias Emppu ei ujostele eikä vierasta, vaikka kotiin pelmahtaa kaksi vierasta ukkelia. Hän katsoo suurilla silmillään, ja kasvoille leviää valloittava hymy.

Sitten tyttö ottaa jalat alleen, täytyyhän talon emännän esitellä vieraille kotinsa ja pari valikoitua temppua.

Päivänsäde ottaa mäkihyppääjäasennon, jolle on selitys.

”Harrastan bodycombatia, ohjattua ryhmäliikuntaa. Siihen kuuluu nyrkkeilyä ja potkuja. Kun näytän Empulle, mitä tunnilla tehdään, hän matkii, nostelee jalkoja ja ottaa tuollaisia asentoja”, Tiina kertoo.

”Teepäs kuperkeikka. Kyllä sä osaat!”

Emppu taivuttaa pään mattoon, mutta empii.

”Siitä sä voit tehdä, no niin, ponnista!”

Päivänsäde pyöräyttää hienon kuperkeikan.

Iloinen kohtaaminen

Avain naksahtaa lukossa. Emppu juoksee vastaan isää, joka on tullut kotiin tennistreeneistä.

Tero Parikka nostaa tyttärensä syliin. Emppu painaa posken isän poskea vasten.

”Isä oli juuri työreissulla puolitoista viikkoa, joten innostus oli kova, kun hän vihdoin tuli kotiin. Emppu osoittaa ikäväänsä niin, että hän käy silittämässä hyllyllä olevaa perhekuvaa, ja saattaa itkeä,” Tiina kertoo.

Viimeksi lastenhoitajaksi saatiin Tiinan vanhemmat Ivalosta.

”Mummo ja pappa olivat viikon meillä, ja siitäkin minä olin kolme päivää työmatkalla. Mummo oli se, joka pyysi ilmoittamaan Empun Päivänsäde-kilpailuun. Hän oli meillä, kun tieto äänestyksen tuloksesta tuli. Kyllä täällä kuohuviinit nautittiin. Emppu on ainoa lapsi ja huomion keskipiste.”

Kaksivuotiaaksi Emilia vaikuttaa sekä reippaalta että rauhalliselta.

”Hän on iloinen, kärsivällinen ja pitkäpinnainen. Pinna on paljon pidempi kuin äidillään”, Tiina nauraa.

Luonne tulee näkyviin myös peleissä ja leikeissä.

”Palapelit ovat kova juttu. Jossain vaiheessa tuntui, ettei Emppua mikään muu kiinnostanutkaan. Muistipeleihinkin hän keskittyy tosissaan ja järjestelee kortteja paikoilleen, vaikkei vielä oikeilla säännöillä pelatakaan”, Tero kertoo.

Empulla on pelisilmää. Oman tennismailan hän sai kaksivuotissynttärilahjaksi naapureilta, jotka harrastavat tennistä. © PEKKA NIEMINEN / OTAVAMEDIA

Hyvä pallosilmä

Parikan koko perhe harrastaa tennistä. Myös Empulla on oma maila, kevyempi lasten malli.

Ote on napakka. Äiti heittää vaahtomuovipallon, ja Emppu napauttaa sen kämmenlyönnillä takaisin. Isä ohjaa mailakättä, mutta vain vähän. Juuri sen verran kuin valmentajan tässä vaiheessa uraa kuuluukin tehdä.

”Toivotaan, että Emppu innostuisi oikeasti tenniksestä. Empun serkku ja kummitäti Elle Parikka on nuorten tenniksen moninkertainen SM-mitalisti. Hän olisi Empulle ihan oikea tennisvalmentaja ja perheen ainoa, joka tosissaan osaa pelata. Me muut vain harrastamme,” Tero sanoo.

Pallosilmää tytöllä on aivan luonnostaan.

”Jostain syystä Emppu tajusi jo aivan pienenä, että pallo on se, millä pelataan. Muut tavarat saattavat putoilla vahingossa, mutta ei tarkoituksella. Emppu ei ole koskaan heitellyt mitään muita esineitä kuin palloa – ei ruokailuvälineitä eikä tuttipulloa,” Tero kertoo.

Oma tennismaila näyttäisi olevan juuri tällä hetkellä maailman tärkein kapistus. Ainakin sitä pitää esitellä vieraille perusteellisesti.

”Mailan Emppu sai synttärilahjaksi, mutta silloin hän ei ole vielä osoittanut hirveästi kiinnostusta lahjoihin. Kun hän sai paketin avattua, se jäi siihen,” Tero jatkaa.

Emppu kuorii Päivänsäde-kilpailun voittajan palkinnon paketista reippaalla otteella.

Sisältä paljastuu hopeinen valokuvakehys. Tyttö ihastelee palkintoaan huuli pyöreänä ja painaa sen sitten korvaansa vasten.

”Katsokaa nyt, hän luulee, että se on puhelin”, Tiina nauraa.

Haloo, kuka soittaa? Päivänsäde Emppu ihmettelee palkinnoksi saamaansa hopeista valokuvakehystä. Kyllä se kieltämättä hieman isolta puhelimelta näyttääkin. © PEKKA NIEMINEN / OTAVAMEDIA

Isän kanssa kotona

Emppu on arkipäivisin hoidossa päiväkodissa. Ensimmäisen vuoden äiti oli hänen kanssaan kotona, ja seuraavat yhdeksän kuukautta isä.

”Kotona ollessa tuli hetkiä, jolloin huomasi, että puhelin on lapselle jo se juttu. Jos makasin lattialla puhelimen kanssa, Emppu tuli viereen leikkipuhelimensa kanssa. Hän katsoi mallia, mitä aikuinen tekee” Tero kertoo.

Tyttären kanssa kotona viettämistään kuukausista Tero ei vaihtaisi pois päivääkään.

”Se oli aivan mahtavaa. Tietysti se oli helppoa, koska meillä meni niin hyvin. Voisin olla kotona vieläkin, se vaan pitäisi järjestää”, Tero sanoo.

”Niin, sinähän et olisi halunnut palata töihin”, Tiina virnistää.

Terolle kävi kuten monelle muullekin isälle, joka jää lapsensa kanssa kotiin pidemmäksi aikaa.

”Lapsen kanssa meille tuli ihan erilainen suhde kuin mitä muuten olisi ollut. Myös suhteeni työhön muuttui. Aikaisemmin stressasin, mutta kotikuukaudet opettivat asennoitumaan rennommin.”

”Emppu on opettanut minulle sen, että elämässä on paljon isompia asioita kuin työ tai harrastukset. Ennen saattoi mennä tenniskentällä hermot. Lapsen syntymän jälkeen en ole jaksanut hermostua itselleni, jos peli ei suju. Asioiden mittasuhteet ja tärkeysjärjestys ovat muuttuneet parempaan suuntaan”, Tero kertoo.

Parikan perheessä asioita tehdään Empun ehdoilla, mutta myös vanhemmat ottavat aikaa itselleen ja harrastuksilleen.

”Se on sitä, että Tiina lähtee jumppaan ja minä lenkille tai pelaamaan tennistä. Uskon, että on lapsellekin parempi, että kaikille annetaan mahdollisuus tehdä itselle tärkeitä asioita,” Tero sanoo.

Aurinkoinen Emppu on myös järjestelmällinen. Leikin jälkeen hän kerää lelunsa siististi kasaan. Hän saattaa käydä myös sulkemassa vanhemmilta auki jääneet kaapin ovet. © PEKKA NIEMINEN / OTAVAMEDIA

Aamu-uninen vesipeto

Emppu on säästänyt vanhempansa suurilta tahtojen taisteluilta. Jos jotain pientä tulee, siitä selvitään huumorilla.

”Emilia, nyt pitää käydä istumaan, nyt sä kyllä esität. Tästäkin on puhuttu, ettei tuolille nousta seisomaan, koska siitä voi vahingossa tippua”, Tiina heristää sormeaan, kun tyttö yrittää reippaasti nousta syöttötuolissa seisomaan.

Emppu on oivaltanut, että kahvipöydässä istuu tuoretta yleisöä pienelle ohjelmanumerolle.

”Äiti ei jostain syystä ole aina paras, kun nukkumaan pitäisi käydä. Muuten Emppu on helppo lapsi. Päiväkodissakin häntä kutsutaan hymytytöksi”, Tiina sanoo.

”Minä voin vain jättää Empun sänkyyn, sanoa hyvää yötä, isä rakastaa, kauniita unia, nähdään aamulla – ja Emppu nukahtaa tyytyväisenä. Äidin kanssa se on sellaista henkien taistelua”, Tero jatkaa.

Isä myöntää, että joskus myös häntä testataan. Empulla on perjantaisin mummolapäivä, jolloin hän on hoidossa Teron vanhemmilla, jotka asuvat myös Hyvinkäällä.

”Kun menen hakemaan Emppua, hän voi ilmoittaa ettei kotiin lähdetäkään ihan vielä. Koska mummo on juuri nyt mukavampi vaihtoehto, niin isä voi tulla parin tunnin kuluttua uudestaan.”

Parikan perhe tykkää matkustella, ja tyttären aurinkoinen olemus on noteerattu myös ulkomailla.

”Emiliakin on käynyt jo Thaimaassa, Espanjassa, Turkissa ja Virossa. Thaimaa on meidän vanhempien lempikohde. Siellä ollessamme Emilia oli aika pieni, mutta hän sopeutuu hyvin ja nukkuu missä vaan”, Tiina kertoo.

Tero ja Tiina kiittelevät, että mummut, papat ja kummit ovat olleet suurena apuna perheen arjen pyörityksessä. © PEKKA NIEMINEN / OTAVAMEDIA

Reissuilla Emilia kerää katseita, eikä pane lainkaan pahakseen, jos häneen kiinnitetään huomiota.

”Jos ollaan kaupan kassalla, Emppu hymyilee, että huomaatteko minut. Kaikki mummot ja papat, jotka ottavat kontaktia, ovat kivoja”, Tero kertoo.

Etelänlomilla Emppu on osoittanut myös ennakkoluulotonta kiinnostusta veteen ja uimiseen.

”Hän ei ole koskaan pelännyt vettä. Kesällä Turkissa ihmettelin, kun tyttö lastenaltaassa painoi kasvot veteen ja nosti ne taas ylös. Se oli hauskaa. Emppua ei ole tarvinnut totuttaa veteen.”

Vauvauinti jäi kuitenkin väliin, sillä se ei istunut vuorokausirytmiin.

”Ne ajat olivat aikaisin aamulla. Empulla on pienestä pitäen ollut säännöllinen unirytmi ja ihan pienenä hän nukkui pitkään aamuisin. Ajattelimme, ettei häntä uinnin takia ruveta herättelemään.”

Siistiä olla pitää

Kakut on syöty. Emppu käy olohuoneen matolla olevan kasan kimppuun. Päivänsäde sai tuliaisiksi hopeakehyksen lisäksi Duplo-paketin, jonka sisältö ehdittiin perata haastattelun aikana huolellisesti.

Nyt tyttö ottaa lahjakassin ja kerää siihen jokaikisen palikan, kääremuovin ja pahvilaatikon rippeen. Hän kantaa kassin huoneeseensa, kaappiin ja sulkee oven.

”Kun leikki on loppu, kaikki tavarat laitetaan takaisin ja viedään omaan huoneeseen. Jostain hänelle on tullut ihmeellinen halu, että kaiken pitää olla järjestyksessä”, Tero kertoo.

”Hän on siisti ja järjestelmällinen, laittaa aina tavarat kasaan ja työntää ovet kiinni, jos äiti on ne jättänyt auki”, Tiina nauraa.

Kun hyvästelemme, Emppu tulee eteiseen saattamaan, heittää vieraiden kanssa yläfemmat ja vilkuttaa iloiset heipat. Meistä taisi tulla kavereita.