Nyt kertovat italiansuomalaiset - Tällaista arki on Italiassa, jossa koronaepidemia eristi koko kansan: ”Jos asut yksin, olet todella yksin”
Italiasta tuli Euroopan koekaniinivaltio, kun koronaepidedemia alkoi levitä räjähdysmäisesti. Tiukoista rajoituksista ja eristäytymisestä kotiin tuli hetkessä todellisuutta.
Sanna Kallio kotikaupungissaan Veronassa. Taustalla näkyy Ponte Pietran silta, matkailunähtävyys. Nyt koronapandemia on tyhjentänyt Veronan kadut. Kuva: Sanna Kallio
Kun WHO julisti pandemian 11. maaliskuuta, koronaepidemia oli Euroopassa vasta alussa. Keski-Italian Roccalveccessä asuva Tuija Weigel lähti käymään Suomessa 27. helmikuuta, Italiassa oli todettu vasta noin 400 koronatartuntaa. Alle viikkoa aiemmin tartunnan saaneita ihmisiä oli vasta 16.
”Kun palasin 10 päivän kuluttua Suomesta Italiaan, tartuntoja oli jo yli kymmenentuhatta”, Weigel kertoo.
Samaan aikaan Veronassa asuva Sanna Kallio kävi vielä pitsalla. Joka toinen pöytä oli pidettävä tyhjänä. Väliä lähimpään toiseen asiakkaaseen pitää olla vähintään metri.
”Cappuccinoa ei saanut juoda enää baaritiskillä italialaiseen tapaa, vaan piti mennä istumaan pöytään.”
Länsimaiset ihmiset eivät luovu vapaudestaan suosiolla
Italian pohjoiset maakunnat eristettiin maaliskuun 8. päivänä. Kaksi päivää myöhemmin koko maa suljettiin: kouluihin tai työpaikoille ei ollut asiaa. Kaupoissa sai asioida vain muutama ihminen kerrallaan. Poliisit partioivat kaduilla ja valvovat, että karanteenissa todella pysytään, ja koronaepidemia saadaan hallintaan.
Naiset kuvaavat tilannetta psykologisesti rankaksi.
”Ihmiset eivät pääse käymään viikoittaisilla markkinoilla tai voi kokoontua paikalliselle aukiolle, piazzalle, juttelemaan. Jos asut yksin, olet todella yksin”, Tuija Weigel kuvaa.
Tuija Weigel työskentelee Castello Costagutin linnahotellissa. Kaikki kevään varaukset peruttu tai siirretty syksylle. Koronaepidemia ei kuitenkaan lopettanut töitä kokokaan, vaan Tuija tekee nyt markkinointia seuraavaa vuotta varten.Kuva: Tuija Weigel
Nyt jälkikäteen naiset uskovat, että viranomaiset olisivat voineet ryhtyä tiukkoihin rajoittamistoimiin jo aiemminkin.
”Eivät ihmiset luovu vapauksistaan suosiolla, koska niihin on länsimaissa totuttu. Itsekin kävin laskettelemassa vielä liikkumiskieltoa edeltäneenä viikonloppuna”, Pohjois-Italiassa, Veronassa, asuva Sanna Kallio kertoo.
Eniten pelottaa läheisten puolesta – Koska koronaepidemia sulki rajat, sairaan läheisen luo ei voi matkustaa
Ensin pyydettiin pesemään käsiä. Sitten suljettiin kouluja. Tehtiin etätöitä muutamana päivänä viikossa ja rajoitettiin elämänpiiriä.
Baarien ja kauppojen lattioihin ilmestyi teipit, joilla merkitään, kuinka lähellä edellä olevaa asiakasta saa seisoa. Kauppaan pääsee enää vain vuoronumerolla.
”Poliisit partioivat kaduilla ja vartioivat, että eristystä noudatetaan. Muutaman nuoren porukat hajotetaan ja turhasta ulkona liikkumisesta saa sakot”, Sanna Kallio kuvaa.
Jos ulos päättää lähteä, pitää itselleen kirjoittaa lupalappu, autocertificazione, jossa kerrotaan, mihin on menossa ja miksi. Poliisi tarkistaa näitä papereita ulkona liikkuvilta.
”Täällä Roccalveccessä on alettu myös desinfioida katuja. Kadut pestään samoilla pesureilla kuin tavallisesti, mutta joukkoon lisätään desinfioivaa ainetta”, Tuija Weigel kertoo.
Tilanne on muuttanut syvästi elämänmenoa Italiassa, jossa runsas ja lämmin vuorovaikutus on sosiaalisen elämän keskiössä. Suurin huolenaihe liittyy silti haavoittuviin ihmisryhmiin ja omiin läheisiin.
”En pelkää itseni vuoksi. Olen 55-vuotias ja perusterve, mutta äitini on jo lähes 80-vuotias. Jos hän saisi koronan, en voisi matkustaa hänen luokseen Suomeen. Sitä on kamalaa ajatella”, Tuija Weigel kertoo.
Eristys kahden alakouluikäisen kanssa koettelee kekseliäisyyttä
Koska Sanna Kallio on eristyksissä kahden alakouluikäisen poikansa kanssa, hän herää aikaisin. Ja toivoo, että lapset nukkuvat pitkään. Näin hän saa aamulla tehtyä töitä pari tuntia rauhassa.
”Lapset keksivät kyllä kaikki parkour-temput sisätiloissa. Paikoillaan istuminen on mahdotonta, koska fyysisen liikunnan puute tekee lapsista rauhattomia.”
Koulu- ja päiväkoti-ikäiset lapset tarvitsevat rutiineja, joiden eteen vanhemmat joutuvat nyt tekemään töitä toden teolla.
”Olemme alkaneet keksiä lapsille vaihtoehtoista tekemistä. Olemme perustaneet lapsille esimerkiksi etäshakkikerhon, jotta he pelaisivat yhdessä muiden lasten kanssa.”
Sanna Kalliolla on oma piha, jossa hän ja lapset saavat viettää aikaa myös korodapandemian aikana. Kuva: Sanna Kallio
Kallio on moneen muuhun perheeseen nähden kiitollisessa tilanteessa, koska lapsia on kaksi, ja he pitävät toisilleen seuraa. Lapset asuvat myös vuoroviikoin isänsä luona, jolloin kumpikin vanhempi saa vuorollaan omaa rauhaa.
Omasta hyvinvoinnistaan Kallio huolehtii pyhittämällä päivistään puoli tuntia etäohjattuun joogaan. Ilman liikuntaa päivät kävisivät paitsi pitkiksi myös kipeiksi. Mutta lievittää liikunta eristäytymisen tuskaakin.
”On ihanaa, että saan liikuntaan ohjausta oikeassa ihmiskontaktissa.”
Jos koronaepidemia pitkittyy, pää kestää, kun rajoja venyttää turvallisesti
Koronaepidemian alkuvaiheessa ihmisillä oli vielä tilaa neuvotella siitä, miten sosiaalisia suhteitaan pystyy pitämään yllä ja samalla rajoittamaan ihmiskontaktien määrää.
”Rajasimme alkuvaiheessa kanssakäymisemme kolmen ystäväperheen rinkiin. Kaikkien perheiden vanhemmat pystyivät tekemään töitä kotoa ja kaikki välttivät tapaamasta muita. Näin pystyimme tapaamaan edes toisiamme”, Kallio kertoo.
Kun täysimittainen liikkumisrajoitus tuli voimaan, ketään ei saanut enää tavata, edes sukulaisiaan. Kauppaan pääsee vain muutama henkilö kerrallaan. Muut jonottavat kaupan pihalla reilun metrin etäisyydellä toisistaan.
”Huomaa, että ihmiset ovat alkaneet sopia puhelimessa, että mennään tuttujen kanssa samaan aikaan kauppaan. Silloin pääsee vaihtamaan kuulumisia ja näkemään toisia edes etäältä.”
Myös koirien ulkoiluttaminen on yhä sallittu syy liikkua ulkona. ”Täällä liikkuu vitsejä koiraparoista, jotka on lenkitetty ihan uuvuksiin.”
Luovaa kulttuuria ja yhteishenkeä voi vaalia sisätiloistakin
Yksi hauska tapa, jolla italialaiset taistelevat tylsyyttä vastaan, ovat yhteiset, samaan aikaan tehtävät flash mob -tempaukset.
Perjantaina 13.3. ihmiset avasivat parvekkeen ovensa ja ikkunansa, tarttuivat mihin tahansa soittimeen ja pitivät yhteisen konsertin. Milanossa raikui Italian kansallishymni L´inno Mameli. Roomassa taas kolisivat kattilat ja pannut.
Syntyi suuri yhteinen konsertti.
Lauantaina tempaistiin taas avoimista ikkunoista, kun italialaiset taputtivat yhdessä terveydenhuollossa työskenteleville ihmisille. Taputuksia säesti vislausten aalto. Samalla luotiin yhteishenkeä naapureiden kesken.
Me lo envía mi prima desde Roma. Ella lleva confinada en casa desde hace días. Italia canta su himno para aliviar el aislamiento. Todo el mundo en las terrazas. El corazón encogido. Esto en España sería imposible. Mucha fuerza. Aquí la necesitaremos #Covid_19 #coronavirusitalia pic.twitter.com/E3lQvaQhWd
— David G. Maciejewski (@MGDavid_) March 13, 2020
Turhia riskejä ei kannata ottaa
Vaikka ihmiset käyttävätkin Italiassa luovuuttaan pahinta tylsistymistä vastaan, turhia riskejä ei kukaan ole halukas ottamaan.
”Kyllä ihmiset vaihtavat kadulla puolta, kun joku tulee vastaan. Tuttujen kanssa jutellaan etäältä”, Kallio kertoo.
Koronapandemia on saanut ihmiset varpailleen myös syrjäseuduilla, joissa tartuntoja ei ole todettu.
Koska kaupassa piilee tartuntariski, Tuija Weigel pukee ostosten ajaksi kertakäyttöhanskat. Enää hän ei kerää pyykkiä, vaan kone pyörii mahdollisimman kuumalla ohjelmalla käytännössä päivittäin. Kun Tuija tulee kaupasta, hän jättää ulkokengät oven ulkopuolelle.
Suomalaisille hän suosittelee nettikauppaa.
”Suomessa pystyy hoitamaan käytännössä kaiken netissä, toisin kuin Italiassa. Suomessa voit tilata ruoat netistä, veroasiat, kaikki. Suomessa voi ottaa varmaan avioeronkin netissä.”