”Vallanpitäjät ja muut suuret katastrofit ovat arvovaltaisten lehtien pakkopullaa”, Jari Tervo tuumaa ja tunnustaa, että häntä kiinnostavat nykyään vanhat, ajan kutistamat uutiset

Kirjoitin ensimmäisen kolumnini Seuraan yli kuusi vuotta sitten. Nyt, kun kirjoitan viimeistä, maailma ja Suomi ovat eri asennossa. Nykyisin natsit marssivat kaduillamme.

Seuraan kirjoittaminen on ollut helppoa. Kukaan ei ole käskenyt, mistä ja miten on kirjoitettava.

Venäjän presidentti Vladimir Putin ei ollut vielä kuusi vuotta sitten aloittanut Ukrainan sotaa. Hän oli rähissyt vasta Georgiassa, joka viimeistään lopetti Venäjän demokratisoitumiskehityksen.

Jota ei siis koskaan edes ollut.

Vuoden 2012 kesällä kukaan ei ollut vielä niin väärässä, että olisi ennustanut Donald Trumpin joskus istuvan Valkoisessa talossa. Päivä päivältä Trump kasvattaa edeltäjänsä Barack Obaman valtiomiesmainetta.

Trump alleviivaa yleistä politiikan viisautta siitä, kuka on hyvä presidentti: aina se edellinen. Hän ei tee enää virheitä.

Maailman ja Suomen vallakkaitten teot ja kuulumiset eivät jää koskaan selostamatta. Heidän tekonsa vaikuttavat niin monien ihmisten elämään. Vallanpitäjät ja muut suuret katastrofit ovat arvovaltaisten lehtien pakkopullaa.

Nykyisin minua kiinnostavat vanhat lehdet ja pienet, aikoinaan suuret uutiset. Aika on ne kutistanut. Kiinnostun aiheista, jotka puhuttivat ihmisiä joskus, mutta jotka ovat painuneet muistamishorisontin alle.

Yli kuusi ja puoli vuotta sitten Yleisradio teki kolmetoistuntisen ohjelman juhannusjunasta. Se kolkutteli Helsingin rautatieasemalta Rovaniemelle. Siinä välissä soitettiin ja tanssittiin, jututettiin ihmisiä, ihmeteltiin vaaleaa ja viileää kesäyötä.

Suomalaisten kesäöitten tallentaminen jokaiselle sukupolvelle kuuluu Yleisradion perustehtäviin. Katsoimme televisiosta suoran lähetyksen alkua, helikopterikuvaa Kruunuvuoren selältä. Pakko oli kävellä ikkunaan ja tarkistaa, kyllä siellä lensi helikopteri.

F.E. Sillanpää kirjoitti ihmisistä kesäyössä, mutta heitä ei välttämättä tarvita, kesäyössä on kylliksi. Ehdotan seuraavaa.

Mökkien edustoilla ympäri Suomea tönöttää tuhansia riistakameroita. Kun öisin Yleisradion kanavat välittävät uutisrullaa, sen tilalla lähetettäisiin kuvaa näistä riistakameroista, öisestä pihapiiristä. Läpi kesän.

Tuntien tapahtumattomuuden ja yö-öttiäisten lentelyn jälkeen ankaran ihastuksen herättäisi kuvan poikki vilahtava kettu. Suomen luonto.

Muistan juhannusjunasta ohikiitävän kohtaamisen. Tampereen jälkeen iltaöisessä radanvarressa seisoi perhe saunatakeissaan, heiluttaen pieniä siniristilippuja, tervehtien juhannusjunaa. Suomen kansa. Me.

Jari Tervo on keskusteluaktivisti ja kirjailija.