Jenni Haukio: ”Pysyn presidentin puolison roolissakin omana itsenäni”

Jenni Haukion rooli tasavallan presidentin puolisona on hänen elämässään läsnä joka hetki ja vaikuttaa hänen sanomisiinsa.”On paljon mielipiteitä siitä, millainen minun tulisi olla”, hän sanoo ja kertoo nyt 40-vuotispäivänsä kynnyksellä ensi kertaa, kuinka on tehnyt roolista itselleen sopivan.
Sanna Puhto
Ajankohtaista 17.2.2017 07:12

Jenni Haukio

  • Turun kansainvälisten kirjamessujen ohjelmapäällikkö, tasavallan presidentin puoliso.

  • Valtiotieteiden maisteri.

  • Seuran ja Kotilieden kolumnisti. Suomen Kansallisteatterin hallituksen jäsen.

  • Syntynyt 7.4.1977 Porissa.

  • Asuu Helsingissä ja Espoossa.

  • Perhe: puoliso tasavallan presidentti Sauli Niinistö vuodesta 2009 lähtien, bostoninterrieri Lennu vuodesta 2011 lähtien.

  • Teokset: Huhtikuussa ilmestyvän Katso pohjoista taivasta – Runoja Suomesta -antologian toimittaja. Omat runoteokset Sinä kuulet sen soiton (2009), Siellä minne kuuluisi vihreää ja maata (2003), Paitasi on pujahtanut ylleni (1999).

Kun katsomme presidentin puolisoa Jenni Haukiota, näemme hillityn ja hallitun naisen. Julkisuudessa häneltä kuulee vain punnittua puhetta, harkituista aiheista. Tässä haastattelussa hän puhuu ensimmäistä kertaa julkisesti roolistaan; miten hän sen hahmottaa ja jääkö siinä tilaa olla oma itsensä.

Mutta sitä ennen saamme tavata presidenttiperheen jäsenistä hänet, jonka ei tarvitse piitata tuon taivaallista rooleista ja aseman vaatimuksista.

Bostoninterrieri Lennu singahtaa Mäntyniemen aulaan lelunalle suussaan, valmiina poseeraamaan valokuvissa. Kun Lennu pudottaa nallen, sen huulet vetäytyvät selvään, leveään hymyyn. Lennun vanavedessä saapuu paikalle myös Jenni Haukio, ei tosin yhtä riehakkaasti.

Jos Haukio antaa julkisuudessa itsestään varovaisen ja hillityn kuvan, niin näin kotioloissa hän on mutkaton ja helposti lähestyttävä. Hymy ulottuu silmiin asti.

Lennu saa emännältään herkkupaloja, jotta kuvaus onnistuu.

”Lennu on minulle äärimmäisen rakas ja yhteiselomme lähentelee eräänlaista symbioosia, olemme oikeastaan aina yhdessä”, Haukio myöntää.

Kuvien ottamisen jälkeen tämä nelijalkainen sydänten valtias lähtee presidentin kanssa ulkoilemaan, ja me siirrymme Jenni Haukion kanssa asiaan.

Kun aihe vakavoituu, hän alkaa punnita sanojaan tarkemmin. Se ei olekaan ihme, sillä aikamoinen roolihan hänellä on – ja sitä on alusta asti pitänyt toteuttaa ilman käsikirjoitusta.

Jenni Haukio ja Lennu-koira.

”Olemme oikeastaan aina yhdessä”, sanoo Jenni Haukio bostoninterrieristään Lennusta. Presidenttikaudella huomiota onkin kerännyt erityisesti Lennun leveä hymy. © Mirva Kakko/Otavamedia

Yksi rooli, monta tulkintaa

Kukaan ei nimittäin perehdyttänyt Jenni Haukiota presidentin puolison rooliin.

”Se on tosiasia, joskin sain toki perustiedot etiketistä sekä muista muotosäännöksistä ja -käytännöistä.”

Perehdytyksen puute johtuu siitä, että presidentin puolison rooli on epävirallinen toimi, ei mikään työ. Puolisolla ei ole laissa määriteltyä tehtäväkenttää eikä velvollisuuksia.

Mutta vaikka hänellä ei ole mitään virallista tehtävää, roolia määrittelevät vahvat perinteet, vakiintuneet tavat ja protokolla.

Puoliso voi kyllä muokata asemasta itselleen mieluisan omien mieltymystensä, aktiivisuutensa ja elämäntilanteensa mukaan.

Niinpä olemme aikojen saatossa nähneet monenlaisia versiota presidentin puolison roolista. Tehtävää ovat pian 98 vuotta täyttävän presidentti-instituution aikana täyttäneet esimerkiksi kärkäs naisasianainen Ester Ståhlberg, suvereeni seurapiiriosaaja Alli Paasikivi ja yksityisyyttään vaalinut Sylvi Kekkonen.

Jenni Haukio oli presidentin puolison rooliin astuessaan 35-vuotias ja näin ollen kaikkein nuorin siinä tehtävässä Suomessa. Se ei ole kuitenkaan tarkoittanut perinteiden hylkäämistä.

”Olen halunnut kunnioittaa minua edeltäneiden presidenttipuolisojen työtä jatkamalla heidän aikanaan vakiintuneita perinteitä. Presidentti-instituution arvokkuuden vaaliminen on ollut minulle sydämen asia.”

Haukio perehtyi tulevaan tehtäväänsä lukemalla presidentti-instituutiosta kaiken, minkä käsiinsä sai. Hän kävi myös keskusteluja muutaman kokeneen diplomaattinaisen kanssa.

”Presidentin puolison rooli on niin erityinen, että ei tästä ole kovin paljon tietoa, kokemusta sitäkin vähemmän. Paitsi niillä, jotka ovat tässä toimineet.”

Haukio keskusteli roolista myös Pentti Arajärven kanssa, lounastapaamisessa ennen puolisonsa virkaanastumista.

”Kukin puoliso pystyy kuitenkin kertomaan vain siitä, miten itse on toiminut. Oma rooli pitää rakentaa itse. Muuta mallia ei ole. Tätä kaikki minua edeltäneetkin presidenttien puolisot ovat korostaneet.”

Jenni Haukio juo kahvia.

Jenni Haukio ei presidentin puolisona osallistu keskusteluun päivänpolitiikasta. Sen sijaan keskustelu monista yhteiskunnallisista aiheista on hänelle mieluisaa. ”Joskus on haastavaa rajoittaa kannanottojaan, jos jokin asia on erityisen lähellä sydäntä.” © Mirva Kakko/Otavamedia

Koskettava luottamus

Jenni Haukiolle tuli pienenä yllätyksenä se, kuinka paljon presidenttiys heijastuu myös puolison elämään.

Eniten häntä hämmästytti kuitenkin se, miten paljon häneen kohdistuu kiinnostusta myös itsenäisenä toimijana.

”Saan runsaasti kirjeitä suomalaisilta. He kirjoittavat usein hyvin yksityisistä ja koskettavista asioista. Olen sellaisen edessä tavattoman nöyrä. Saan tällaisesta luottamuksesta myös paljon voimaa.”

Monet ottavat Haukioon yhteyttä kannustaakseen ja tukeakseen häntä presidentin puolison roolissa.

”Sillä on ollut minulle iso merkitys.”

Jenni Haukiolle lähetetään kuukausittain kymmeniä pyyntöjä osallistua tilaisuuksiin ja suojella tapahtumia.

”Olen luonteeltani hyvin tunnollinen. Kärsin siitä, että en mitenkään pysty osallistumaan niin paljon kuin haluaisin. Aika ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen.”

Jenni Haukio kokee, että hänen tärkein tehtävänsä on tukea presidenttiä tämän työssä. Näkyvin osa tehtävistä liittyy edustamiseen. Haukio osallistuu valtiovierailuihin ja virallisiin vierailuihin yleensä silloin kun myös kutsujan puoliso osallistuu. Sama periaate pätee ulkomaisten päämiesten Suomen-vierailuihin. Sen lisäksi Haukio emännöi presidenttiparin yhdessä järjestämiä tilaisuuksia.

Toinen puoli Haukion tehtäväsarkaa on hänen itsenäinen toimintansa presidentin puolisona. Hän suojelee merkittävää määrää erilaisia tapahtumia ja tilaisuuksia, käy pitämässä puheita, avaamassa, tervehtimässä tai osallistumassa keskusteluihin.

Yksi hänen tehtävistään on toimia Suomen Unicefin suojelijana ja Lapsen oikeuksien vaikuttaja -nimityskomitean puheenjohtajana. Siinä roolissa Haukio profiloitui viime vuonna ideoimalla Pieniä tarinoita -kampanjan. Kampanja ylitti uutiskynnyksen Yhdysvalloissakin.

”Lasten oikeudet eivät mielestäni ole niin hyvin tunnettuja kuin niiden tulisi olla. Aloin miettiä, mitä asialle voisi tehdä.”

Koska Jenni Haukio tuntee siviilityönsä takia paljon kirjallisuuskenttää, hän sai suuren joukon kirjailijoita lähtemään mukaan sekä Suomessa että ulkomailla. Kaiken kaikkiaan kampanjaan osallistui yli 220 kirjailijaa yli 45 maasta, joukossa Laila Hirvisaaren, Sofi Oksasen ja Paulo Coelhon kaltaisia nimiä. Kaikki kirjoittivat oman pienen tarinansa lasten oikeuksista.

”Kampanja palveli tarkoitustaan: Lasten oikeudet ja lasten oikeuksien päivä pääsivät hienosti esille. Kirjailijoiden tarinat pysäyttivät monet pohtimaan, mitä voisivat omassa elämässään tehdä maailman lasten puolesta.”

Tietoinen valinta

Iso osa Jenni Haukion toiminnasta presidentin puolisona on hänen omien puheidensa, tervehdystensä ja muiden kirjallisten tuotostensa tekemistä. Ne nielevät aikaa, mutta jäävät usein piiloon suurelta yleisöltä.

”Kirjoitan ja selvitän kaikki asiat itse alusta loppuun. Minulla ei ole puheenkirjoittajaa eikä taustatyön tekijää. Kirjoittaminen vie aikaa, koska haluan tehdä kaiken niin hyvin kuin osaan.”

Haukio on välttänyt ottamasta kantaa päivänpolitiikkaan, vaikka hän on roolissa, jossa tulisi varmasti kuulluksi.

Tämä on tietoinen valinta.

”Koen, että puhevaltani on rajoittunut, koska en ole poliittinen toimija. Kansa on valinnut presidentin, ei puolisoa.”

Varovaisuus ei johdu siitä, ettei Haukiolla olisi poliittista sanottavaa.

”Mielipiteitä minulla on, voimakkaitakin, lähdinhän jo teini-ikäisenä mukaan politiikkaan. Olen ollut politiikassa erilaisissa luottamus- ja virkamiestehtävissä suurimman osan elämääni. Lisäksi opiskelin valtio-oppia, joten yhteiskunnallinen vaikuttaminen on myös ammatillisen mielenkiintoni kohde.”

Politiikan tuntemuksensa takia Haukio ymmärtää, että melkein mikä tahansa muuttuu poliittiseksi kannanotoksi, jos se tulee presidentin puolison suusta.

Mutta silti. Kun presidentin puoliso voi itse määritellä roolinsa rajoja, voisiko Haukio vain ottaa suuremman sanomisen vapauden?

”En usko suomalaisten toivovan presidentin puolison osallistumista päivänpoliittiseen keskusteluun. Keskustelu ei minusta edes kaipaa sellaista ääntä; puolisolla ei ole vaaleissa saatavien äänien mukanaan tuomaa puhevaltaa.”

Olisiko se aseman väärinkäyttöä?

”Se olisi hyvin lähellä sitä. Pitää tiedostaa tarkoin oma paikkansa kokonaisuudessa ja käyttää harkintaa.”

Haukio huomauttaa myös olevansa sen tyyppinen ihminen, että yrittää olla mahdollisimman rakentava ja kunnioittaa erilaisia näkemyksiä.

”Se on arvomaailmani kaikessa, ohi tämän instituution.”

Jenni Haukion yhteiskunnallinen aktiivisuus on keskustelua esimerkiksi sellaisista teemoista kuin sotaveteraanien ja lottien työn kunnioittaminen, lasten oikeudet, suomalainen kulttuuriperintö, luonto ja eläimet, taide, kirjallisuus ja lukeminen.

Se, milloin yhteiskunnallinen aktiivisuus muuttuu poliittiseksi, on kuitenkin veteen piirretty viiva.

”Joskus on haastavaa rajoittaa kannanottojaan, jos jokin asia on erityisen lähellä sydäntä”, kuvaa Haukio tasapainotteluaan keskustelijana. Tällä hän viittaa esimerkiksi Seura-lehden eläinten oikeuksia käsitteleviin kolumneihinsa.

Jenni Haukio ja Lennu-koira. © Mirva Kakko/Otavamedia

Palkaton tehtävä

Presidentin puoliso on vapaaehtoistöissä Suomella.

Puolisolle ei nimittäin makseta palkkaa, palkkiota tai kulukorvauksia.

Jenni Haukio on tämän vapaaehtoisen leiviskän ohella myös siviilitöissä. Niiden jatkaminen myös presidentin puolisona oli hänelle alusta asti itsestään selvää. Hän oli hankkinut korkeakoulutuksen ja ehtinyt Niinistön kauden alkaessa luoda uraa jo kymmenen vuotta.

”En nähnyt mitään syytä luopua omasta työstäni, koska presidentin puolison rooli ei ole työ.”

Puolison presidenttiys merkitsi Jenni Haukion työelämän kannalta sitä, että hän siirtyi silloisesta kokoomuksen viestintäpäällikön työstään presidenttipuolisolle soveliaampaan, Turun kansainvälisten kirjamessujen ohjelmapäällikön työhön.

Työ ohjelmapäällikkönä on kokopäiväinen. Muu ei olisikaan mahdollista, kun on organisoitava satojen kirjailijoiden ja tapahtumien palapeliä. Joustoa työnantajalta kuitenkin löytyy, jotta Haukio voi vuoden mittaan osallistua puolison roolin vaatimiin tehtäviin.

Tämän vuoden hän on opintovapaalla ohjelmapäällikön työstä, sillä hän tekee valtio-opin jatko-opintoja Helsingin yliopistossa. Myös Suomen satavuotisjuhlavuosi vaatii osansa.

Punainen lanka

Tähän kaikkeen Jenni Haukio ammentaa energiaa sieltä, mistä kuka tahansa meistä: omasta perheestään.

”Saulin ja Lennun seurasta, ja laajemminkin perheestä.”

Pystyvät he presidenttiparin roolinsa ohella olemaan välillä myös aivan tavalliset Sauli ja Jenni.

Se onnistuu varsinkin yksityiskodissa, joka sijaitsee 20 minuutin ajomatkan päässä Mäntyniemen residenssistä.

”Ajamme sinne niin usein kuin mahdollista, joskus arki-iltaisinkin. Sen verran usein olemme päässeet käymään, että yksikään monista huonekasveistani ei ole kuollut näiden vuosien aikana.”

Haukio saa voimaa myös tiiviistä seitsemän lapsuudenystävän piiristä, joka on pysynyt samana alakouluajoista lähtien.

”Olemme toistemme kaasoja ja lasten kummeja. Tunnemme toisemme ja myös toistemme perheet läpikotaisin. Nämä ystävyyssuhteet eivät ole muuttuneet mitenkään vuosien varrella.”

Niinpä Haukio viettää heidän kanssaan edelleen vapaa-aikaa kuin kuka tahansa nelikymppinen nainen: kiertelemällä taidenäyttelyissä ja istuskelemassa kahvilassa.

Hän arvelee yhdeksi syyksi ystävyyssuhteiden säilymiseen sen, että asema ja tehtävät eivät ole muuttaneet häntä ihmisenä. Haukio on huomannut, että se on keskeistä myös presidentin puolison roolissa.

”On paljon mielipiteitä siitä, millainen minun tulisi olla presidentin puolisona. Tärkein punainen lankani on alusta asti kuitenkin ollut se, että pysyn omana itsenäni. Vuodet ovat osoittaneet, että se on kestävä tapa toimia. Ainoa mahdollinen.”