Kekkonen pärjäisi solvaamisessa Trumpille – Solvaaminen on vaikuttajan ase
Presidentti Urho Kekkonen osasi taidokkaasti sen, mitä Donald Trump tekee nyt rahvaanomaisesti ja rumasti: vastustajien sättimisen. Eikä kumpikaan ole lähihistorian ainoa sarjahaukkuja-päämies.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump solvaa ihmisiä sosiaalisen median välityksellä. Hän on käyttäytynyt samoin ennenkin, mutta vasta Twitterin kautta hän sai rähjäämiselleen miljoonayleisön. Kuva: AOP
Presidentti Urho Kaleva Kekkosta, Italian ex-pääministeri Silvio Berlusconia ja Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpia yhdistää paitsi häikäilemätön ote vallankahvaan, myös vastustajiensa säälimätön solvaaminen.
Solvaaja on henkilö, jonka mukaan hänen mielipiteensä on yhtä kuin totuus. Jos hänen ajatuksiaan kritisoi, hän hyökkää sanoillaan arvostelijansa kimppuun armotta.
Pahimmat solvaajat keskittyvät niin kiihkeästi kohteensa ihmisarvon hävittämiseen, että heiltä jää huomaamatta, että samalla myös oma arvokkuus katoaa.
Solvaaja sallii sielunsa painua turmeluksen tilaan, kuten Petri Laukka ja Ari Turunen kirjoittavat äskettäin ilmestyneessä tietokirjassa Solvaajat (Into Kustannus).
Solvaaminen – päättäjän lempikeino
Kirja on yhtä aikaa hauska ja kauhistuttava katsaus erilaisen herjaamisen ja solvaamisen historiaan Suomessa ja maailmalla. Kirjan moninaisten kertomusten pääosissa ovat usein johtavat poliitikot, sekä muun muassa myös kirjailijat, muusikot ja urheilijat.
Kiinnostavimmillaan teos on kuitenkin kertoessaan valtionpäämiesten ilmoille kajauttamista solvauksista.
Tarinat voivat sinänsä hymyilyttää lukijaa, mutta tieto siitä, että huono käytös on kautta historian voinut tuoda suosiota ja valtaa, ei kerro meistä lajina mitään hyvää.
”On merkillistä, että sallimme johtajille käytöstä, jota emme hyväksyisi vaikkapa perheenjäseniltämme”, Ari Turunen sanoo.
Haukku haavoittaa
Puhetavalla ja sanoilla on väliä, koska ne luovat todellisuutta. Moni lukemattomia uhreja vaatinut sota on saanut alkunsa erilaisista solvauksista ja vihapuheesta.
”Nykyiset solvaajat sanovat mielellään omista puheistaan, ettei haukku haavaa tee, mutta toisaalta he ovat itse valmiita uhriutumaan heti kritiikin osuessa omalle kohdalle”, Petri Laukka sanoo.
Turunen ja Laukka ovat löytäneet neljä solvaajasta usein löytyvää ominaisuutta. Niitä ovat itsekorostus, valehtelu, uhriutuminen ja kyvyttömyys rauhoittua.
Italian entinen pääministeri Silvio Berlusconi solvasi kohteliaisuussäännöistä piittaamatta jopa suomalaista ruokaa. Kuva: All Over Press
Italiasta se alkoi
Tekijöiden mielestä nämä ominaisuudet löytyvät puhtaasti esimerkiksi Italian entisestä pääministeristä Silvio Berlusconista.
Hänelle solvaaminen ei ole silloin tällöin sattuva ylilyönti, vaan koko ajan jatkuva elämäntapa. Hän solvaa ketä tahansa yksilöä, ihmisryhmää tai kokonaista valtiota, jos nämä sattuvat olemaan jollain lailla poikkiteloin Berlusconin näkemysten kanssa.
Kirjoittajien mukaan Berlusconin esimerkki on ollut voimakkaasti avaamassa ovia 2010-luvun poliitikkojen arvaamattomalle esiintymistyylille.
”Hän on eräänlainen esi-trumpilainen solvaaja, joka hallitsi mediaa jo aikana ennen sosiaalista mediaa. Solvaamisen lisäksi hän on kova uhriutumaan, ja on jopa sanonut olevansa politiikan Jeesus Kristus”, Turunen sanoo.
Myös UKK löi julkisesti
Suomen poliittisesta historiasta esiin nousee muun muassa presidentti Urho Kaleva Kekkonen, joka oli sekä taitava että raju sanankäyttäjä.
Hän kirjoitti useille suomalaisille niin sanottuja myllykirjeitä, joissa arvosteli kirjeiden vastaanottajia henkilökohtaisella tasolla.
Kun kokenut oikeustieteilijä oli vuonna 1975 arvostellut poliittisia virkanimityksiä, presidentti nimitteli häntä kollegoineen ”saatanan tunareiksi”.
Vähän aiemmin Kekkonen oli suominut yksityisessä tapaamisessa Yleisradion johtajistoa päin naamaa ”paskahousuiksi”.
Presidentin myllykirjeitä julkaistiin vuonna 1976 kaksiosaisena kirjasarjana nimellä Kirjeitä myllystäni.
Kekkonen julkisti solvauksensa siis itse. Kansalaiset lukivat kirjoja mielellään, ja kirjat katsottiin ennemmin merkiksi vahvasta johtajuudesta kuin huonosta käytöksestä.
Ominaista myllykirjeille oli, että ne päättyivät presidentin toteamukseen, ettei hän halunnut vastausta. Näin hän sai varmasti viimeisen sanan.
”Hän sanoitti ajatuksiaan julmastikin. On luettavissa, että hän tuntuu olleen kirjeistään jopa ylpeä. Kovin suurta itsereflektiota häneltä ei löydy”, Laukka sanoo.
Tätä ei nykyään pidettäisi soveliaana: Urho Kekkonen kokosi solvauskirjeensä kirjoiksi ja myi niitä. Kuva: KALLE KULTALA/SKOY
Kohtaa solvaajasi
Provosoitumattomuus ja vastapuolen kohtaaminen voi lannistaa paatuneimmankin solvaajan. Useimmat haukkujat ovat luonnossa tavatessa paljon kohteliaampia, eivätkä halua sanoa asioita yhtä rumasti.
Toimittajana työskentelevä Laukka kertoo esimerkkitapauksen lukijasta, jolla oli tapana lähettää kiihkeän alatyylistä palautetta.
”Kerran hän kirjoitti minulle, että minun pitäisi lukea erään printtilehden eräs artikkeli. Pyysin häntä tuomaan sen minulle.”
Kasvotusten tapaaminen toi lukijasta esiin aivan uuden puolen.
”Kun hän toi artikkelin minulle, otin sen vastaan, kättelimme ja hän puhui hymyillen ja rauhallisesti. Kasvotusten hän ei enää räyhännyt lainkaan.”