Kommentti: Seniorien tuolijumppa sai pohtimaan omaa tulevaisuuttani vanhuksena
Toimittaja kokeili ja yllättyi: Tuolijumppa on mielikuvaansa parempaa liikuntaa. Hyviä seniorivuosia ja tulevaisuuden toimintakykyä voi kerryttää pitämällä kunnostaan huolta jo nyt.
Tuolijumppa lapualaisten eläkeläisten kanssa sai 44-vuotiaan toimittajan pohtimaan tulevaisuutta ja toimintakyvyn ylläpitoa.
Kuluvan vuoden alussa hämmästeltiin varusmiesten Cooper-juoksutestin tulosten romahtamista.
Ei urheile eikä ulkoile enää nykynuoriso, ja se kyllä näkyy. Siinä missä ennen suomalaislapset ja -nuoret viettivät vapaa-aikansa ulkona leikkien ja pelaten fyysisiä kisoja, istuu nykynuori kotona kännykkää tuijottaen. Ei siinä juoksukunto kasva.
En haluaisi kuulostaa vanhalta marmattavalta ukolta, mutta minkäs teet:
Tilanne on kansanterveyden kannalta aidosti huolestuttava. Jos jo parikymppisenä on huonossa kunnossa, niin keski-ikäisenä saati sitten ikäihmisenä tulee olemaan aitoja vaikeuksia pysyä toimintakykyisenä.
Siis ajatelkaapa nyt: Minä, 44-vuotias hieman ylipainoinen ja jo aika lailla harmaantuva ukko, juoksen Cooperin testissä paremman tuloksen kuin tilastojen mukaan keskimääräinen varusmies. Tämä ei niinkään kerro omasta voinnistani kuin nuorten miesten rappiosta.
No, siinä missä kannan huolta kansakunnan nuorison tilasta, seniorikansalaisten asenne liikuntaan ja oman terveyden ylläpitoon pääsi yllättämään positiivisesti.
Tuolijumppa sai hien pintaan!
Vierailin äskettäin Lapualla tekemässä reportaasia eläkeläisten jumpparyhmästä. Paikalla oli 63 ikäihmistä, jotka jaettiin eri ryhmiin kunnon ja mielenkiinnon mukaan. Jotta oikein pääsisin reportaasitunnelmiin, tuolijumppa kutsui minuakin.
Tuolijumpassa seurataan vertaisohjaaja Kirsti Kallion (kuvan keskellä turkoosissa hupparissa) esimerkkiä. Liikkeet tehdään oman jaksamisen mukaan.
Ja mikä mahtava kokemus se olikaan! Tuolijumppa sai hien pintaan, vaikkei kauhean vaativaa ollutkaan. Sen verran kuitenkin käsiä ja jalkoja nosteltiin, venyteltiin, heiluteltiin ja pyöriteltiin, että koki ihan oikeassa jumpassa olevansa. Välillä noustiin seisomaan ja harjoiteltiin tasapainon ylläpitoa.
Mikä olennaisinta, heille tämä jumppa on vähintään yhtä lailla hauska sosiaalinen tapahtuma kuin fyysinen suorite. Ja siinä he ovat juuri niin kuin lapset ja nuoret ennen: Ei pihapeleihinkään menty aktiivisuusranneke kädessä minuutteja ja kaloreita mittaamaan, vaan siksi, että toisten kanssa pelaaminen oli niin hauskaa.
Tämä tuntui erinomaiselta liikunnalta nyt, vaikka eläkeikään on vielä reilut 20 vuotta. Olisinpa eläkeläisenä yhtä hyvässä kunnossa kuin nämä seniorit.
Onneksi siihen voi itse elämäntavoillaan vaikuttaa.