Kuolintodistusta voi joutua odottamaan jopa yli vuoden – ”Pitää valita, rikotaanko työaikalakia vai lakia kuolemansyyn selvittämisestä”
Lain mukaan kuolintodistus pitäisi olla kirjoitettuna viimeistään kolmen kuukauden kuluttua ruumiinavauksesta.
Tieto kuolinsyystä auttaa omaisia surutyössä.
Kun Helena meni makuuhuoneeseen, mies oli kuollut.
Nelikymppinen neljän lapsen isä oli käynyt yhteisellä lomamatkalla päiväunille. Kuolema tuli äkkiarvaamatta ja hiljaa, kun muu perhe puuhaili aivan lähellä.
Se oli epätodellinen ja tyrmistyttävä isku. Miehen piti olla täysin terve, ja nyt hän oli noin vain poissa. Miten se oli mahdollista?
Miehelle tehtiin oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus. Helena jäi odottamaan kuolintodistusta, joka selittäisi tapahtunutta.
Kuolintodistusta tarvittaisiin nopeasti myös toisesta syystä.
Helena tiesi, ettei hän selviäisi ison asuntolainan lyhennyksistä ilman henkivakuutuskorvausta, jota voisi hakea vasta kuolintodistuksen saavuttua. Lyhennyksistä saisi toki vapaata, mutta kuinka pitkäksi aikaa?
Kuolemansyyn selvittämisestä annetun asetuksen mukaan kuolintodistuksen pitäisi olla kirjoitettuna viimeistään kolmen kuukauden kuluttua ruumiinavauksesta.
Liityttyään Facebookin Nuoret lesket -ryhmään Helena säikähti: moni puolisonsa menettänyt kertoi odottaneensa kuolintodistusta vuoden, eräs jopa vuoden ja viisi kuukautta.
Surun ja järkytyksen lisäksi Helenaa alkoi painaa huoli rahasta.
Oikeuslääkärin työ edellyttää ”tietynlaista ihmistä”
Ruumiinavauksia tekevät Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) oikeuslääkärit sekä kuntien patologit.
Lain mukaan THL:n on tehtävä oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus silloin, kun kuoleman ei tiedetä johtuneen sairaudesta, sairautta ei ole hoidettu tai kuoleman on aiheuttanut esimerkiksi rikos tai tapaturma.
Sen sijaan lääketieteellisen ruumiinavauksen tekee patologi omaisten suostumuksella tai pyynnöstä, ja siinä tutkitaan vainajan sairauksia.
Oikeuslääketieteellisiä ruumiinavauksia tehdään Helsingissä, Turussa, Tampereella, Oulussa ja Kuopiossa.
Helenan mies asui pääkaupunkiseudulla, joten hänen ruumiinavauksensa tehtiin oikeuslääkärin toimistossa Helsingin Ruskeasuolla.
Helsingin toimisto tekee vuosittain noin kolmetuhatta oikeuslääketieteellistä ruumiinavausta. Lääkäreitä on yksitoista, joista kaksi vielä erikoistumisvaiheessa.
Toimiston tiiminvetäjä Ursula Vala vahvistaa, että kuolintodistuksen saaminen voi kestää pitkästi yli laissa mainitun kolmen kuukauden rajan, vuoden tai jopa ylikin. Siihen on kaksi keskeistä syytä: lääkärien vähyys ja lisätutkimukset.
Valan mukaan oikeuslääketieteeseen erikoistuneita lääkäreitä on koko maassa pari-kolmekymmentä.
”Oikeuslääkäreitä ei kasva puissa. Harva haluaa oikeuslääkäriksi, ja kaikista ei ole siihen. Tämä työ edellyttää tietynlaista ihmistä”, Vala sanoo.
Kumpaa lakia rikkoisi?
Kuolemansyyntutkinnassa ruumiit avataan toki viipymättä, ideaalisti viikon sisällä kuolemasta, ja keskeisistä löydöksistä kerrotaan heti poliisille lyhyesti.
Mutta Vala huomauttaa, että itse avaus on vasta tiedonkeruuta, jota seuraa ajatustyö ja lopullisen lausunnon sekä kuolintodistuksen kirjoittaminen.
Niissä tapauksissa, joissa todistuksen saaminen on vienyt vuoden tai ylikin, on Valan mukaan todennäköisesti ollut ruuhkan lisäksi kyse vainajasta otettujen näytteiden lisätutkimuksista.
”Jos kuolintodistuksella on kiire vakuutuksen tai muiden taloudellisten syiden takia, asia kannattaa ilmoittaa oikeuslääkärin toimistoon. Tällöin tapaus voidaan siirtää lausuntojonossa kiireellisemmäksi”, Vala sanoo.
Mikäli erityistä ruuhkaa ei ole, kuolintodistuksen voi saada täysin selvissä tapauksissa muutamassa viikossakin.
Tällä hetkellä ruuhkaa aiheuttaa lomakausi, ja Helsingissä pyritään saamaan todistukset valmiiksi puolessa vuodessa. Toinen ruuhkakausi on vuodenvaihde, jolloin kuollaan eniten – hiljaisinta taas on syksyisin.
”Tämä toistuu vuodesta toiseen. Ei tiedetä, miksi.”
Kaikkien kuolintodistusten valmistuminen kolmessa kuukaudessa on joka tapauksessa Valan mukaan mahdotonta nykyisellä lääkärimäärällä.
”Pitää valita, rikotaanko työaikalakia vai lakia kuolemansyyn selvittämisestä.”
Kauheaa ja helpottavaa
Heinäkuun puolivälissä Helena sai postia poliisilta. Hänen miehensä kuolemasta oli kulunut kolme ja puoli kuukautta.
”Kuolintodistuksen lukeminen oli kauheaa, kun kaiken joutui käymään uudestaan läpi. Mutta oli helpottavaa tietää, ettemme olisi voineet tehdä mitään.”
Helena arvelee, että kuolintodistuksen saamista nopeutti anopin soittelu oikeuslääkärille.
Epätietoisuus kuolemansyystä herätti perheen sisällä kaikenlaisia epäilyksiä ja kitkaakin, jotka voidaan nyt jättää taakse. Helenasta tuntuu, että jonkinlainen prosessi on päässyt jo alkamaan.
”Ilman tietoa surutyössä ei pääse eteenpäin.”
Helenan nimi on muutettu.