Mikä keksintö! Lehmäharja hellii navetoiden karjaa ja Suomen vientiä
Lehmät eivät ole liian laiskoja harjaamaan itseään. Joensuussa keksitty mekaaninen harjalaite pitää karjan karvan kunnossa.
Kiteeläisen Partalan tilan lihakarja jonottaa nauttimaan mekaanisen harjalaitteen kihnutuksesta. Edessä valkopäinen Ula ottaa karkeaa turpahierontaa.
Vienoa kutittaa leuan alta.
Vasikka nostaa päätään karsinan laitaan kiinnitettyä mekaanista harjalaitetta vasten ja alkaa kyhnyttää. Keltaiset polypropeeniharjakset rapisevat Vienon kaulaa vasten. Kosteana kiiltävä turpa tuhisee, ja lempeät silmät painuvat miltei kiinni.
Kutina helpottaa.
Vieno kääntää päätään, ja harjakset alkavat rapista kaulan toisella puolella. Vasikan turvasta kuuluu vaimea ynähdys.
Vieno nauttii.
Sorkat rapsahtelevat, ja pahnoiksi levitettyjä olkia leijuu ilmassa, kun kiteeläisen Koivikon Kartanon tilan kymmenkunta vasikkaa pelmuaa karsinassaan. Ne loikkivat ohuilla jaloillaan, kääntyilevät, jahtaavat toisiaan ja tulevat toistensa jahtaamiksi.
Hetkittäin vasikoiden telmintä näyttää tanssilta.
Avoimesta, koko seinänkokoisesta ovesta virtaa sisälle syksyn harmaata valoa. Tuuli käy nurkissa, mutta ei yllä karsinaan saakka. Vasikoilla riittää raikasta ilmaa, mutta ne ovat viimalta suojassa.
Vasikoiden selkäkarvat kiiltelevät suorina ja puhtaina, vaikka niitä ei ole harjattu.
Vasikat ovat harjanneet itsensä.
Laitumella nurjahtaa
Naudat hoitavat turkkiaan nuolemalla, takasorkilla tai sarvilla rapsuttamalla, ravistelemalla päätään, hankaamalla vartaloitaan tai nuolemalla toisiaan.
Lehmät eivät kuitenkaan pysty kokonaan omin konstein puhdistamaan itseään tai toisiaan liasta, pölystä tai loisista.
Jos naudalla on käytössä harjalaite, naudasta tulee puhtaampi.
Kiteeläisen Pekka Partasen puoliksi isännöimällä, myös koulutustilana toimivalla Koivikon Kartanon tilalla ja Partasen omalla Partalan tilalla on yhteensä noin 350-päinen karja. Lypsylehmiä ja lihakarjaa on kumpaakin reilut sata yksilöä, ja lypsylehmiksi kasvavia vasikoita ja hiehoja noin 150.
Syksyn sateet ovat pehmentäneet Partalan tilan laitumen. Aidanvierustan sorassa kulkee pieniä puroja. Pientareen vihreä nurmikko vaihtuu sähköaidan takana upottavaan mutavelliin.
Limousine-rodun lihakarja löntystelee laiskasti pihatostaan ulos. Turvat kohoavat haistelemaan ilmaa, korvat vipattavat hetken, kunnes liike loppuu.
Pihatosta ulos tullut lihakarja on jähmettynyt joukkotuijotukseen. ©STUDIO KORENTO
Kun lehmät pysähtyvät, alkaa tuijotus.
”Ehkä ne suhtautuvat hieman varauksella vieraisiin ihmisiin”, Partanen sanoo.
Molemminpuolista tuijotusta kestää usean minuutin ajan, ennen kuin valkopäinen Ula astuu lauman keskeltä esiin ja alkaa hinkata kylkeään harjalaitetta vasten. Kun lehmä huojahtaa, harjakset kohoavat ylös ja laskeutuvat takaisin lehmän kyljelle.
”Näin sen kuuluukin toimia”, toteaa eläinten mekaanisen harjalaitteen joensuulainen kehittäjä Juha Kultanen.
Juha ja Heini Kultaselle harjalaitteiden valmistuksesta ja myynnistä on tullut ammatti. ©STUDIO KORENTO
”Harjalaite on kunnossa, kun se nurjahtaa.”
Sonni toteemipaalulla
Parsinavettojen muuttuessa pihatoiksi karjaeläimet ovat päässeet liikkumaan myös sisätiloissa vapaasti, ja nykyään karja pääsee ulos vuoden ympäri. Maatalouden murroksen myötä navettojen koko on kasvanut sitä mukaa, kun tilojen karjamäärä on lisääntynyt.
Lypsylehmäpihatossa karja pääsee kuljeksimaan vapaasti myös sisätiloista ulos ja takaisin. ©STUDIO KORENTO
Tänä päivänä tilan väki ei enää ehdi harjaamaan karjaansa käsiharjoilla.
Juha Kultanen kurkottaa ja nostaa harjalaitteen harjaksista. Laitteen nivel taittuu ja harjakset nousevat ylös.
”Nurjahtaminen tarkoittaa sitä, että kun harjaksiin kohdistuu tarpeeksi painoa, laite tekee väistöliikkeen. Se on turvallista eläimelle, eikä laite joudu liian kovan rasituksen alle.”
Ensimmäiset Kultasen kehittämät mekaaniset sisäharjojen prototyypit otettiin käyttöön vuonna 2015. Sitä ennen Kultanen oli jo keksinyt laitumelle asennettavan harjatoteemin.
Kone- ja laitesuunnittelijana työskennellyt Kultanen pujotti kadunlakaisu- ja kiinteistöhuoltokoneista tähteiksi jääneitä harjakiekkoja puupaaluun ja pystytti sen oman tilansa ylämaankarjan laitumelle.
”Kun sonni tuli kyhnyttämään toteemia vasten, minulle selvisi, että karja ei ole liian laiskaa harjaamaan itseään”, Kultanen sanoo.
Toteemimallille on saatu hyödyllisyysmallisuoja ja seinään tai aitaukseen kiinnitettävälle laitteelle kotimaan patentti.
”Nykyään laitteiden valmistus ja myynti on meidän ammattimme. Jouduimme ajanpuutteen vuoksi laittamaan oman karjamme pois.”
Vasikat oppivat käyttämään karjaharjaa nopeasti
Vasikat asettuvat sulassa sovussa harjalaitteen alle kimppakyhnytykseen. ©STUDIO KORENTO
Vasikoiden telmintä jatkuu.
Ne hyppäävät, loikkivat ja törmäilevät toisiinsa. Yhteenotoilta vaikuttavat puskemiset voivat olla voimainkoitoksia, mutta vasikkalaumassa ei vielä ole johtajaa.
Luontaisesti uteliaat vasikat tulevat heti kylkeen, kun astuu portista karsinaan. Karhea kieli käy kämmenellä, ja lempeät silmät tuijottavat.
Etteivät vaan vasikat hyväksyisi ihmistäkin laumansa jäseneksi?
Mekaanisen karjaharjan harjakset tuntuvat olkapäässä pistäviltä takin ja kertakäyttöisen haalarinhihan läpi.
”Lehmällä on paksu nahka, joten harjassa on oltava voimaa”, Pekka Partanen sanoo.
Harjalaite puhdistaa ja poistaa karvanlähtöaikana vanhaa karvoitusta ja myös edistää hieromalla eläinten aineenvaihduntaa ja verenkiertoa. Vasikoille laite on myös virike ja leikkikalu. Kun vasikat ryntäävät päin harjaksia, koko laite heilahtaa vartensa varassa ympäri.
Tutkimuksen mukaan vasikat oppivat käyttämään karjaharjaa nopeasti, ja yksi vasikka käy kyhnyttämässä laitteessa itseään yli 20 kertaa 15 tunnin aikana. Harjalaite helpottaa hankalasti puhdistettavien alueiden, kuten pään, kaulan ja selän karvanhoitoa ja vähentää liiallista nuolemista.
Partaselle on kehittynyt vuosien myötä pettämätön ”karjasilmä.”
”Vasikat ovat vilkkaita ja pitävät maatessaankin päätään ja korviaan pystyssä. Terveistä vasikoista kasvaa vielä hyviä lypsylehmiä meidän karjaamme.”
Harjalaite sopii myös hevosille
Heini ja Juha Kultanen alkoivat rakentaa eläinten mekaanisia harjalaitteita kotitilansa vanhassa navetassa.
”Ahtaissa tiloissa kasasimme laitteita takapuolet vastakkain”, Heini Kultanen muistelee.
Alkuvuodesta Kultaset hankkivat omistukseensa Joensuun Hammaslahdesta tuhannen neliömetrin kokoisen teollisuushallin, jossa valmistuu tätä nykyä noin 40 harjalaitetta viikossa. Kultasten lisäksi tuotanto työllistää yhden vakituisen ja ajoittain myös osa-aikaisia työntekijöitä.
Hallin seinustalla on parisataa pahvilaatikoihin pakattua harjalaitetta, jotka ovat lähdössä Joensuusta Saksaan.
Maxi-, midi- ja minimallin laitteita toimitetaan tänä päivänä noin kymmenen Euroopan maan navetoihin.
Joensuulaisesta keksinnöstä hyötyvät myös israelilaiset lehmät.
”Korkea lämpötila tuo harjaan vaatimuksia, joita ei täällä pohjolassa tule välttämättä ajatelleeksi”, Juha Kultanen kertoo.
”Tuotekehitystä etelän maihin vietäviin laitteisin on jatkettava.”
Mekaaninen harjalaite sopii karjan lisäksi myös hevosille, sioille ja vuohille. Laitetta käyttävät lisäksi Tallinnan eläintarhan kamelit ja neuvotteluja on jo käyty Korkeasaarenkin eläintarhan kanssa.
”En tiedä sopiiko laite kaikille eläimille. Kyhnyttäisikö leijona vai iskisikö se harjaksiin kyntensä?”
Yrtin kihnutus
Koivikon Kartanon lypysylehmäpihatossa lypsyrobotillle jonottavien lehmien hännät huiskivat ilmaa ja sorkat rapsahtelevat. Utareista lirahteleee pieniä maitotippoja betonilattialle.
Hälytysääni alkaa piipata, ja ylätasanteella vilkkuu oranssi valo. Mattoruokkija lähtee käyntiin ja katonrajassa kulkevalta leveältä hihnalta varisee aperehua ruokintapöydälle.
Samaan aikaan lypsyrobottimesta kuuluu suhahduksia, kun alipainekuppi pesee lypsylle menevän lehmän vetimet ja ottaa niistä alkusuihkeet.
Robotti mittaa lehmän lypsämän maitomäärän kokonaisuudessaan ja jokaisen vetimen maitomärän erikseen. Robotti tarkkailee myös maidon solupitoisuutta.
”Lehmät käyvät lypsyllä keskimäärin 2,2 kertaa vuorokaudessa”, Pekka Partanen kertoo.
”Tuottavimmille lehmille voi kertyä jopa viisi lypsyä samassa ajassa.”
Lypsylehmäpihaton robottiryhmään kuuluu vajaat 60 lehmää, joista Yrtillä on paras maidontuotanto. 10-vuotias ja kahdeksan kertaa poikinut lehmä kuuluu satatonnareiden arvostettuun joukkoon, eli Yrtti on tuottanut elinaikanaan yli satatuhatta litraa maitoa.
Koivikon kartanon pihattonavetan robottiryhmään kuuluu vajaat 60 lypsylehmää. ©STUDIO KORENTO
Nyt Yrtti nostaa ensin toista ja sitten toista takajalkaansa. Automaattinen lantaraappa liukuu lehmän ohi ja vie mennessään lannat käytävältä. Pitkälle automatisoitu lypsylehmien pihatto vaikuttaa enemmän maitotehtalta kuin navetalta.
Partanen pystyy seuraamaan pihaton toimintoja puhelimestaan.
”Jokaisen lehmän yksilökohtaiset tiedot välittyvät elektronisen korvamerkin kautta tietokantaan.”
Yrtti-lehmä kääntyy ja astelee raskaat utareet miltei lattiaa viistäen mekaanisen harjalaitteen viereen. Lehmä kääntyy ja alkaa hinkata takamustaan harjaksiin.
Yrtti saa hännäntyvensä kutinaan kaipamaansa helpotusta.
Herumista ja hoitoa
Koivikon Kartanon ja Partalan tilan lypsylehmät ja lihakarja ovat luomulehmiä ja -sonneja. Kaikki, mitä ne syövät on luonnonmukaisesti tuotettua tai luonnonmukaiseen tuotantoon hyväksyttyä ravintoa.
Vasikoiden täysmaitojuotossakaan ei käytetä maitojauhetta.
Pekka Partasen mukaan luonnonmukaisella ravinnolla ylläpidetään karjan hyvinvointia.
”Mahdolliset sairaudet pyritään estämään ennakoimalla. Antibiootteja käytetään ainoastaan pakottavissa tilanteissa. Lisäksi eläinlääkäri käy tiloilla säännöllisillä tarkastuskäynneillä parin viikon välein.”
Suomessa kiinnitetään yhä enemmän huomiota tuotantoeläinten hyvinvointiin, ja mekaaniset ja sähkökäyttöiset harjalaitteet pitävät karjan karvan paremmassa kunnossa.
”Tanskassa harjalaite on jo pakollinen yli 50 pään karjassa”, Juha Kultanen kertoo.
Lypsylehmän elämä on verrattain yksinkertaista. Lehmät syövät, nukkuvat ja käyvät lypsyllä.
”Mitä kauemmin lehmä makaa, sitä enemmän se tuottaa maitoa. Kun lehmä voi hyvin, niin se nukkuukin hyvin, aivan kuten me ihmiset”, Partanen sanoo.
Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan harjauksessa käyneet lehmät tuottavat kilon verran enemmän maitoa päivässä, kuin ilman harjalaitetta elävät lehmät.
”Laitteen käytön on myös todettu vähentävän kliinisiä utaretulehduksia jopa 30 prosentilla.”
Onnen loikka
Välillä vasikoille tulee väsy. Yhtäkkiä, melkein kesken loikan kirjava lapinlehmän vasikka asettuu makuulleen pehmeille pahnoille ja saa heti viereensä pienen kyytön. Hännät huiskahtelevat, kupeet huokuvat toisiaan vasten.
Koivikon Kartanon tilalla vasikat elävät juottoautomaatin maidolla kolmen kuukauden ikäisiksi, jonka jälkeen ne siirtyvät kiinteään ravintoon.
Vasikka lutsuttaa maitoa juottoautomaatin tutista. ©STUDIO KORENTO
Lypsylehmä poikii keskimäärin 3–4 kertaa, ja vain noin viiden vuoden ikäsenä se saa väistyä nuorempiensa tieltä.
”Sekin on hyvinvoinnista huolehtimista, että eläin ei pääse ikääntymään huonokuntoiseksi”, Pekka Partanen sanoo.
”Myös lypsylehmät päätyvät teurastukseen ja raaka-aineeksi lihanjalostusteollisuuteen.”
Vieno-vasikka ei malta vielä iltapäivällä käydä makuulle. Se tulee mekaanisen harjalaitteen alle, kihnuttaa hieman poskeaan ja tökkää turvallaan laitetta ylös ja alas.
Sitten seuraa hyppy.
Vasikan kaikki neljä jalkaa ovat hetken yhtä aikaa ilmassa.
Aivan kuin Vieno tietäisi, että elämä on lyhyt.
Siitä pitää ottaa ilo irti.
Lähde: Katja Naumanen: Karjaharjan vaikutus vasikoiden käyttäytymiseen. Pro-gradu-tutkielma, Itä-Suomen Yliopisto Biologian laitos 2012
Lue myös:
Lehmäleirillä katoaa pelko ja ajantaju – lypsäminen alkaa utareiden pesulla