Mikä sai hartolalaisen Toni Lahtisen vaarantamaan henkensä Afrikan norsujen puolesta?

Jaa kaverilleTilaa Seura
Toni Lahtinen ja Rokka
Labradorinnoutaja Rokka ja poliisi Toni Lahtinen muodostavat Team Rokka -yhdistyksen ytimen. Rokka osaa tunnistaa norsunluun hajun. Sen avulla on saatu kiinni salakuljetusliigoja ja muun muassa Itä-Afrikan etsityin salakuljettaja, lempinimeltään Paholainen. © PEKKA NIEMINEN / OTAVAMEDIA
Joskus on pienestä kiinni, lähteekö elämä hyvään vai huonoon suuntaan. Poliisi Toni Lahtinen kävi nuorena siinä rajalla, mutta päätyi lopulta hyväntekijäksi.

”Vonkko!” poliisi Toni Lahtinen huutaa hellyyttä tihkuvalla venyttelevällä äänellä.

Jos kylillä puhuisi näin, saisi pian vinksahtaneen maineen.

Toni ei puhuttele tällä äänellä ketään muita kuin koiria. Ja Vonkoksi hän kutsuu vain yhtä olentoa maan päällä, 5-vuotiasta labradorinnoutaja Rokkaa.

Juuri nyt Rokan katse on nauliutunut pieneen oranssiin palloon Toni Lahtisen kädessä. Toni sinkauttaa pallon muutaman kymmenen metrin päähän niitylle. Rokka valpastuu entisestään, ja sen lihakset jännittyvät. Silti se pysyy paikallaan. Vasta kun Toni sanoo: ”Etsi”, se ampaisee heinikkoon.

Kohta se tulee takaisin hymy korvissa, oranssi pallo suussaan.

Salakuljettajat kiinni Tansaniassa

Kolme vuotta sitten Rokka ja Toni leikkivät etsintäleikkejä paljon rankemmissa ympyröissä kuin tämä Tonin hartolalainen lapsuudenkoti.

He olivat Tansaniassa paljastamassa norsunluun salakuljettajia. Rokalle norsunluiden etsiminen on samanlaista leikkiä kuin pallon nouto.

Tonille se oli yritys parantaa maailmaa: kun norsunluiden laiton kauppa paljastetaan ja rikolliset vangitaan, norsujen brutaali teurastus loppuu ja laji säästyy sukupuutolta.

Tätä varten Toni oli perustanut Team Rokka -yhdistyksen. Puolitoista vuotta kestäneen operaation aikana he jahtasivat Tansanian poliisin eliittijoukkojen iskuryhmän osana norsunluun salakuljettajia. Tuloksia tuli.

Tansaniassa Tonille hahmottui, että norsunluukauppa oli mahdollista, koska korruptio oli tunkeutunut syvälle maan hallintoon ja virkakuntaan.

Kun Toni puhui havainnoistaan ääneen, Team Rokka alkoi saada uhkauksia. Vaarassa eivät olleet vain he, vaan myös heidän tansanialaiset yhteistyökumppaninsa.

Team Rokka ei lähtenyt Tansaniasta uhkausten takia, vaan siksi, että heidän työlupansa evättiin. Heidän paljastuksensa muuttuivat kiusallisiksi liian monelle taholle.

Vuosi kotiinpaluun jälkeen, elokuussa 2017, Toni sai suruviestin. Hänen ystävänsä ja läheisin tansanialainen yhteistyökumppaninsa, luonnonsuojelujärjestö PAMS:n johtaja Wayne Lotter oli murhattu.

Rikollisten vastustaminen oli hengenvaarallista.

Mikä ihme sai hartolalaisen karjatilallisen pojan vaarantamaan henkensä Afrikan norsujen puolesta?

Sitä Toni on itsekin pohtinut. Oli nimittäin pienestä kiinni, että nuoren Tonin asiat olisivat menneet ihan toiseen suuntaan, lain väärälle puolelle.

Toni Lahtinen ja Rokka

Toni Lahtinen on itse kouluttanut Rokan tunnistamaan norsunluun, aseiden, heroiinin ja kokaiinin hajut. Palkkioksi onnistuneesta tunnistuksesta Rokka saa parhaan asian mitä se tietää: leikkiä tällä oranssilla pallolla. © PEKKA NIEMINEN / OTAVAMEDIA

Ärhäkkä periksiantamattomuus kantaa

Kun Lahtisen perhe muutti 1980-luvun alussa pitämään isän suvun karjatilaa Hartolassa, eläimistä tuli tärkeitä pikku-Tonille.

”Jo sen ikäisenä olin onnellinen eläinten seurassa. Eläimet ovat aitoja, vilpittömiä ja läsnäolevia.”

Kaikista eläinten ystävistä ei tule eläintensuojelijaa saati maailmanparantajaa. Miksi Tonista tuli?

”Minulla on voimakas oikeudentunto. Kun muksuna naapurin poika veti minua puukolla käteen, ensimmäinen ajatukseni oli, että tämä oli väärin ja hänen pitää saada rangaistus.”

Melkein kaikki lapset varmaankin ajattelevat näin. Halu paljastaa vääryys ei siis yksin ole riittävä ominaisuus maailmanparantajaksi. Tarvitaan muutakin, ja Tonin tapauksessa se muu on ärhäkkä periksiantamattomuus.

”Vittumainen voima ja luonne tulevat veren perintönä. Isä on äärettömän periksiantamaton työhommissa, mutta pappa oli kaksi kertaa pahempi. Hän odotti minulta, pojanpojaltaan, samaa. Piti olla kylän vahvin.”

Eräänkin kerran pappa yllytti keskenkasvuisen Tonin siirtämään viisimetristä jäistä koivutukkia vetämällä.

”Sitä tehdessä selkärankani muljahti oudosti, mutta en tohtinut mainita asiasta. Se olisi ollut heikkouden merkki. Selkää on sitten saatu korjailla vuosien varrella.”

Papan koulimana Tonista kasvoi tyyppi, joka ei voi sietää keskenjääneitä hommia. Tätä ominaisuutta on tarvittu Team Rokka -hankkeen vastatuulissa.

Se, että Toni ja Rokka ylipäätään pääsivät Tansaniaan etsimään salakuljettajia, edellytti rutkasi sitä sisua, jolla saadaan vaikka jäinen pölli liikkumaan.

Toni itse lisää maailmanparantajan ominaisuuksiinsa sisäsyntyisen halun vaikuttaa sekä tahdon tutkia ja selvittää asioita.

Mutta ennen kuin Toni saattoi valjastaa tämän kaiken eläinten pelastamiseen, hänen piti pelastaa itsensä.

Labradorinnoutaja Rokka

Rokka paljastamassa kuorma-auton onttoon runkorakenteeseen tehtyä norsunluukätköä Tansaniassa 2015. © TONI LAHTISEN KOTIALBUMI

Viittä vaille harhaan

Teininä asiat nimittäin lähtivät menemään huonoon suuntaan. Tonin sisällä roihusi halu näkyä ja kuulua, olla joku.

”Epävarmuuksissani hain hyväksyntää kyseenalaisista asioista. Olin menevä tyyppi, jolla oli aina sata lasissa ja läppä lensi. Ympärilläni oli kaveripiiri, joka vahvisti hyväksynnällään tätä käyttäytymistä. Olin omasta mielestäni kingi.”

Tonin elämäntyyli vei hänet lähelle rikollisuutta.

”Mahdollisuus ryhtyä käymään laitonta pirtukauppaa isolla volyymillä oli kevyemmästä päästä huonoja mahdollisuuksia.”

Kun asiat lähtivät pahaan suuntaan, kurssia ei ollut helppo kääntää. Näin jälkeenpäin Toni kuitenkin näkee monta pientä valintaa, jotka vähä vähältä veivät häntä kohti tolkullisempaa olemista.

Yksi havahtumisen hetkistä oli tarjous pirtukauppiaaksi ryhtymisestä. Toni ei tarttunut täkyyn.

Kieltäytyessään Toni ei ajatellut vanhempiaan tai pappaa, jotka olisivat raivostuneet saadessaan tietää. Hän ajatteli tulevaisuuttaan.

”Että tällä voisi olla pahoja seurauksia.”

Nyt jälkeen päin on selvää, että jos hän olisi ryhtynyt laittomuuksiin, Team Rokkaa ei olisi.

”En olisi päässyt poliisiksi, en olisi saanut niitä referenssejä, joiden varassa olen pystynyt rakentamaan uskottavuutta eläinsuojelijana. En ikinä olisi päässyt Eurooppaan tai Tansaniaan tekemään eläinsuojelutyötä.”

Rokka ja susikoira Halo

Keväällä 2016 Team Rokka palasi armeijan partiolaivassa Sansibarin saarelta manner-Tansaniaan. Ryhmän työ muuttui saarella vaaralliseksi. Rokka ja susikoira Halo vartioivat Tonin unta. © TONI LAHTISEN KOTIALBUMI

Oikea tie löytyy

Mutta tuolloin, 1990-luvun alkuvuosina koulu ei kiinnostanut ja asialliset hommat menivät suomeksi sanottuna persiilleen.

”Silti minulla oli sellainen päällikköolo, että tuollainen ei koskettanut minua. Tunsin voivani tehdä mitä tahansa.”

Lopulta oivallus oman fyysisen kunnon romahtamisesta havahdutti pojan todellisuuteen.

Toni tuli 18-vuotiaana käymään kotitilalla ja huomasi, ettei pysty juoksemaan edes 200 metriä tuttua lenkkipolkua. Peilistä katsoivat alkoholin pyöristämät kasvot.

”Aloin tajuta, että ei tässä ihan kingiä ollakaan joka suhteissa. Jonkin on muututtava. Minun on alettava ottaa vastuuta.”

Oivalluksesta alkoi tie parempaan. Tuli armeija, vartijakoulutus, poliisiopisto, maatalouskoulun koiraohjaajalinja ja oma koira, Rokka. Ja lopulta Team Rokka.

Onko tässä järkeä?

Team Rokan työrupeama Tansaniassa päättyi ennen aikojaan.

He saivat pelätä henkensä puolesta.

Tonin ystävä murhattiin.

Norsunluun salakauppa jatkuu yhä ja korruptio rehottaa.

Kannattaako siis maailmanparannus?

”On ollut hetkiä, jolloin usko auttamisen merkitykseen on horjunut. Olen myös tuntenut katkeruutta ja kokenut epäonnistuneeni.”

Katkeruus on kummunnut siitä, että vaikka on yrittänyt parhaansa ja enemmän, tehtävää ei ole pystynyt jatkamaan, koska se estettiin.

Hän on pohtinut, tuliko asioita sanottua liian suoraan.

Raskain asia on ollut ystävän Wayne Lotterin murha ja Tonin tiimin tansanialaisen työntekijän kuolema onnettomuudessa, jossa tämä putosi katolta.

Asiat vaivaisivat Tonia varmasti edelleen, ellei hän olisi tarttunut härkää sarvista ja kirjoittanut sitä kaikkea ulos itsestään.

Tuloksena on kirja Rokan ja Tonin tarinasta.

”Itkin sitä kirjoittaessani enemmän kuin vuosiin. Se oli äärimmäisen huojentava prosessi, ei ollenkaan raskas.”

Tuloksena on myös vastaus: Kyllä. Maailmanparantaminen kannattaa.

Vain onni kannattaa elämässä

Tonilla on eläinten hyvinvoinnin lisäksi pian uusi syy yrittää tehdä maailmasta parempaa paikkaa. Hänestä tulee alkuvuodesta isä.

Sen takia – ja siitä huolimatta – hän on pian taas lähdössä vaativaan kohteeseen tekemään salametsästyksen vastaista työtä. Turvallisuussyistä hän ei voi puhua kohteesta tämän enempää.

Maailmanparannuksen ydin ei kuitenkaan ole heikompien puolustaminen. Ydinsyy löytyy Toni Lahtisen sisältä.

”Jos pystyn tekemään toisen ihmisen tai eläimen elämästä onnellisempaa, se tekee minutkin onnelliseksi. Meillä on vain tämä yksi elämä. Miksi en eläisi sitä onnellisena? Ei ole järkevää tavoitella mitään muuta kuin onnellisuutta.”

X