Mitä Suomi lukee kesällä? Kansanedustaja Maria Lohela, dekkaristi Matti Rönkä ja toimittaja-kirjailija Koko Hubara kertovat lempikirjansa

Marianne on onneton rakkaudettomassa avioliitossaan. Lomamatkallaan hän hyppää Pariisissa Seinejokeen, mutta toive elämän päättämisestä ei toteudukaan. Kalastaja pelastaa hänet joen syövereistä. Sairaalassa Marianne voimaantuu käsinmaalatusta kaakelilaatasta, jossa on maisema Kerdruckin kylästä, Bretagnesta. Marianne pakenee sairaalasta ja päätyy laatan pikkukylään Atlantin rannalle. Itsetuhoisuus väistyy vähitellen, kun uusi elämä saa vihdoin sijaa. A.V.

Laulaja Milana Misic olisi halunnut tulla tunnetuksi omana itsenään. Sitä mahdollisuutta hänelle ei annettu, äiti kun oli iskelmälaulaja Laila Kinnunen. Kirja ei onneksi käsittele vain äidin ja tyttären suhdetta, vaan avaa kuvan Milanan elämän kirjosta,ja myös synkkiä ja surullisia paljastuksia kulissien takaa. Elämä on koulinut, mutta onneksi kirjassa on myös toivoa. Toivottavasti Milana saa laulaa elämänsä loppuun asti omana itsenään. V.V.

Jos sie tarttet kepeää mutta laadukasta kesälukemista, täs siul on sellanen! Romaani ei tarjoa syvällisyyksiä tai edes yllätyksiä, vaan kunnon viihdettä sujuvan kaunon muodossa. Kolmikymppinen Kate tuhlaa elämäänsä esikoulun avustajaksi jämähtäneenä, professori-isänsä nurkissa asuen. Isä haluaa naittaa aikamiestyttärensä ulkomaalaiselle tutkimusavustajalleen, jotta tämän ei tarvitsisi poistua maasta. On alusta asti selvää, miten tarinassa käy. Se ei haittaa, kun matka on niin nautinnollinen ja hauska. M.O.

Näyttelijä Sanna Majurin rauhallinen kertojan ääni vie kuulijan turvallisesti morsiuspukuliikkeeseen ja sen omistajan, seurapiireistä tutun päähenkilön Fionan kiihkeätempoiseen maailmaan. Fiona viettää etuoikeutettua, ylellistä, villiä ja vapaata luksuselämää. Herkkänahkaisimpien posket saattavat punehtua, sillä mausteena on sopivasti seksiä ja estotonta erotiikkaa. Trilleri on nokkelaa kesäviihdettä, ja 10-osainen äänikirja koukuttaa. Työmatkat äänikirjaa kuunnellen kuluivat kuin siivillä. V.V.

Tässä on kattaus kohdallaan. On utelias eläkeläisleski Ellen, joka puutarhamatkalla Andalusiassa törmää suomalaisen häävieraan yllättävään kuolemaan. Jäljet johtavat sukusalaisuuteen Mynämäelle. Mausteina kudelmassa ovat keski-ikäisen yksinhuoltajaäidin sokea rakkauden kaipuu ja nuorenparin elämänkriisi. Jos jaksaa sinnitellä yliselostavan alun ja henkilögallerian rönsyilyn läpi niin, että juoni pääsee kunnolla vauhtiin, vie tarina lukijaa mukavasti. M.A.

Millaisia, usein elinikäisiä syyllisyydentuntoja natsirikollisen lapsena kasvaminen jätti – vai jättikö? Gerald Posner hakee vastauksia haastattelujen kautta. Kaikki eivät osaa nähdä isiensä toiminnassa mitään kritisoitavaa. Esimerkiksi Wolf Hess sanoo, että ”oli etuoikeus varttua Rudolf Hessin poikana”. Herman Göringin Edda-tytär puolestaan kertoo, että hänellä ”ei ole isästään muuta kuin hyviä muistoja”. Yhdestätoista haastallusta suurimmalle osalle isätaakka on kuitenkin ollut raskas kantaa. Hans Frankin Niklas-pojan traumat ovat niin syviä, että hän päätti olla hankkimatta lapsia, ”koska kaiken kokemani jälkeen Frankin suku ei saisi enää jatkua”. Kirja on kylmäävää luettavaa. R.H.

Kirja on katsaus tuoreimpaan koiratutkimukseen. Se avaa tutkimustuloksia esimerkiksi siitä, mitä tiedetään koirien tunne-elämästä tai vuorovaikutuksesta ihmisen kanssa. Tiesitkö, että koira tekee johtopäätöksiä jo sen perusteella, miten ihmiset kohtelevat toisiaan? Koira tuo omistajalleen terveyttä, mutta 80 prosenttia maailman koirista on kodittomia. Ruotsalainen näkökulma tulee kirjassa esiin. Naapurissa esimerkiksi suositellaan koiran ulkoilutusta kuuden tunnin välein, mutta Suomessa on väljemmät suositukset. S.P.

Tämä ei ole muodoltaan elämäkerta eikä kolumnikokoelma. Totutun kirjan muoto on haastettu, ja kirjaa voi lukea oikeastaan mistä kohdasta vain. Myös sisältö on täyttä rautaa. Pohjana on Veitolan valikoidut kolumnit lähes 20 vuoden varrelta sekä uusia tekstejä. Rinnalla kulkee nyky-Veitolan kommenttiraita vanhoihin teksteihin. Kerronta on ihailtavan rehellistä, vaikka teemat olisivat kipeitä, hankalia, häpeällisiäkin. Tuntuu hurjalta lukea televisiostakin tutun bossladyn pelkäävän joka ilta nukkumaan mennessään, ettei hän enää aamulla herää. V.V.

Supermarsu-sarjan yhdennessätoista osassa paras ystävä Simo on ihastunut Kirsikkaan, äiti aikoo uusiin naimisiin ja taivaalta tippuu romua ihmisten niskaan. Viimeksi mainittu on tämänkertaisen Supermarsun yhteiskunnallinen, jokseenkin alleviivaava osuus: jossain kaukana on roskaava planeetta, jossa tehdään tavaraa yli tarpeen. Kiinnostavammaksi aiheeksi nousevatkin Nellan ihmissuhdehuolet, joita Noronen kuvaa mukavasti lapsen tasolta. M.O.

Susanna luki 1980-luvulla hullun lailla kokeisiin, jotta pääsisi mahdollisimman pian pois kotoa Pohjanmaalta, pois narsisti-isän mielivallan alta, pois mitättömyydestä. Valtiotieteiden opiskelijana Helsingissä hän oli vapaa, mutta toisaalta pelokas: eihän hän oikeasti kuulunut niihin piireihin. Ja lähdön jälkeen häntä karsastettiin kotiseudullakin. Satu Vasantolan esikoisteoksessa toisiinsa kietoutuvat ihmisten väliset sidokset aina sodan jälkeiseltä 1940-luvulta tälle nykyiselle maahanmuuton vuosikymmenelle. Kuinka moni meistä onkaan puoliksi jossain muualla. P.S.

Kirjailija Antti Nylénin ensimmäinen lastenkirja vie niin suuren kysymyksen äärelle, että siinä riittää monella aikuisellakin pureskeltavaa. Seitsemänvuotias Eino saa erikoiselta enoltaan syntymäpäivälahjaksi possun, jonka nimi on Pulla. Sen voi syödä sitten, kun se on leikitty loppuun. Possun ja pojan tarina on niin älyvapaa, että jopa viisivuotias lapsi jaksaa sitä kuunnella ja ääneen lukeva aikuinen jaksaa hyvinkin innostua. Teksti on taitavasti kirjoitettua: sen ilmeikäs lukeminen onnistuu vaivatta, ja iltatuokiossa hurahtaa luku jos toinenkin. Iso plussa myös kuvituksesta. P.S.

Jäähai – myös grönlanninvalas tai holkeri – ui Pohjois-Atlantin pohjalla. Liha on myrkyllistä, pyydystäminen hankalaa. Sitä norjalaiskirjailija etsii Hugo Aasjordin kanssa Lofoottien vesistöstä. Muttei kirja ole vain hain narrausta. Vuodenajat kuluvat. Meri on välillä tyyni, välillä rauhaton. Ja läsnä: sen eläimistö, mytologia, historia. Kritiikkiä saavat öljyteollisuus, troolaus, muovit, jotka vaikuttavat mereen ja siten myös ihmiseen. Sanoma tiivistyy: ”Meri pärjää mainiosti ilman meitä. Me emme pärjää ilman sitä.” O.K.

Kansainvälinen ISS-avaruusasema kiertää Maapalloa hurjaa vauhtia. Moni avaruudesta kiinnostunut miettii muun muassa sitä, miten painottomuuteen tottuu, millaista tutkimustyötä avaruusasemalla tehdään, mitä ja miten siellä syödään ja miten vaarallisia aseman ulkopuoliset avaruuskävelyt ovat. Yhdysvaltalainen Kelly vietti ISS:llä yhtäjaksoisesti 340 päivää, joten hän tietää vastaukset kaikkiin kysymyksiin. Kirjassa on paljon myös inhimillistä ulottuvuutta – sitä, miltä tuntuu olla pitkään erossa perheestään ja toisaalta viettää aikaa ahtaissa tiloissa muiden astronauttien kanssa. R.H.