Näin huijarit saalistavat naisia netissä – Marjo vältti ansan, mutta hänen ystävälleen kävi huonosti

Jaa kaverilleTilaa Seura
Vaikean elämänvaiheen jälkeen Marjo Kandelin löysi internetissä miehen, joka vaikutti täydelliseltä. Hän ei kuitenkaan mennyt lankaan – toisin kuin ystävänsä.

Kivannäköinen mies! Marjo Kandelin, 58, vilkaisi pikaisesti kaveripyynnön Facebookissa lähettäneen kuvaa. Tummahiuksisen miehen silmissä oli lämmin katse, ja hänellä oli herttainen hymy. Marjo painoi hyväksyntänsä.

Oli 15. lokakuuta 2015. Marjo oli taiteillut jaksamisen äärirajoilla vuosia. Parikymmentä vuotta kestänyt avioliitto oli päättynyt eroon kolme vuotta aiemmin.

Hän oli kuntoutumassa aivoverenvuodosta ja sitä seuranneesta laskimotukoksesta. Mieltä painoi huoli toimeentulosta.

Muutaman minuutin kuluttua kännykän kilahdus ilmoitti saapuneesta viestistä. Tuore Facebook-tuttavuus kiitti kaveruudesta ja ylisti Marjon ulkonäköä.

”Huijari”, Marjo ajatteli.

Hänen tuttavansa oli menettänyt vähän aiemmin kymmeniätuhansia euroja internetissä tapaamalleen miehelle.

Silti jossain Marjon mielen perukoilla häivähti kysymys:

”Voisiko mies sittenkin olla totta?”

”Meillä kaikilla on tarve rakastaa ja tulla rakastetuksi. On halu uskoa satuun, prinssiin, joka tuo valon, ilon ja värit elämään.”

Seuraavien kuukausien aikana Marjo oivalsi, että juuri sen vuoksi tunnekoukkuun on niin helppo juuttua.

Oletettu onnellisuus

”Vuonna 1991 Tukholmassa ennustaja sanoi, että tapaan pian tumman, komean miehen”, Marjo muistaa. Paluumatkalla näin kävikin, ja seuraavana vuonna hän oli morsian.

Ruotsinlaivan aurinkokannella kellonaikaa kysynyt mies oli komea ja mielenkiintoinen. Marjo tiesi heti, että tähän ihmiseen hän haluaa tutustua.

”Rakkautta ensisilmäyksellä? Ehkä hänen puoleltaan, ja minä menin tunteeseen mukaan”, Marjo muistaa vuoden 1991 tapahtumia.

Kumpikin oli jo yli kolmekymmenvuotias, ja suhteessa edettiin vauhdilla. Avioliitto solmittiin seuraavana vuonna.

Kymmenkunta vuotta lentoemäntänä reissannut Marjo muutti Helsingistä miehen kotikaupunkiin Turkuun ja aloitti kulttuurihistorian opinnot yliopistossa. Esikoistytär syntyi vuonna 1993 ja kaksostyttäret reilut kaksi vuotta myöhemmin.

Jo alkuvaiheessa Marjo totesi, että saksalaisen isän kasvattama mies panosti eniten uraansa. Lapset ja kodinhoito jäivät paljolti Marjon vastuulle.

Marjo suunnitteli jatkavansa opintojaan, ja ajatuksissa oli väitöskirjan työstäminen, mutta se hautautui arjen pyörityksessä. Sen sijaan Marjo teki erityisopettajan sijaisuuksia. Tyttöjen kasvaessa hän hankki life coach -koulutuksen.

”Pitkään oletin olevani onnellinen.”

Vähitellen parisuhteen ristiriidat alkoivat tuntua yhä vaikeammilta.

”Kulttuuritaustamme olivat niin erilaiset”, Marjo uskoo.

Ystäviäkään ei ollut löytynyt uudesta kotikaupungista. Yksinäisyys kalvoi yhä enemmän, kun välit miehen kanssa kiristyivät.

Irtautuminen

Marjo aloitti perheterapeutin opinnot marraskuussa 2011. Huhtikuussa 2012 hän koki kaksi ankaraa päänsärkykohtausta, joiden oletti olevan migreeniä. Kolmas iski 2. toukokuuta, kun hän oli lähdössä kahdeksi päiväksi opintojen pariin Helsinkiin.

”Huusin alakerrassa oleville teini-ikäisille tyttärille, että siivotkaa poissaollessani. Samassa päässäni tuntui hirvittävä kipu, ja tipahdin lattialle.”

Puoliso vei Marjon terveyskeskuksen päivystykseen. Tuntien kuluessa kipu vaimeni. Marjolle määrättiin kaksi päivää sairauslomaa stressin vuoksi.

”Aavistin, ettei kaikki kuitenkaan ollut kunnossa.”

Hän hakeutui yksityiselle lääkäriasemalle. Magneettikuvaus paljasti, että aivoissa oli lukinkalvonalainen verenvuoto. Hänet leikattiin yliopistollisessa sairaalassa seuraavana päivänä.

”Heräsin kaksi vuorokautta myöhemmin teho-osastolla. Päässäni soi joku mörköooppera.”

Marjo oli operoitu kahdesti. Kummallakin kerralla vuotokohtaan asetettu stentti liukui pois paikaltaan. Edessä oli kolmas leikkaus. Marjoon iski pelko, jota hän siihen mennessä ei ollut tuntenut.

”Tajusin, että voin jäädä vihannekseksi. En pelännyt kuolemaa, vaan sitä, että jään elämään toimintakyvyttömänä.”

Kun hän heräsi, mörköooppera oli vaiennut, stentti oli paikallaan ja hänen toimintakykynsä lähes ennallaan.

Marjo pääsi sairaalasta kotiin kuukauden kuluttua vain joutuakseen takaisin laskimotukoksen vuoksi.

”Olin toistamiseen kuolemanvaarassa.”

Hän toipui, mutta elämä ei palannut ennalleen.

”Kun on niin lähellä kuolemaa, elämänarvot muuttuvat. Elämästä tuli lahja, jota en saa tuhlata.”

Toipilaana Marjo tunsi jäävänsä yksin.

”Aivovammapotilaana olisin tarvinnut puolisoltani enemmän ymmärrystä ja tukea.”

Marraskuussa 2012 Marjo muutti pois yhteisestä kodista ja haki avioeroa.

”Halusin olla tytöille äiti, mutta en enää jaksanut täyttää velvoitteita, joita minulle puolisona asetettiin.”

Seikkailu kutsuu

”Elämä on mielekästä sekä yksin että jonkun kanssa. Silti totuus ehkä on, että jaettu ilo on se suurempi”, Marjo miettii. ©TOMMI TUOMI/OTAVAMEDIA

Marjo kuntoutti itseään pitkillä kävely- ja pyöräilylenkeillä. Eräänä päivänä hän kohtasi tuttavansa vuosien takaa. Nainen vaikutti masentuneelta.

Muutaman tapaamiskerran jälkeen hän uskoutui Marjolle: hän oli joutunut internetissä tapaamansa miehen huijaamaksi ja menettänyt kymmeniä tuhansia euroja.

Marjosta tarina kuulosti käsittämättömältä.

”Miten on mahdollista menettää valtava summa rahaa ilman, että kertaakaan tapaa miestä kasvokkain?”

Sitten tuli päivä, jolloin hän sai tuon kaveripyynnön Facebookissa. Lähettäjä, Garry S. Valle, kertoi olevansa lääkäri ja työskentelevänsä Yhdysvaltain armeijan palveluksessa Afganistanissa. Hänen vaimonsa oli kuollut leukemiaan neljä vuotta aiemmin. 16-vuotias tytär Sarah asui kummitätinsä luona isän komennuksen ajan.

Marjo arvasi, että kyseessä on huijari. Samanlainen kuin mies, joka vei tuttavalta rahat.

”En silti voinut olla sataprosenttisen varma. Sitä paitsi yhteydenpito tuntui seikkailulta, jonka halusin kokea.”

Marjo on hetken hiljaa ja lisää:

”En olisi uskonut, minkälainen tunnepyöritys ja -vyörytys siitä seurasi.”

Pavlovin koira

Seuraavat kuukaudet Marjo eli tavallaan kahdessa todellisuudessa. Hän tiedosti todellisuuden ja oli olevinaan miehestä kiinnostunut, jotta pääsisi perille siitä, miten internetissä operoiva huijari toimii.

Oli kuitenkin hetkiä, jolloin hän olisi halunnut uskoa miehen viestien kertomaa:

”Sydän hakkaa, kun katson kuvaasi.”

”Voiko tämä olla orastavaa rakkautta?”

”Teet päivistäni merkityksellisiä.”

”Haluan olla kanssasi täysin avoin, vilpitön ja rehellinen. Sinä saat minut katsomaan toiveikkaana uuteen päivään”, mies kirjoitti.

”Ehdollistuin kuin kuuluisan Pavlovin koirat. Järki sanoi, että höpö, höpö. Silti miehen lähettämät ruusujen kuvat ja rakkauden lirkutukset tuntuivat hyvältä. Opin odottamaan niitä.”

Huijarit ovat mestareita löytämään ja hyödyntämään uhriensa heikkouksia.

”Olin keski-ikäinen, eronnut, vakavasta sairaudesta toipuva nainen. Uusi ihmissuhde olisi ollut kuin lupaus toivosta ja paremmasta elämästä”, Marjo sanoo.

Hän toivoo, ettei uhrien tarvitsisi tuntea häpeää. Huijatuksi joutuneet eivät ole tyhmiä.

”Älykkäät ja empaattiset lankeavat ansaan helpoimmin. Heillä on kyky paikata tarinan puutteita omalla mielikuvituksellaan, selittää asiat parhain päin ja rakentaa todellisuus mieleisekseen.”

Vaarallinen verkko

Marjo Kandelin

Marjo ei odota enää prinssiä. ”Oikea onni on myös sitä, että pärjään omana itsenäni.” ©TOMMI TUOMI/OTAVAMEDIA

Jo parin viikn kuluttua miehen ensimmäisestä yhteydenotosta alkoi keskustelu rahasta. Mies kysyi, voisiko lähettää säästönsä, 850 000 euroa, sodan keskeltä turvaan Marjolle. Syitä oli lukuisia, joista jokainen olisi voinut olla totta.

Marjo antoi luvan.

Miehen mukaan ainoa luotettava tapa rahojen siirtämiseen oli käyttää Diplomatic Courier Servicen palveluja.

Se edellytti, että vastaanottaja maksaa tuhat euroa tulli- ja käsittelykuluja.

Marjo ei maksanut, vaikka pitkään lupaili niin tekevänsä. Hänen tuttavansa sen sijaan oli maksanut, kerta kerralta suuremmat, välttämättömiksi väitetyt summat.

”Hän sai sähköpostilla aidolta näyttävän lähetyskuitin ja koodin, jolla lähetystä saattoi seurata. Lähetystä hoitavalla yrityksellä oli vaikuttavat nettisivut. Kaikki näytti viralliselta.”

Lopulta Marjo ilmoitti miehelle lopettavansa yhteydenpidon.

”Olo oli helpottunut. Sen jälkeen vain hengittelin vähän aikaa.”

Nykyisessä työssään terapeuttina Marjo auttaa huijauksen uhriksi joutuneita.

Omasta ja tuttavan kokemuksesta syntyi myös kirja Rikollista rakkautta. Se kuvaa, miten huijarit internetissä koukuttavat uhrejaan ja kuinka helppoa heihin uskominen lopulta on.

Garry S. Vallekin oli kuin toteen tullut unelma.

”Hän oli täydellinen. Jos hän vain olisi ollut totta”, Marjo nauraa.

Hän ei enää odota prinssiä:

”Olen oman elämäni prinsessa. Teen elämästäni aika hyvän joka päivä. Jos elämääni tulee joskus kumppani, hän tulee sitä täydentämään eikä täyttämään tyhjyyttä.”

Lue myös:

Tekeekö rakkaus ehjäksi?

X