Näin pakkausmerkinnät voivat johtaa kuluttajaa harhaan – Suomeen viittaava symboli ei ole aina tae kotimaisuudesta
Suomen lippu ei kerro kaikkea. Nämä asiat eivät selviä elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä.
Suomessa on käytössä useampia tuotepakkauksissa käytettäviä merkintöjä, joilla viitataan kotimaisuuteen.
Tiesitkö, etteivät elintarvikkeen Suomen lippu -tunnus tai suomalaisuuteen viittaava pakkausmerkintä välttämättä kerro koko tuotteen kotimaisuudesta?
Suomessa on käytössä useampia tuotepakkauksissa käytettäviä merkintöjä, joilla viitataan kotimaisuuteen. Tällaisia merkintöjä ovat muun muassa pelkkä Suomen lippu, Avainlippu, Hyvää Suomesta -merkki ja Sirkkalehtimerkki.
Ruokavirasto on ohjeistanut pelkän Suomen lipun käytöstä pakkausmerkinnöissä. Ohjeistuksen mukaan Suomen lippua saa käyttää ilman lupaa, kunhan tietyt kriteerit täyttyvät. Ruokaviraston mukaan kyseessä on vahva brändi, joka symboloi suomalaisuutta.
”Suomen lippua saa käyttää tuotteiden yhteydessä kuvaamaan suomalaisuutta eli silloin, kun tuote valmistetaan Suomessa ja raaka-aineet ovat kokonaan tai pääosin Suomesta. Esimerkiksi kaikkia mausteita ei saa Suomesta. Elintarvikkeista ilmoitettavien tietojen osalta peruslähtökohta on se, että ne eivät saa johtaa kuluttajaa harhaan”, Ruokaviraston erityisasiantuntija Tuulikki Lehto selvittää.
Avainlippu pureutuu kotimaiseen työhön
Avainlippu-merkki voidaan myöntää tuotteelle, jossa on käytetty myös muita kuin kotimaisia raaka-aineita. Merkinnän käyttöä valvoo Suomalaisen työn liitto.
”Kun tuotteelle haetaan avainlippua, raaka-aineen ei tarvitse olla kotimainen. Ensimmäinen kriteeri on, että valmistuksen pitää tapahtua Suomessa”, Avainlipun asiakaspäällikkö Nina Pohjoiskoski kertoo.
Jos valmistaja täyttää kriteerit ja hakee merkintää tuotteeseen, se tekee kotimaisuuslaskelman Suomalaisen työn liiton ohjeistuksen mukaisesti. Laskelmassa otetaan huomioon yrityksen kulurakenne, jossa erotellaan, mikä on kotimaisen työn osuus valmistusprosessissa.
”Merkin saadakseen tuotteen kotimaisuusasteen täytyy ylittää yli 50 prosenttia. Kaikilla toimialoilla on samat kriteerit”, Pohjoiskoski jatkaa.
Tuotteen kotimaisuusaste lasketaan tuotteen omakustannushinnasta. Mukaan lasketaan työn, logistiikan ja raaka-aineiden osuus.
Käytännössä tuotetta täytyy jalostaa, jotta se katsotaan Avainlippu-merkinnän kriteerien mukaisesti valmistetuksi. Näin ollen esimerkiksi jalostamaton lihatuote ei voi saada Avainlippu-merkkiä.
”Tuotetta täytyy esimerkiksi kypsentää tai sitä pitää yhdistää muihin ainesosiin, jotta kyseessä on valmistusprosessi.”
Lue myös: Yllättikö kauran vähäinen määrä leivässä? Ruokaviraston asiantuntija myöntää ongelman
Salmonellariskiä ei voi tunnistaa pakkausmerkinnästä
Pakkausmerkinnöistä ei kannata tehdä suoria olettamuksia kyseisen elintarvikkeen terveysturvallisuudesta. Näin on esimerkiksi salmonellariskin kohdalla.
”Pakkausmerkinnöistä ei voi suoraan päätellä salmonellariskiä. Raakaa lihaa ja raakalihavalmisteita käsiteltäessä tulee huomioida mahdollinen bakteerin esiintyminen ja muistaa hyvä keittiöhygienia. Salmonellaa esiintyy satunnaisesti myös kasviksissa, joten raa’at kasvikset on hyvä pestä ja tarvittaessa kuoria ennen käyttöä”, Elintarviketurvallisuusviraston jaostopäällikkö Annukka Markkula kertoo.
Lihassa piilee suurin bakteeri- ja virusriski
Suurin bakteeri- ja virusriski on raakana syötävässä lihassa ja lihatuotteissa. Annukka Markkulan mukaan salmonellan esiintyvyys Suomessa on valvontaohjelman ansiosta hyvin pieni.
”Suurempi riski raa’assa naudanlihassa on esimerkiksi EHEC-bakteeri, porsaanlihassa yersinia-bakteeri tai hepatiitti E -virus ja siipikarjassa kampylobakteeri. Ulkomailla salmonellatilanne lihassa voi olla erilainen, mikä on hyvä huomioida esimerkiksi matkustaessa.”
Suomen kansallisen salmonellavalvontaohjelman piiriin kuuluvat naudat, siat ja siipikarja sekä niistä saatava liha ja kananmunat. Näytteitä otetaan ohjelman mukaisesti ketjun eri vaiheissa hautomoista teurastamoihin ja leikkaamoihin saakka.
