Yllättikö kauran vähäinen määrä leivässä? Ruokaviraston asiantuntija myöntää ongelman
Kauran osuus ”kauraleivässä” voi tuottaa pahan pettymyksen. Ruokaviraston mukaan ”kuluttajaa voidaan helposti johtaa harhaan”. Mistä on oikein kyse?
Leipäpakkausten merkinnöissä sekaannusta saattavat aiheuttaa myös sanat täysjyvä ja kokojyvä. Kyse on koostumukseltaan aivan erilaisista leivistä.
Koska viimeksi tarkistit ostamasi leivän tuoteselosteen? Se todella kannattaa, jos kauraleipä on jo ostoskorissasi ja ajattelit ostavasi pääosin kaurasta valmistettua leipää.
Kauratrendi on tuonut kauppojen leipähyllyille lukuisia erilaisia kauraa sisältäviä leipiä, mutta läheskään kaikki eivät ole niin sanottuja ”kauraleipiä”. Kyseistä sanaa saa Ruokaviraston ohjeistuksen mukaan käyttää vain leivästä, josta kauran osuus on vähintään 50 prosenttia leivässä käytettyjen viljaraaka-aineiden määrästä.
”Katsoimme, että kauran kohdalla on hyvä ohjeistaa vastaavasti kuin ruisleivän osalta. Nykyään kauraleipää pystytään valmistamaan siten, että leipään käytetty viljaraaka-aine on jopa 100-prosenttisesti kauraa”, Ruokaviraston erityisasiantuntija Tuulikki Lehto kertoo.
Kyseinen ohjeistus astui voimaan vuonna 2019. Sen jälkeen kauraa sisältävien leipien määrä on kasvanut selvästi.
Joissakin kauraa sisältävissä leivissä kauraa saattaa olla vain runsaat 10 prosenttia viljaraaka-aineista. Leivän nimessä on silti usein sana ”kaura”, mikä voi johdattaa kuluttajan ajatukset koostumukseltaan erilaiseen tuotteeseen.
”Jos elintarvikkeella ei ole lainsäädännössä säädeltyä tai käyttöön vakiintunutta nimeä, kuten maito ja juusto, elintarvikkeen nimi tulee muodostaa siten, että se kuvaa hyvin kyseistä elintarviketta. Ruokavirasto on tällöin ohjeistanut, että tuotteen nimeen laitetaan määrältään suurimman ainesosan nimi ja jos maulla on merkitystä, myös maku”, Lehto selvittää.
Tämä ei läheskään kaikkien kauraa sisältävien leipien kohdalla toteudu.
”Merkintöjen tulee olla selkeitä kuluttajille. Lainsäädännössä on yleisellä tasolla määritelty, miten elintarvike pitää nimetä. Kauraleivän nimeämisestä on Ruokaviraston suositusohje”, Tuulikki Lehto jatkaa.
Ohjeistus leivän nimestä
Ruokavirasto suosittelee lisäksi, että kauraleipäpakkauksessa ilmoitetaan kauran painoprosenttiosuus käytetyistä viljoista. Prosenttiosuus kuvaa kauran osuutta koko lopputuotteen painosta.
Tämä on tärkeä tieto kuluttajalle.
Lehto myöntää, että koska kaura myy elintarvikkeen nimessä hyvin, tuote voidaan nimetä virheellisesti.
”Kuulimme elintarvikealan toimijoita, kun aikanaan päivitimme ohjeistusta. Kuluttajaa voidaan helposti johtaa harhaan, jos kauraa on leivässä niin vähän, ettei se määritä tuotetta riittävästi. Eniten käytetty viljan leivässä määrittää tuotteen nimeä.”
Monessa kauraa sisältävässä ja kaura-sanaa nimessään käyttävässä leivässä on määrällisesti eniten vehnää. Harva valmistaja kuitenkaan haluaa markkinoida tuotettaan vehnällä. Tällöin kyseessä on sekaleipä, esimerkiksi vehnäkauraleipä, mutta ei kauraleipä.
Lue myös: Totta vai tarua: Onko täysjyväruisleipä laihduttajan valinta?
Täysjyvä vai kokojyvä?
Leipäpakkausten merkinnöissä sekaannusta saattavat aiheuttaa myös sanat täysjyvä ja kokojyvä. Kyse on koostumukseltaan aivan erilaisista leivistä.
Täysjyväleipänä saa Ruokaviraston ohjeistuksen mukaan myydä leipää, jonka viljaraaka-aineista vähintään puolet on koostumukseltaan täysjyvää. Kyseessä on siis tällöin varsin kuitupitoinen leipä.
Kokojyväleipä-termi on sen sijaan tarkoitettu leiville, joiden rakenteessa on silmin havaittavia kokonaisia jyviä. Ruokavirasto ei suoraan suosittele kokojyväleipätermin käyttöä, koska kuluttajan silmissä se voi sekoittua täysjyvään.
”Jos kokojyväleivän nimessä korotetaan jotakin erityistä ainesosaa, tämän ainesosan määrä tulisi ilmoittaa painoprosentteina, ellei sitä ole käytetty koristeena maustamistarkoituksessa. Jos tuotetta myydään pellavasiemenleipänä, siementen määrä on ilmoitettava”, Lehto selvittää.
Tarkista ainesosaluettelo
Tuulikki Lehto kannustaa kuluttajia lukemaan leipäpakkauksen ainesosaluettelon ennen ostopäätöksen tekemistä.
”Se kertoo paljon tuotteesta ja sen koostumuksesta. Lisäksi olisi hyvä katsoa ravintoarvomerkintöjä. Ne kertovat, mitä kyseinen tuote pitää sisällään ravintoarvollisesti.”
Elintarvikkeen nimi on Lehdon mukaan paitsi pakollinen myös tärkeä tieto, koska se kertoo, mistä elintarvikkeesta on kyse. Vapaaehtoinen elintarvikkeen markkinointinimi ei saa johtaa kuluttajaa harhaan.
Jos leivän tuotenimi ei vastaa ainesosaluettelon tietoja, kuluttajan kannattaa Lehdon mukaan olla yhteydessä valmistajaan tai oman kunnan elintarvikevalvontaan. Myös kauppaan voi antaa palautetta.
”Näin toimimalla asia ei jää pelkän päivittelyn asteelle. Ruokaviraston sivuilta voi tarkistaa oman kunnan elintarvikevalvonnan yhteystiedot. Sitä kautta asia etenee käsittelyyn tai sitten se ohjataan hallintolain nojalla oikealle valvontaviranomaiselle.”