Piia Ristikankareen katoaminen: Uutta tietoa naisia ahdistelleista autoilijoista – Suojeliko poliisi tai joku muu epäiltyjä?
Pia Ristikankareen katoamisen tutkinta 30 vuotta sitten saattoi viivästyä siksi, että tuntemattomien kyytiin liftaaminen oli tuohon aikaan yleinen tapa.
Piikkiössä 30 vuotta sitten 15-vuotiaana kadonneen Piia Ristikankareen tapauksessa on saatu uutta tietoa. Iltalehti kertoo saaneensa hiljattain yhteydenoton naiselta, jota autoilija oli 70-80-lukujen taitteessa yrittänyt repiä väkisin autoon.
Tutkinnanjohtaja Kimmo Heinonen on vahvistanut Iltalehdelle poliisin saaneen useita vastaavia yhteydenottoja naisilta, jotka ovat joutuneet Piikkiössä autolla liikkuneiden miesten ahdistelemiksi.
Vuonna 2002 Seura kertoi poliisin saaneen käsiinsä kirjeen, jonka kirjoittaja oli kertonut nähneensä Ristikankareen katoamisiltana, perjantaina 7.10.1988, kuinka tajutonta tyttöä nostettiin henkilöauton kyytiin.
Kirjeessä kerrottiin auton rekisterinumero. Poliisi tavoitti auton omistajan ja päätyi kuulustelemaan miestä, jota oli epäilty seksuaalirikoksesta. Näyttöä hänen sekaantumisestaan Ristikankareen katoamiseen ei löydetty, kuten ei kirjeen kirjoittajaakaan.
Pakotettiinko Piia auton kyytiin?
Tutkinnanjohtaja Kimmo Heinonen vahvistaa Seuralle, että vahvin tutkintalinja on se, että Ristikankare on katoamisyönään noussut johonkin autoon. Kirjeessä mainittua autoa ja siihen liittyviä henkilöitä ei ole edelleenkään suljettu tutkinnan ulkopuolelle.
”Se on vahvin teoria, kun ei häntä mistään ole löydetty. Vaihtoehtoja on siinä, onko Ristikankare noussut autoon vapaaehtoisesti vai muuten. Jos hän olisi lähellä, uskon, että hänet olisi jo löydetty. Mitään suoraa viittausta ei kuitenkaan ole tullut, vihjeitä kylläkin, kuten 2002 ilmoitus vaaleasta farmariautosta,” Heinonen kertoo.
Kevään jälkeen poliisi on Heinosen mukaan saanut runsaasti vihjeitä, että kaksi tai kolme ajoneuvoa on noihin aikoihin seurannut nuoria tyttöjä. Varmuutta niiden osallisuudesta Ristikankareen katoamiseen ei kuitenkaan ole.
Katsoiko poliisi ahdistelua läpi sormien?
Seura julkaisi elokuussa 2018 Pia Ristikankareen lapsuudenystävän, taiteilija Ilona Niemen haastattelun, jossa hän hämmästeli, miksi nuoren kadonneen tytön perään ei tuohon aikaan juuri kyselty.
Piia Ristikankare oli lähtenyt kotoaan perjantai-iltana 7. lokakuuta 1988. Katoaminen huomattiin vasta sunnuntaina, kun hänen isälleen selvisi, ettei tyttö ollutkaan mennyt kaverilleen yökylään.
Poliisi oli kuitenkin liikkeellä Ristikankareen ja Niemen kotien läheisyydessä katoamisiltana.
Tyttöjen kotikadun lähellä olleella Pontelan nuorisotalolla järjestettiin tuona iltana disko. Nuorisotalon pihalla syntyi tappelu, joka päättyi poliisin väliintuloon.
Ristikankareen katoamisen aikaan liikkui vahvistamattomia huhuja, että kadonnut olisi nähty tuona iltana nuorisotalon läheisyydessä.
Lapsuudenystävä Ilona Niemi kertoi Seuralle ihmetelleensä kovasti, miksi kadonnutta 15-vuotiasta etsitty tehokkaammin heti katoamisen jälkeen.
Etsintäketjua ei muodostettu, eikä naapurustolta tai muilta nuorilta kyselty asiasta.
”En muista, että koulussa yksikään aikuinen olisi kysynyt, onko joku nähnyt Piiaa. Piikiö on pieni paikkakunta, luulisi, että joku olisi hänet nähnyt,” Ilona Niemi kertoi Seuran haastattelussa.
Niemi kertoi, ettei hän voinut välttyä ajatukselta, että viranomaisten suhtautumiseen oli vaikuttanut se, että kadonnut henkilö oli nuori tyttö.
Liftaaminen oli maan tapa
Tutkinnanjohtaja Heinosen mukaan Ristikankareen katoamisen aikaan maailma oli erilainen paikka.
”Piikkiöstä ihmiset varsin paljon liftailivat Turkuun ja Paimioon. Liftaaminen oli yleinen tapa, joka ruokki helposti sitä, että oli myös ihmisiä, jotka ottivat liftareita kyytiin.”
”Nykyään liftaaminen on harvinaista. Käsitykseni mukaan, jos nykyään nuorille tytöille tarjoaa kyytiä, siitä ilmoitetaan helposti poliisille. Siihen aikaan ilmoittaminen ei ollut niin herkkää,” Heinonen toteaa.
Tänä päivänä Kimmo Heinosen mukaan poliisi ottaa vakavasti saamansa ilmoitukset autoista, joista on houkuteltu nuoria kyytiin.
”Jos poliisille ilmoitetaan rekisterinumero, se välitetään partiolle ja pysäytetään, jos tulee eteen. Sitä en tiedä, riittääkö resurssit siihen, että annetaan tehtäväksi mennä paikan päälle katsastamaan.”
”Mutta mitä nuorempi lapsi on kyseessä, sitä herkemmin poliisi lähtee liikkeelle. Jos kyseessä on teini-ikäinen, prioriteetti muuttuu, koska teini-ikäiset pystyvät juoksemaan karkuun,” Heinonen kertoo.
Miksi osa tutkinta-aineistosta on kadonnut?
Poliisilla on Heinosen mukaan kahdeksan mappia aineistoa Ristikankareen tapauksesta. Osa aineistosta on 30 vuoden aikana mahdollisesti myös kadonnut.
”Siihen aikaan poliisi teki muistiinpanoja paperille. Jos ei ollut aihetta, kaikkea ei merkitty ylös. Eli en osaa sanoa, onko meidän aineistossamme kaikki, mitä tapauksesta on kerätty,” Heinonen sanoo.
Ristikankareen katoamisen jälkeen Piikkiöstä vastannut Kaarinan nimiemiespiiri on lakkautettu ja sen toiminnot siirretty Turkuun. Muuttojen yhteydessä on Heinosen mukaan voinut helposti hävitä aineistoa.
”Meillä kevään jälkeen saatu valtava määrä uusia nimiä, joita löytyy myös vanhoista papereista. Nyt näitä tietoja yhdistellään ja henkilöiden puhuttamiset jatkuvat,” Heinonen sanoo.
Entä onko mahdollista, että tutkinnan käynnistymisen hitaus tai kadonneet tiedot liittyisivät siihen, että poliisi tai joku muu taho olisi suojellut asiasta paremmin tietäviä henkilöitä?
”Näyttöä tällaisesta ei ole, mutta vihjeitä on kyllä tullut,” tutkinnanjohtaja kommentoi.