”Oppilashuollon psykologit uupuvat suuren työmäärän alla” – Näin psykologipula heijastuu Suomessa, jossa ammattilaisten määrä uhkaa vain laskea
Suomen psykologipula koskettaa eniten opiskelijoita, jotka tarvitsevat julkisen puolen sotepalveluita.
Opiskelijaterveydenhuollon psykologipalvelut ovat monin paikoin pahoin ruuhkautuneita, sillä ala kärsii työvoimapulasta. Kuvituskuva.
Suomalaisissa oppilaitoksissa on paikoin akuutti psykologipula. Tilanne kuormittaa opiskelijoiden lisäksi myös oppilaitoksissa edelleen työskenteleviä psykologeja.
Psykologiliiton puheenjohtaja Jari Lipsanen sanoo, että psykologien kohdalla julkinen sektori ei enää työnantajana houkuttele.
”Psykologeja lähtee julkiselta puolelta runsaasti. Monilla alueilla on toteutettu organisaatiouudistuksia, joiden yhteydessä merkittävä määrä psykologeja on irtisanoutunut.”
Psykologeja lähtee jatkuvasti työskentelemään julkiselta puolelta yksityisiin yrityksiin. Joukkopako johtuu Lipsasen mukaan paitsi palkkauksesta, myös paremmasta työsuojelusta, työhyvinvoinnista, arvostuksesta sekä ammatillisen osaamisen hyödyntämisestä.
Julkisen alan eläkevakuuttaja Keva julkaisi maaliskuun alussa selvityksen, jonka mukaan psykologien työvoimapula on merkittävä ja pahenee entisestään.
Psykologien kohdalla työntekijöitä Kevan eläkevakuutettuna on 3 704 henkilöä ja nyt työvoimavaje on 1 800 henkilö, 49 prosenttia. Vaje on kasvanut viime vuosien aikana runsaasti. Psykologien vaje oli vuonna 2021 kaikkiaan 1 040 henkilöä, eli vaje on kasvanut 763 työntekijän verran.
Psykologeista sinänsä Suomessa ei kuitenkaan ole pulaa, sillä Suomi on yksi maailman psykologirikkaimmista maista. Ongelma on siinä, että nimenomaan julkisen puolen psykologipalvelut – joihin oppilaitokset kuuluvat – ovat monella alueella pahasti aliresursoituja ja ruuhkautuneita.
Opiskelijat ja psykologit uupuvat
Opiskeluhuollon psykologien ammatillisen työryhmän puheenjohtaja Heini Salo kertoo, että tilanne oppilashuollossa kuormittaa sekä opiskelijoita että oppilashuollossa työskenteleviä psykologeja. Mitä suuremmaksi kuormitus kasvaa, sen pahemmaksi muuttuu myös joukkopako yksityiselle puolelle.
”Oppilashuollon psykologit uupuvat suuren työmäärän alla, minkä vuoksi psykologit siirtyvät herkästi toisiin tehtäviin muun muassa yksityiselle sektorille. Tämä tietysti hankaloittaa rekrytointitilannetta entisestään ja lisää opiskeluhuoltoon jäävien psykologien työkuormaa”, Heini Salo kertoo.
Opiskelijoiden kannalta psykologitilanne on monilla hyvinvointialueilla heikko. Joillakin alueilla ei ole psykologia lainkaan tai tilanne on hyvin ruuhkautunut. Jonotilanteet vaihtelevat paljon alueittain.
”Psykologin asiakkuuden alkua voi joutua odottamaan, jolloin opiskelijoiden tilanteet voivat hankaloitua ja monimutkaistua odotusajalla.”
Salon mukaan opiskelijoiden yleisimmät tulosyyt psykologille ovat erilaiset tunne-elämän ongelmat, kuten mielialapulmat ja ahdistuneisuus. Tavallisia tulosyitä ovat myös keskittymisvaikeudet sekä erilaiset opiskeluun liittyvät pulmat, kuten oppimisvaikeudet ja poissaolot.
”Nämä ovat niitä yleisimpiä syitä, mutta jonkin verran opiskelijoita huolettaa myös maailmantilanne, eli ilmastonmuutokseen ja sotaan liittyvät asiat.”
Kustannusten kasvu kierteessä
Opiskeluhuollon psykologin työ on lakisääteiseltä tarkoitukseltaan ensisijaisesti ennaltaehkäisevää. Salo antaa havainnollistavan esimerkin.
”Jos silta on rikki joen yläjuoksulla, niin sen sijaan, että ollaan pelastamassa hukkuvia alajuoksulla, kannattaisi korjata se silta, ettei ihmisiä ylipäätään tipu veteen. Sitä opiskeluhuollon psykologin työ parhaimmillaan ja vaikuttavimmillaan on.”
Heini Salo kertoo, että jos opiskelija jää vaille ennaltaehkäiseviä palveluja, se johtaa ongelmien lisääntymiseen. Silloin tarve mielenterveyspalveluille vain kasvaa entisestään, mikä tarkoittaa edelleen nousevia kustannuksia, kun palveluja tarvitaan lisää.
Alueilla, joilla ei ole omaa julkisen puolen psykologia tai jonot ovat kasvaneet suuriksi, on turvauduttu usein ostopalveluihin, eli hankkimalla psykologien palveluita yksityisiltä palveluntuottajilta.
Heini Salon mukaan se ei yleensä ole opiskelijan eikä hyvinvointialueen etu.
”Kokemukseni mukaan ostopalvelututkimus jää usein opiskelijan arjesta irralliseksi, eikä ostopalvelu korvaa sitä, että alueella työskentelisi psykologi, joka tuntisi oppilaitoksen toimintakulttuurin ja käytänteet sekä tuen järjestämisen mahdollisuudet.”
Rikkaalle löytyy aina psykologi
Jari Lipsasen mukaan Psykologiliitto ei ole huolissaan siitä, etteivätkö psykologit löytäisi töitä. He voivat esimerkiksi ryhtyä ammatinharjoittajiksi ja perustaa oman vastaanoton.
”Kyllä yhteiskunnassa on ihmisiä, joilla on rahaa, ja he myös ostavat psykologien palveluja. Koko yhteiskuntaa ajatellen on kuitenkin aika kapea kaistale, jos vain ne hoitavat mielenterveyttään, joilla on rahaa. Totta kai tarvitaan myös toimivia julkisia palveluja.”
Lipsanen puhuisi psykologipulan sijaan yleisemmin koko naisvaltaisten sotealojen julkisen sektorin kriisistä.
”Kriisi ja pula näkyy lääkäreissä, sairaanhoitajissa, sosiaalityöntekijöissä ja psykologeissa.”
Lipsasen mukaan eri Suomen alueita on psykologitilanteen puitteissa hyvin vaikea verrata. Ennen soteuudistusta puhuttiin kuntatasosta, nyt hyvinvointialueista.
”Ennen pienessä kunnassa saattoi olla esimerkiksi yksi psykologin toimi. Jos virka oli täytetty, psykologiresurssi oli sata prosenttia, ja jos ei ollut, psykologiresurssi oli nolla prosenttia. Näkisin, että nyt kyseessä on ennemminkin koko Suomea kattava ongelma.”
Vaaleissa tyhjää puhetta
Sekä Heini Salo että Psykologiliiton puheenjohtaja Jari Lipsanen ovat yhtä mieltä siitä, että helpoin tapa ratkaista julkisen puolen psykologipulaa oppilashuollossa ja maaseutukuntien julkisella puolella, on nostaa palkkoja ja panostaa työntekijöiden hyvinvointiin.
Salon mukaan psykologit arvostavat kunnollisen palkan ja kohtuullisen työmäärän lisäksi muun muassa laadukasta esihenkilötyötä, asianmukaisia työtiloja ja työvälineitä, mahdollisuuksia kouluttautua, etätyömahdollisuutta ja joustoja työajassa.
Lipsasen mukaan maaseudun julkisiin psykologivirkoihin työntekijöitä haettaessa työnantajien kannattaisi pitää mielessä, että psykologit ovat usein perheellisiä ihmisiä.
”Kyse ei ole vain siitä, että on tarjolla yksi psykologin työpaikka. Lisäksi tarvitaan houkuttimia, joilla saadaan mukaan koko perhe. Myös puolisolle pitäisi järjestyä sopiva työ ja lapsille koulut. Sitten kunnista sanotaan, ettei tänne saada psykologeja, mutta voisin kysyä, että kuinka tosissaan on edes yritetty?”
Jari Lipsasen mukaan psykologeille täytyy löytää oikeasti mielekkäät työtehtävät.
”Hyvinvointialueille ei ole tällä hetkellä tulossa psykologitehtäviä esimerkiksi aikuispuolelle käytännössä ollenkaan.”
Vaalikeväänä hän on huomannut, että kaikki puolueet puhuvat mielenterveyden tärkeydestä, mutta puhe jää hyvin pinnalliseksi.
”Yhtä laillahan kaikki ovat samaa mieltä siitä, että on tärkeää, että Suomen talous on kunnossa. Kun yritetään sitten oikeasti keskustella siitä, että ketkä mielenterveyspalveluja tekisivät ja mitä he tekisivät, keskustelu aivan totaalisesti hyytyy.”