Ruoasta lohtua ja parempi mieli? Tunnista tunnesyöminen – Lue psykologin neuvot, kun syöminen hallitsee elämää

Jaa artikkeliLähetä vinkki
© iStock
© iStock
Olemme kaikki tunnesyöjiä, mutta osalla stressi ja tylsistyminen ohjaavat syömistä ongelmaksi asti. Mitä tunteisiin syömiselle voi tehdä?

Käsi käy jääkaapilla, vaikka ei ole edes nälkä. Kun elämä stressaa, surettaa tai tuntuu tylsältä, ensiapua ja lohtua on helppo etsiä ruoasta.

Syömistä säätelevät fysiologiset tekijät, kuten geenit, hormonitoiminta ja aineenvaihdunta, mutta jotta asia ei olisi aivan näin yksinkertainen, syömistä ohjaavat myös tunteet.

”Jos syömisellä yritetään tukahduttaa vaikeita tunteita, siitä voi vaivihkaa tulla haitallista, elämää hallitsevaa toimintaa”, sanoo psykologi ja kognitiivinen ja psykofyysinen psykoterapeutti Taija Wilenius.

Tehokas tunteiden säätelijä – Ruoasta saa lohtua ja iloa

Kun vauva itkee, hoitaja tulee ja tarjoaa ruokaa. Olemme ehdollistuneet ruoan tuomaan helpotukseen ja mielihyvään elämän ensihetkistä asti.

Jossain määrin kaikki syövät aikuisinakin tunteisiinsa. Ruoka toimii turruttajana, mutta myös ilon ja muiden myönteisten tunteiden vahvistajana. Juhlat herkkujen äärellä ovat osa kulttuuriamme.

”Ruoan kuuluukin tuoda elämään iloa”, Taija Wilenius muistuttaa.

Ongelmaksi tunnesyöminen voi muodostua, jos kokee, että syöminen on ainut keino saada mielihyvää, tai jos tuntuu, ettei selviä kielteisistä tunteistaan ilman sipsipussia tai jäätelöannosta.

Toimimalla näin ihminen ohittaa kielteiset tunteensa eikä pääse kiinni niiden syihin.

”Tunteet antavat meille tärkeitä viestejä. Jos ne ohitetaan, ne voivat tulla esiin entistä voimakkaampina. Seurauksena voi olla ikävä noidankehä, joka saa syömään enemmän ja enemmän”, Wilenius sanoo.

Tunnesyöminen vaatii havainnointia

Mitä siis tehdä, jos epäilee, että tunteet ohjaavat syömistä liikaa?

Omia haitallisia toimintamalleja ei ole usein helppo tunnistaa. Siksi omaa syömistä kannattaa ensin havainnoida ja kirjata huomiot ylös.

Kun olet menossa jääkaapille, tunnustele kehon viestejä.

Milloin söit viimeksi, onko oikeasti nälkä? Vai onko kyse tottumuksesta tai mieliteosta tai jostain tunnetilasta? Oletko stressaantunut, tylsistynyt, alakuloinen tai hermostunut?

”Jos tunnistaa syömisen halun heränneen jonkin muun kuin varsinaisen nälän vuoksi, voi alkaa miettiä onko syöminen paras keino vastata olotilaan. Esimerkiksi piristystä tai lohtua voisikin opetella etsimään myös muualta”, Taija Wilenius sanoo.

Samalla voi tarkkailla omaa ruokailurytmiä. Aina herkkukaapilla ravaamisessa ei ole kyse tunnesyömisestä, vaan pelkästään siitä, että syö epäsäännöllisesti ja nälkä ehtii kasvaa hillittömäksi ruokailujen välillä. Aterioita korvataan napostelulla.

Päivän ateriat, eli aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala, olisi hyvä nauttia noin 3–4 tunnin välein, jotta nälkä ei pääse kehittymään liian suureksi. Liian niukka syöminen päivällä voi näkyä illalla loputtoman tuntuisina mielitekoina.

Lue myös: Aikaista ateriarytmiä – Näin kevennät ruokailuja kohti iltaa!

Liian kevyellä lounaalla verensokeri ei pysy tasaisena, ja päivällisaikaan nälkäisenä ja väsyneenä tulee syötyä liikaa.

Liian kevyellä lounaalla verensokeri ei pysy tasaisena, ja päivällisaikaan nälkäisenä ja väsyneenä tulee syötyä liikaa. © istockphoto

Kun syöminen hallitsee elämää, taustalla voi olla herkkuhimot altistava trauma

Osa ihmisistä on alttiimpia syömään tunteisiinsa. Ihmisillä, jotka ahmivat, lapsuudenaikaiset traumakokemukset ovat yleisempiä. Käsittelemättömät traumat vaikeuttavat tunnesäätelyä, joka puolestaan voi näkyä holtittomana syömisenä tai syömisen voimakkaana kontrollointina.

Trauma altistaa myös kehollisille oireille, kuten ylivireydelle, joka voi saada herkkuhimot valloilleen.

”Joskus tunnesyömisen taustalla voi olla monimutkaisiakin tunnevyyhtejä, jotka voivat johtaa jopa edellisten sukupolvien traumakokemuksiin. Näidenkin perkaaminen on mahdollista ja helpottavaa, mutta voi vaatia aikaa ja ammattilaisen tukea.”

Taija Wilenius lisää, että myös lapsuuden tunneilmapiiri voi olla taustatekijänä syömisen säätelyn pulmissa.

© iStock

© iStock

Suomalaisessa kulttuurissa on perinteisesti hoivattu tukahdutettuja tunteita ruoalla. Tapa on siirtynyt sukupolvelta toiselle.

”Jos lapsi satuttaa itsensä ja alkaa itkeä, sen sijaan, että lohdutettaisiin lasta ja käsiteltäisiin tilanne, annetaankin lapselle jätski tai pulla eikä asiasta enää puhuta. Lapsi ei tällä tavoin opi kohtaamaan ja käsittelemään omia tunteitaan.”

Jos tuntuu, että ruokaan ja syömiseen liittyvät ajatukset valtaavat mielen, syömisestä aiheutuu syyllisyyden ja häpeän tunteita tai tunnesyöminen aiheuttaa liiallista painonnousua ja terveyshaittoja eivätkä omat keinot auta, Wilenius kehottaa kääntymään ammattilaisen puoleen.

Liikkeelle voi lähteä omasta terveyskeskuksesta ja pyytää aikaa psykologille.

Lue myös: Kun trauma onkin outojen ja odottamattomien oireiden takana – Näin traumaoireet voivat aktivoitua vuosienkin päästä

X