Runoilija Aila Meriluoto on kuollut 95-vuotiaana – tästä me hänet muistamme

Kirjailija ja runoilija Aila Meriluoto on kuollut. Asiasta uutisoi ensimmäisenä STT, jolle Meriluodon tytär kertoi äitinsä kuolleen maanantaina 21. lokakuuta hoitokodissa Helsingissä.

Aila Meriluoto oli kuollessaan 95-vuotias.

Tuottelias kirjailija ehti uransa aikana tehdä yli 30 teosta. Viimeiseksi jäivät vuonna 2010 julkaistu teos Tältä kohtaa – Päiväkirja vuosilta 1975–2004 (Siltala) ja runokokoelma Tämä täyteys, tämä paino (WSOY 2011).

Aila Meriluoto palkittiin muun muassa Valtion kirjallisuuspalkinnolla, Pro Finlandialla, Aleksis Kivi -palkinnolla, F.E. Sillanpää -palkinnolla sekä kääntäjien valtionpalkinnolla.

Aila Meriluoto – runoilija jo nuorena

Meriluoto kirjoitti myös vanhemmalla iällä. Kuva vuodelta 2005.
© ARI HEINONEN/OTAVAMEDIA © ARI HEINONEN/OTAVAMEDIA

Pieksämäellä vuonna 1924 syntynyt Meriluoto kasvoi opettajaperheessä ja aloitti uransa runoilijana jo nuorena. Hän oli 22-vuotias, kun esikoisteos Lasimaalaus ilmestyi vuonna 1946. Debyytti herätti huomiota sodan jälkeisessä Suomessa: sekä kriitikot että yleisö lämpenivät Meriluodon runoudelle.

Aila Meriluoto muistetaan myös avioliitostaan kirjailija Lauri Viidan kanssa. Pari avioitui vuonna 1948 ja kahdeksan vuotta kestäneen myrskyisän liiton aikana he saivat neljä yhteistä lasta. Avioeron jälkeen Meriluoto muutti lasten kanssa Ruotsiin, jossa asui 12 vuotta.

Myöhemmin hän on kertonut avoimesti Viidan sairastumisesta skitsofreniaan ja sen vaikutuksista perhe-elämään ja työhön. 1970-luvulla syntyi myös ex-miehen elämäkerta Lauri Viita, legenda jo eläessään.

Parin liittoa on kuvattu myös elokuvassa Putoavia enkeleitä, jossa Meriluodon roolissa nähtiin Elena Leeve ja vanhempana Elina Knihtilä.

Kirjailija avioitui professori Jouko Paakkasen kanssa vuonna 1979.
© Antti Puskala/Otavamedia

Ruotsi vapautti – monella tapaa

Kahdentoista Ruotsissa vietetyn vuoden aikana Meriluoto teki käännöstöitä ja käänsi muun muassa Goethen teoksia. Ruotsissa hän alkoi kirjoittaa myös proosaa. Meriluoto kertoi Seura-lehdelle vuonna 2003, että Ruotsiin muutto oli hänelle itsenäistymisen aikaa.

”Ne olivat merkityksellisiä vuosia, vapautumisen vuosia. Se oli eräänlaista kapinaa. Tahdoin vapautua Lauri Viidasta, mutta myös ujosta ja estyneestä itsestäni. En ollut avioliiton aikana kirjoittanut paljon. Tunsin, että minut oli litistetty. Vähitellen tuli tarve kirjoittaa, löytää oma tapa ilmaista asioita”, Meriluoto kuvaili.

Vuonna 1971 Meriluodolta julkaistiin esikoisromaani Peter-Peter, johon hän oli saanut inspiraation suhteestaan ruotsinvirolaiseen mieheen. Esikoisromaani herätti huomiota ja Meriluoto sai maineen miestennielijänä.

Myöhemmin maine vahvistui, kun kirjailijan päiväkirjoihin perustunut Vaarallista kokea -teos julkaistiin 1996. Kirjassa Meriluoto kertoo avoimesti miessuhteistaan, muun muassa suhteesta naimisissa olevaan pappiin sekä kirjailija, professori Panu Rajalaan.

”Ajattelin, että onpa siinä hupsu tyttö, kun se rakastuu joka toiseen mieheen. Kyllä kai minä olin vähän sellainen noihin aikoihin. Elin kuin estynyt teinityttö, jonka täytyi viimeinkin vähän bailata”, Meriluoto kertoi Seuralle vuonna 2003 reaktionsa kirjaan perustuvasta tv-sarjasta.

Uusi avioliitto lääkitsi

Aila Meriluoto muutti takaisin Suomeen ollessaan 50-vuotias. Kotimaassa löytyi myös uusi rakkaus, kun Meriluoto avioitui professori Jouko Paakkasen kanssa. 25 vuotta kestänyt avioliitto päättyi Paakkasen kuolemaan vuonna 2004.

”Se liitto lääkitsi minua. Jouko oli ihana ja lämmin ihminen, aivan vastakohta Laurille. Lauri ei ollut lämmin, hänessä oli tulta”, Meriluoto kuvaili edesmennyttä miestään Seuran haastattelussa vuonna 2008.

Meriluoto kuvasi avioliittoa ja leskeyden myötä kokemaansa yksinäisyyttä myös Tältä kohtaa -teoksessaan. Samaisessa Seuran haastattelussa hän kertoi saaneensa surutyöhön lohtua kirjoittamisesta.

”Runokokoelmalla tiedostin ja pääsin pahimman yli. Se rauhoitti minut hyväksymään menetyksen. Minä ikään kun poisreagoin asiat kirjoittamalla.”

Lähteet: Seuran arkisto