Kun kuolema lähestyy – Saattohoitopassi parantaa hoitajien osaamista elämän loppuvaiheen hoidossa
Saattohoitopassilla pyritään lisäämään hoitohenkilökunnan loppuvaiheen hoidon osaamista. Ministeriön asiantuntijaryhmä suosittelee myös jokaiseen sairaanhoitopiiriin palliatiivisen hoidon keskusta, joka toisi tarvittaessa kotisairaalan kuolevan potilaan kotiin tai hoitoyksikköön.
Saattohoitopassi otetaan käyttöön kevään 2020 aikana.
Hoitohenkilökunnan loppuvaiheen hoidon osaamista pyritään lisäämään saattohoitopassilla, joka otetaan käyttöön tänä keväänä. Kyseessä on yhden opintopisteen eli 27 opintotunnin laajuinen verkkokurssi, jonka lopussa on tentti. Saattohoitopassi on tarkoitettu perustason hoitajille.
Tällä hetkellä saattohoitopassi on pilotointivaiheessa. Kurssilla käydään läpi kuolevan potilaan hoivaa, lääkehoitoa, kuolevan potilaan kohtaamista, läheisten huomioimista, tunteiden käsittelyä ja itse kuolemaa.
Saattohoitopassi parantamaan loppuvaiheen hoitoa
Joka vuosi Suomessa noin 30 000 ihmistä tarvitsee palliatiivista hoitoa eli oireita lievittävää loppuvaiheen hoitoa.
”Saattohoitopassiin on koottu, mitä jokaisen hoitajan olisi hyvä tietää saattohoidosta. Jos kaikki työntekijät käyvät sen läpi hoitoyksikössä, niin voi varmistaa, että perustason tietotaito ainakin on saavutettu”, Taysin palliatiivisen yksikön ylilääkäri Juho Lehto sanoo.
Saattohoitopassia suositellaan varsinkin sellaisille hoitajille, jotka hoitavat saattohoitopotilaita esimerkiksi vanhusten hoivakodeissa tai tehostetun palveluasumisen yksiköissä.
Työnantajat voivat harkita itse, vaativatko saattohoitopassin suorittamista työntekijöiltään.
”Hoitajien koulutuksessa käydään kyllä läpi saattohoidon perusasioita, mutta ihmiset saattavat olla olleet pitkään muun tyyppisissä paikoissa töissä. Saattohoitopassilla on mahdollista palauttaa asiat mieleen”, Lehto sanoo.
Jokaiselle oikeus hyvää saattohoitoon
Asiantuntijatyöryhmä luovutti 17. joulukuuta sosiaali- ja terveysministeriölle suositukset, miten kuolevien potilaiden loppuvaiheen hoitoa pitäisi muuttaa.
Saattohoitopassin suorittaminen on yksi konkreettinen muutosehdotus. Toinen on suositus, että jokaiseen sairaanhoitopiiriin perustetaan palliatiivinen keskus.
Keskuksen perustaminen on kuitenkin pelkkä kehoitus, sillä sairaanhoitopiirit päättävät itse omasta toiminnastaan.
”Sairaanhoitopiirit päättävät itse, millä aikataululla keskukset saadaan. On paljon paikkoja, missä resurssit ovat hyvin pienet. Monessa paikassa on jo hyvät pohjat eli alusta ei tarvitse aloittaa”, Taysin ylilääkäri ja ministeriön asiantuntijatyöryhmän jäsen Juho Lehto sanoo.
Sairaala kotiin elämän lopussa
Suositusten mukaiset keskukset ovat sellaisia, jotka ylläpitävät koko sairaanhoitopiirin loppuvaiheen hoitoa.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että keskuksessa on poliklinikka, jossa erityistasoinen eli vaikeasti hoidettavien potilaiden saattohoito toteutetaan. Lisäksi keskus antaa neuvoa koko sairaanhoitopiirille kuolevien potilaiden hoidossa.
”Keskus hoitaa koko kotisairaalaverkostoa, jonka kautta olisi mahdollista tuoda erikoisosaaminen lähelle ihmisitä. Ettei aina tarvitse liikuttaa potilasta, vaan voitaisiin liikuttaa asiantuntijoita potilaan luokse”, Juho Lehto sanoo.
Tämä tarkoittaa sitä, että loppuvaiheen hoitoa ja saattohoitoa pitäisi saada myös kotona.
”Kotisairaalat voisivat jalkautua myös hoivayksiköihin, kun tarvitaan erityisosaamista perusosaamisen lisäksi”, Lehto sanoo.
Kaikissa yliopistosairaaloissa on palliatiivisen hoidon keskukset, mutta kaikkia suositusten mukaisia palveluita ei vielä ole saatavilla.