Suosikki oli 70-luvun Tinder – Minä olen siitä elävä todiste

En ole koskaan tilannut Suosikkia. Luin lehteä vain satunnaisesti ja suosin enemmän nuorille tytöille suunnattuja Demiä ja Miss Mixiä.

Siitä huolimatta Suosikilla on ollut suuri merkitys elämälleni. Niin suuri, että ilman kyseistä lehteä en ehkä olisi olemassa.

Tänä viikonloppuna lehden tekijät ja sivuilta tutut artistit muistelevat lehtibrändiä We Love Festivalien Suosikki-Loungessa Helsingissä.

Suosikki on vaikuttanut monen suomalaisen nuoren elämään 1960-luvulta siihen saakka, kunnes lehti lakkautettiin vuonna 2012.

Julkaisuvuosien varrelta on paljon tarinoita ja tämä on yksi niistä.

Oli vuosi 1976

Kasettiradiossa soi Hurriganes ja Hector, kun Helsingissä asuva 14-vuotias Kirsi päätti vastata Suosikin kirjekaveripalstan ilmoitukseen.

Hulina-lempinimeä käyttävä tyttö etsi saman ikäisiä kavereita pääkaupunkiseudulta.

Ilmoitukseen vastasi Kirsin lisäksi myös Tuija sekä muutama muu nuori.

Nuoret tapasivat ensin Hulinan kotona Vantaalla. Toinen tapaaminen pidettiin Tuijan luona.

Tuolloin virallisella singlelistalla keikkui Alvari Tuohitorven kappale Älä iske Tuijaa.

Kirsi huomasi, että Tuijan veli Hannu oli pitkä ja komea. Varmaan pari vuotta vanhempi.

Pian selvisi, että he olivatkin samaa ikäluokkaa.

Kirsi päätti pitää kavereillensa pienet illanistujaiset kotonaan ja kutsui sinne myös Hannun.

Kuten teinien bileissä on tapana, kaikki ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan.

Yksi juhlavieraista siemaili omenaviiniä asunnon parvekkeella, kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Ote lasista lipesi.

Alapuolella kävellyt talonmies ehti juuri ja juuri välttää märän yllätyksen, kun lasi putosi aivan hänen selkänsä taakse särkyen asfalttiin.

Nuoret pelkäsivät saavansa valituksia juhlien järjestämisestä, mutta talkkari vain siivosi jäljet naureskellen, eikä vahingolla ollut sen vakavampia seurauksia.

My only one

Bileiden jälkeen porukka alkoi hajaantua, sillä Kirsi ja Hannu olivat kiinnostuneita lähinnä toisistaan.

”You were my only one”, lauloi Hurriganes, joka oli molempien lempibändi.

Kirsin huoneen seiniä koristivat yhtyeen julisteet, joita sai tietenkin Suosikista.

19-vuotiaana Hannu puki päällensä armeijan harmaat, mutta sehän ei rakkauden paloa vähentänyt, vaan nuoripari meni naimisiin kesällä 1981.

Samoihin aikoihin he muuttivat Tampereelle, kun Kirsi aloitti siellä opinnot.

Perheeseen syntyi 1980-luvulla kaksi tyttöä ja vuosikymmenen vaihduttua poika.

Lokakuussa 1994 syntyi perheen kuopus, takkutukkainen nappisilmä. Minä.

Rusinapullia ja vankilakundeja

Äitini on aina sanonut, ettei kukaan lapsista ole hänen suosikkinsa.

Oikeastaan olemme kaikki suosikkilapsia, sillä vanhempamme tuskin olisivat tavanneet ilman Suosikin kirjekaveripalstaa.

Yrityksistäni huolimatta en löytänyt tuota alkuperäistä ilmoitusta, jonka kautta äitini tutustui tätiini Tuijaan ja lopulta isääni.

Monta muuta mielenkiintoista ilmoitusta tuli vastaan.

Eräässä toivottiin kirjeitä Helsingin keskusvankilaan. Vankilakundien yhteydenottopyyntöjä tuskin enää julkaistaisiin nuortenlehdessä.

Ilmoituksia lukiessani aloin myös miettiä, kuinkahan monta romanssia tai jopa koko elämän kestävää parisuhdetta on syttynyt kirjekaveripalstan avulla.

Vaikka maailma on muuttunut paljon 1970-luvusta, moni ilmoitus voisi olla toimia vielä tänä päivänä deittisovelluksissa.

Jos käyttäisin Tinderiä, ottaisin profiilitekstiini mallia Marjan kirjoittamasta ilmoituksesta:

”Täällä yksi pussi Anni-Helenan vehnäjauhoja, odottaa kirjeitä rusinapullapojilta. Sun pitää olla kypsynyt uunissa 18 vuotta hyvässä lämmössä. Kirjoittaa saat vaikka Serlan leivinpaperille. Sillä ei oo väliä, ootko palanu mustaks vai jäänyt ihan raa’aks.”

Potentiaaliset rusinapullat kutsuisin väliaikaiseen kesäkotiini. Siihen samaan asuntoon, jonka parvekkeelta talonmies melkein sai omppuviinit päällensä 42 vuotta sitten.

Otavamedia kustansi Suosikkia 1988–2012. Seura on yksi Otavamedian lehdistä.