Tästä syystä meillä ei haluta kokeilla rahatakuuta tutkintavangeille – mutta sähköinen nilkkapantakaan ei enää toimi pelotteena
Kun Suomi pohti keinoja tutkintavankien määrän vähentämiseen, amerikkalaistyylinen rahatakuu oli yksi vaihtoehto. Valitsimme arestin ja matkustuskiellon, joita Rikosseuraamuslaitos kritisoi nyt tehottomiksi.
Tutkintavankien määrä on kasvanut Suomessa. Kuvituskuva.
Rahalla ei Ruotsissa pääse ulos vankilasta. Se lienee tulleen selväksi viimeistään nyt myös Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpille.
Heinäkuussa 2019 Trump pyysi Ruotsin pääministeri Stefan Löfveniltä palvelusta.
Kyse oli yhdysvaltalaisräppäri Asap Rockysta, oikealta nimeltään Rakim Mayersista, jota syytetään kesäkuun lopussa tapahtuneesta pahoinpitelystä. Mayers pidätettiin 3. heinäkuuta. Hän on odottanut tuomiota Kronobergin vankilassa.
Oikeudenkäynti alkoi tiistaina 30. heinäkuuta Tukholman käräjäoikeudessa.
Trump toivoi aiemmin, että räppäri voisi odottaa oikeudenkäynnin alkua vapaalla jalalla. Mayers ei aio karata, Trump kertoi vakuuttaneensa Löfvenille. Presidentti myös tarjoutui maksamaan Mayersin takuut ”henkilökohtaisesti”.
Se ei tietenkään onnistunut. Ruotsissa oikeuslaitos toimii itsenäisesti, eivätkä siihen poliitikot ja hallitus voi vaikuttaa.
Lisäksi maassa ei ole käytössä vakuusjärjestelmää.
Entä jos vastaava tilanne olisi tapahtunut Suomessa? Voisiko rahalla ostaa vapaudet vankilasta?
Ei voisi.
Myöskään Suomessa ei ole lainsäädäntöä, joka mahdollistaisi vakuuden käytön tutkintavankeuden vaihtoehtona.
Sitä on kuitenkin harkittu.
Tutkintavankien määrä kasvussa
Vuonna 2014 oikeusministeriö asetti työryhmän selvittämään erilaisia vaihtoehtoja tutkintavankeudelle.
Taustalla oli useita syitä.
Tutkintavankien määrä oli kasvanut 2000-luvulla, erityisesti heille varattuihin säilytyspaikkoihin suhteutettuna.
Vuonna 2000 poliisin tiloissa ja vankiloissa oli 475 tutkintavankia, ja vuonna 2014 heitä oli päivittäin keskimäärin 699.
Sittemmin määrä on vähentynyt hieman. Vuonna 2018 vastaava luku oli 547, mikä oli kahdeksan prosenttia vähemmän kuin vuotta eikaisemmin.
Ongelmallista oli myös tutkintavankien säilyttäminen poliisin tiloissa, sillä tutkiva viranomainen ei voi olla vankia säilyttävä viranomainen. Teoriassa poliisi voisi esimerkiksi pyrkiä vaikuttamaan vankiin.
Lisäksi taustalla oli humanitaarinen näkökulma. Tutkintavangit viettävät aikansa selleissä ulkoilua ja mahdollista suihkussa käyntiä lukuun ottamatta. Sellin ulkopuolella järjestettäviin toimiin osallistuminen on rajoitettua.
Esimerkiksi Euroopan neuvoston kidutuksen vastainen komitea CPT on kehottanut Suomen viranomaisia toimiin, joilla tutkintavankien säilyttäminen poliisitiloissa päättyisi.
Yhtenä vaihtoehtona oikeusministeriön työryhmä pohti vakuusjärjestelmää.
Laadittiin selvitys eurooppalaista maista, joissa on lainsäädäntöä vakuudesta. Pohjoismaista Norja, Islanti ja Tanska, lähimaista Viro.
Alankomaat, Itävalta, Saksa ja Sveitsi edustivat mannereurooppalaisia maita, jotka kaikki jakavat germaanisen lainsäädäntöperinteen.
Myös Iso-Britanniassa on käytössä vakuusjärjestelmä, mutta sitä ei huolittu mukaan. Ajateltiin, että anglosaksinen perinne poikkeaa liiaksi mannereuroopan järjestelmästä.
Vakuutta ei voi määrätä varattomille
Kuinka suuri olisi oikeudenmukainen vakuussumma?
Hankala sanoa, koska usein tarkkaa arvoa ei ole määritelty. Hintahaitariin voivat vaikuttaa monet seikat. Siksi vakuuden määrääminen voi olla tuomioistuimissa haastavaa.
Esimerkiksi Alankomaissa tuomarit ja syyttäjät ovat haluttomia käyttämään vakuutta, koska vakuutta ei voi määrätä varattomille.
Ongelma: kuinka yhdenvertaisuus lain edessä toteutuu.
Toisissa maissa pulmaan on pyritty kehittää ratkaisuja.
Itävallassa ja Saksassa vakuussumma suhteutetaan epäillyn tulotasoon, ja myös Virossa taloudellinen tilanne vaikuttaa.
Käytännössä myös Sveitsissä on sama periaate. Maan oikeuskirjallisuuden mukaan vakuus on oltava suurituloisille ja varakkaammille korkeampi kuin pienituloisille ja vähävaraisille.
Mutta riittääkö sekään tarpeeksi tarkaksi rajaukseksi? Mikä summa riittää siihen, että epäilty ei sitä halua menettää?
Kuopattu vakuus
Huomattavatkaan takuusummat eivät välttämättä pysty estämään tehokkaasti rikollisen toiminnan jatkamista, totesi ministeriön työryhmä.
Vakuus ei myöskään soveltuisi esimerkiksi omaisuus- ja huumausainerikollisiin, sanoo neuvotteleva virkamies Marianne Mäki oikeusministeriöstä.
Mäen mukaan rikolliset voisivat esimerkiksi jatkaa toimintaansa vakuudesta riippumatta ja käyttää omaisuusrikoksista saamiaan varoja maksakseen vakuuden takuumiehilleen.
Ongelmallista on myös, jos vakuut maksanut pyrkii vaikeuttamaan esitutkintaa, hävittämään tai sotkemaan todisteita tai välttelemään rangaistuksen täytäntöönpanoa.
Ei siis ihme, että oikeusministeriön työryhmä päätyi vakuusjärjestelmän hautaamiseen.
Se totesi, että vakuuden käyttöala jäisi Suomessa pieneksi, ja että sillä voisi olla vain pieni vaikutus tutkintavankeuden vähentämiseksi.
”Ajankohtaista valmistelua takuujärjestelmän käyttöönottoon liittyen ei ole oikeusministeriössä vireillä”, Mäki sanoo.
Uudet vaihtoehdot ”eivät ole tehokkaita”
Vakuusjärjestelmän sijaan työryhmä ehdotti muita muutoksia.
Tammikuun 2019 alussa tulivat voimaan pakkokeinolakiin lisätyt tutkintavankeuden vaihtoehdot: tutkinta-aresti ja tehostettu matkustuskielto.
Näiden tarkoitus on varmistaa, että rikoksesta epäilty tai tuomittu pysyy esimerkiksi kotonaan. Valvonta tapahtuu yleensä sähköisellä nilkkapannalla.
Heinäkuun 2019 loppuun mennessä tehostettuja matkustuskieltoja oli määrätty neljäkymmentä kertaa, tutkinta-aresteja puolestaan nolla.
Luvut ovat pienemmät kuin ennakkoon arveltiin.
Uudet keinot ovat toki tutkintavankien yksilöllisten tarpeiden kannalta tarpeellisia, sanoo Rikosseuraamuslaitoksen turvallisuusjohtaja Ari Juuti.
”Mutta tutkintavankien määrän vähentämiseksi ne eivät ole tehokkaita eivätkä tarkoituksenmukaisiakaan. Tulokset kertovat, että parannus ei ole ollut merkittävä.”
Suomessa tutkintavankien määrät ovat moniin muihin maihin nähden matalammat. Vuonna 2010 Suomessa oli 10 tutkintavankia 100 000 asukasta kohden. Muissa Pohjoismaissa vastaava luku oli 15–19, ja Virossa jopa 70.
”Kansainvälisiin vertailutietoihin verrattuna tutkintavankien määrä ei ole ollut Suomessa alun perinkään ongelma.”
”Siihen viitaten en käsitä, miksi [uudet] vaihtoehdot [eli tehostettu matkustuskielto ja tutkinta-aresti] kehitettiin juuri tutkintavankien määrän vähentämiseksi.”