”Tullikoira alkoi seurata minua meksikolaisella lentokentällä, eikä sitä taluttanutta viranomaista hymyilyttänyt”
”Kun selvisi, millaisen vainun tullikoira oli saanut reppuni sisällöstä, en voinut muuta kuin ihmetellä”, Mirka Heinonen kirjoittaa.
Mirka Heinonen on Seuran toimituspäällikkö.
Koirat ovat uskomattomia. Lensin vuosia sitten Euroopasta Meksikoon. Maahan ei saanut viedä tuoretta ruokaa, ilmeisesti mahdollisten tautien tai ruoan mukana tulevien tuholaisten takia.
Pääsimme lentokoneesta kentälle, jossa oli kova tungos. Ihmisiä kylki kyljessä, ison hallin täydeltä.
Yhtäkkiä tuli tunne: minua seurataan. Vilkaisin taakseni, ja totta se oli. Perässäni kulki vaalea labradorinnoutaja nahkaisissa valjaissa, ja talutushihnan päässä koiraa seurasi virka-asuun pukeutunut jämäkkä nainen.
Jatkoin kävelyä, ja koira jatkoi seuraamista. Pian tullikoira nousi takajaloilleen ja teki kuonollaan eleitä suuntaani. Ikään kuin se olisi osoittanut reppua, joka oli selässäni.
Tullikoira sai virkailijan tutkimaan reppuni
Koiraa taluttanut nainen pyysi pysähtymään ja esittäytyi tullivirkailijaksi. Koira puolestaan oli ruokakoira, joka oli koulutettu haistamaan maahan luvatta tuotavia elintarvikkeita.
Vakuutin, ettei minulla ole mukanani mitään syötävää, mutta ei auttanut. Virkailija veti minut sivuun ja pyysi lupaa tutkia reppuni. ”Siitä vaan”, ajattelin. Ei siellä mitään ole.
Virkailija nosti tavaran kerrallaan ulos repusta. Tullikoira seurasi tapahtumia, mutta ei reagoinut sen kummemmin. Kunnes tullivirkailija nosti esiin suomalaisesta ruokakaupasta peräisin olevan hedelmäpussin, johon olin pakannut lapseni leluja, pieniä muovisia ritarihahmoja.
”Mitä tässä pussissa on ollut aiemmin”, virkailija kysyi.
Katsoin pussiin kaupassa liimattua punnitustarraa. ”Omenoita”, vastasin.
”Missä omenat ovat nyt”, nainen tivasi.
Vilkaisin punnitustarraa uudelleen. ”Syöty Suomessa jo pari viikkoa sitten”, ilmoitin.
Mitä kaikkea koira oikein haistaa?
Tuntuu melkein mielipuoliselta, että koira haistoi väentungoksen keskellä repussani olleen vanhan ja tyhjän omenapussin. Koirien hajuaisti ylittää ymmärrykseni. Esimerkiksi jäljittäjäkoirat vainuavat metsästä puita lahottavia sieniä, jotka aiheuttavat valtavia tuhoja, myös taloudellisesti.
Välillä mietin, mitä kaikkea kadulla vastaan kävelevät koirat saavat tietää minusta pelkän tuoksun perusteella. Varmasti ainakin sen, että minulla on kissa. Ja sen, että pidän chilistä. Enempää eläimille välittämästäni informaatiosta en ehkä edes halua tietää.
