Suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä laahaa väestön kansainvälistymisen jäljessä – THL:n tutkimuspäällikkö: ”Terveydenhuollon palvelujen käyttöön on muodostunut syntyperään liittyviä kuiluja”
Suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä on vakavissa vaikeuksissa: jonot mielenterveyspalveluihin ovat paikoin pitkät. Jos et puhu suomea, apua löytävät vain sinnikkäimmät.
THL:n tutkimuspäällikkö Anu Castaneda arvelee, että hoitokuilua synnyttää terveydenhuollossa tapahtuvan tiedonkulun ja palveluohjauksen takkuaminen.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuspäällikkö Anu Castaneda kertoo, että palvelujärjestelmällä on tällä hetkellä vaikeuksia vastata riittävän hyvin monimuotoisen väestön tarpeisiin.
Maahanmuuton lyhyt historia
Anu Castaneda muistuttaa, että maahanmuuton historia Suomessa on verrattain lyhyt.
”Olemme vasta viime vuosikymmeninä totutelleet tilanteeseen, jossa maastamuuton sijaan tänne halutaan muuttaa ja asettua asumaan. Maahanmuuttokeskustelu liittyy usein pakolaisiin, mutta Suomeen muutetaan paljon myös työn perässä – mitä yhteiskuntamme tarvitsee kipeästi”, Castaneda toteaa.
”Myös pakolaisten toiveena on työllistyä ja tulla osaksi uutta yhteiskuntaa. Siksi meidän tulee pitää huolta jokaisen mielenterveydestä ja hyvinvoinnista sekä toimintakyvystä”, Castaneda tähdentää.
Terveydenhuollossa on syntyperästä johtuvia hoitokuiluja
Anu Castanedan mukaan maahanmuuttajat käyttävät mielenterveyspalveluita vähemmän kuin muu väestö, vaikka THL:n väestötutkimukset osoittavat, että ainakin osalla Suomen ulkomaalaistaustaisesta väestöstä esiintyy keskimääräistä enemmän psyykkistä kuormittumista.
THL:n rekisteripohjaisissa selvityksissä on huomattu myös, että ulkomaalaistaustaiset ihmiset Suomessa käyttävät psykiatrisia palveluita muuta väestöä harvemmin – lisäksi hoitojaksot ovat lyhyempiä ja vastaanottokäynnit harvemmassa.
Yhtälöstä voi helposti laskea, että jokin ei täsmää.
”Epäsuhtainen tilanne kertoo siitä, että palvelujen käyttöön on muodostunut syntyperään liittyviä kuiluja”, Castaneda toteaa.
Yksi keskeisistä mielenterveyteen liittyvistä hoitopoluista rakentuu KELA:n tukemaan kuntouttavaan psykoterapiaan, joka tähtää työ- ja opiskelukyvyn ylläpitoon tai niiden vahvistamiseen – Myös näissä palveluissa maahan muuttaneet asiakkaat ovat aliedustettuina.
”Tämä tarkoittaa sitä, että palvelupolku, jonka tulisi olla kaikkien käytettävissä, ei tosielämässä olekaan”, Castaneda toteaa.
Tieto terveyspalveluista jää kielimuurin taakse
Tutkimuspäällikkö Anu Castaneda arvelee, että hoitokuilua synnyttää terveydenhuollossa tapahtuvan tiedonkulun ja palveluohjauksen takkuaminen.
”Liian moni mielenterveysongelmista kärsivä ei ole lainkaan tietoinen esimerkiksi Kelan tarjoaman palvelupolun olemassaolosta. Jos hakeminen avun piiriin ei ole ihan yksinkertainen prosessi suomea taitavalle, kielimuuri lisää vaikeuskerrointa entisestään”, Castaneda sanoo.
Hoitokuilua synnyttää lisäksi vaikeus löytää englannin kieltä puhuvaa tai tulkkiavusteisesti työskentelevää psykoterapeuttia, jolle löytyisi vapaita vastaanottoaikoja.
”Kun yksityisillä palveluntuottajilla asiakkaita on ruuhkaksi saakka, maahan muuttaneet avuntarvitsijat, joilla on erityistarpeita, putoavat helposti pois hoidon piiristä”, Castaneda kertoo.
THL:n Anu Castaneda korostaa, että terveydenhuollon ammattilaisten velvollisuus on työskennellä tarvittaessa esimerkiksi tulkin välityksellä. © iStock
Anu Castaneda on tietoinen englanninkielisten terapiapalveluiden huonoon saatavuuteen käytävästä keskustelusta.
”Terveydenhoitojärjestelmässä olisi hyödyllistä pohtia, miten ulkomailla hankittua ammatillista osaamista voisi hyödyntää Suomen työmarkkinoilla – ja kuinka puuttuvaa osaamista voisi täydentää siltä osin, kun se on tarpeellista ja asianmukaista palvelun korkean laadun takaamiseksi”, Castaneda sanoo.
”Hoitohenkilökunnan tulisi uskaltaa tarttua haastaviltakin tuntuviin tilanteisiin”
Vaikka Anu Castaneda ymmärtääkin psykoterapeuttien tuskailun terapiatyön tekemisen hankaluudesta ruosteisella englannin kielen taidolla, hoitohenkilökunnan tulisi uskaltaa tarttua totutusta erilaisiin tai haastaviltakin tuntuviin tilanteisiin palveluiden saattamiseksi kaikkien ulottuville.
”Terveydenhuollon ammattilaisille ei tulisi syntyä ajatusta siitä, että vieraskielinen, hieman valtavirrasta poikkeavan näköinen tai joihinkin erilaisiin tottumuksiin kasvanut asiakas ohjataan automaattisesti ’muualle’.”
Myös käytännön tasolla tulisi parantaa järjestelmän toimivuutta.
”Esimerkiksi vastaanottoaikojen kestossa voitaisiin huomioida tulkin kanssa asioiminen, jolloin ajat olisivat kaksinkertaiset. Hoidon laatu tai määrä ei saisi kärsiä sen vuoksi, että työskentely on tulkkivälitteistä”, Castaneda korostaa.
”Maahan muuttaneet joutuvat usein käsittelemään sekä lähtömaahan liittyviä hankalia elämäntilanteita että haasteita uudessa kotimaassa; yksinäisyyttä, irrallisuuden tunteita tai jopa syrjinnän kohteeksi joutumista”, Anu Castaneda kertoo. © Anu Castaneda
Koulutus on avain monikulttuurisuuden kohtaamiseen hoitotyössä
Terveydenhuollon palvelujärjestelmän muutokset eivät tapahdu hetkessä. Anu Castaneda kuitenkin uskoo, että hoitohenkilökunnan luottamus omaan ammattitaitoonsa kohdata kulttuurista moninaisuutta on vahvistumassa.
”Monet sosiaali- ja terveydenhuoltoalan oppilaitokset ovat alkaneet sisällyttää monikulttuurisuuden teemaa omissa koulutusohjelmissaan, joissa opiskelijoina ovat tulevat ammattilaissukupolvet.”, Castaneda sanoo.
Myös muualla ollaan alettu heräämään väestönrakenteen muutokseen.
”THL saa runsaasti yhteydenottoja erilaisilta organisaatioilta, jotka haluavat kouluttaa ammattilaisiaan kohtaamaan monikulttuurisuutta työpaikoillaan”, Castaneda kertoo.
Jokainen voi olla mielen hyvinvoinnin lähettiläs
Viimeisenä muttei vähäisimpänä toivonpilkahduksena Anu Castaneda näkee nuoren sukupolven.
”Nuoret ovat kasvaneet ajatukseen ihmisten yhdenvertaisuudesta ja moninaisuudesta. Tämä toimii hyvänä vastalääkkeenä syrjinnälle ja vihapuheelle, jonka kitkemiseksi valtion ja yhteiskunnan tulee tehdä hartiavoimin ja tietoisesti töitä.”
THL:n tutkimuspäällikön mukaan suomalaisilla on vielä reilusti parannettavaa siinä, kuinka toivotamme maahan muuttavat ihmiset tervetulleiksi osaksi yhteisöjämme ja kuinka otamme mukaan yksinäisyyttä tai osattomuutta kokevia.
”Voi, kunpa me kaikki voisimme nähdä itsemme kotoutumisen ja mielen hyvinvoinnin lähettiläinä”, Castaneda toteaa.