Antikristus vai Pyhän Hengen mies? Tsaarittaren rakastaja vai naisvihaaja? – Tällainen oli todellinen Rasputin

Pyhimys vai paholainen? Hurskas vai huorintekijä? Mikä mies Grigori Rasputin lopulta oli? Tsaarinhovissa vahvan aseman saaneen miehen kuuluisasta murhasta tulee sata vuotta.
Riikka Forström
Historia 16.12.2016 15:02

Pietari joulukuun lopulla vuonna 1916.

Hyisen Nevajoen pinnalle pulpahti pahoin ruhjoutunut ruumis, jonka otsassa ammotti verinen ampumahaava, ja jäisen hunnun peittämiä kasvoja tummmensi valtava mustelma. Sotkuinen musta tukka oli takertunut kalvakoille kasvoille.

Silmiinpistävin yksityiskohta vainajassa olivat yhteen sidotut kädet. Ne oli kohotettu ylös kuin rukoukseen.

Vainaja näytti resuiselta maankiertäjältä, mutta oli eläessään eräs aikansa vaikutusvaltaisimmista ihmisistä: mystikko ja ihmeparantaja Grigori Rasputin.

”Hulluksi munkiksi” kutsutun Rasputinin uskottiin olleen Venäjän tsaaritar Aleksandran rakastaja ja ohjailleen imperiumin poliittisia pelejä vallan kulisseissa.

Mutta kenen tahdosta hänet oli nyt murhattu ja miksi?

Hypnoottiset silmät

Grigori Rasputin syntyi vuonna 1869 siperialaisessa Pokrovskojen kylässä talonpojan poikana. Jo 12-vuotiaana Grigori tunnettiin kotikylässään yliluonnollisista kyvyistään. Kerrottiin, että hänen lähellään lehmätkin tuottivat enemmän maitoa.

Rasputin sai maineen pahana poikana, joka varasteli ja juopotteli. Irstailevasta elämäntyylistään huolimatta hänessä oli myös haaveellista hellämielisyyttä, mikä vetosi tyttöihin. Hänen kasvojensa hallitsevin piirre olivat ihmeelliset silmät, joiden hypnoottinen katse tuntui porautuvan sieluun saakka.

Rasputin avioitui 18-vuotiaana itseään kolme vuotta vanhemman naapurikylän tytön Praskovjan kanssa. Pariskunnalle syntyi viisi lasta.

Joka kevät Grigori jätti perheensä ja lähti vaeltamaan eri puolille Venäjää. Hän vietti myös pitkiä aikoja syrjäisissä luostareissa.

Matkoillaan Grigori törmäsi salaperäisistä menoistaan tunnettuihin hlysti-yhteisöihin. Tämän talonpoikaisen lahkon jäsenet uskoivat Pyhän Hengen laskeutuvan keskelleen heidän tanssiessaan pyörryttävässä ekstaasissa. Karkelot huipentuivat villeihin seksiorgioihin.

Muuan aikalainen kuvaili Rasputinia kameleontiksi, joka muutti jatkuvasti muotoaan.

Yhdessä hetkessä hän oli yksinkertainen ja karkea moukka, mutta kuin taikaiskusta hän muuttui hurskaaksi profeetaksi, jonka huulilta ryöppysi pyhiä ennustuksia.

Huhuja vaeltavan hengenmiehen parantajan kyvyistä kantautui ennen pitkää myös tsaarin hoviin.

Kun mikään ei auta

Vuonna 1905 Venäjän yhteiskunta oli kuohunnan tilassa. Sota Japania vastaan osoittautui tappiolliseksi, ja Pietarin kaduilla kapinoitiin.

Mahtavien Romanovien melkein kolmesataavuotinen valtakausi oli syöksymässä kohti tuhoa.

Räjähdysherkän poliittisen tilanteen lisäksi tsaariperhettä varjosti kuopuksen, vuonna 1904 syntyneen ja hartaasti toivotun pojan, kruununperijä Aleksein vakava sairaus hemofilia eli verenvuototauti.

Tsaaritar Aleksandra jumaloi neljän tyttären jälkeen syntynyttä kuopustaan. Hän tunsi myös syyllisyyttä ainoan poikansa sairaudesta. Aleksandra oli Englannin kuningatar Viktorian tyttärentytär, ja hemofilia kulki hänen suvussaan.

Kun Rasputin esiteltiin tsaariperheelle vuonna 1905, yhteyshenkilö oli Aleksandran serkku, suuriruhtinatar Militza.

Rasputinin saapuessa hoviin Aleksandran epätoivo hipoi jo hysteriaa. Keinoa kruununperijän parantamiseksi oli etsitty kaikkialta. Palatsin kultaisten salien läpi oli kulkenut jos jonkinlaista puoskaria ja povaria, ja koko lääkärikunta oli hälytetty apuun.

Mikään ei ollut auttanut.

Tässä epätoivoisessa tilanteessa Rasputin oli ainoa ihminen, joka kykeni tyrehdyttämään Aleksein verenvuotokohtaukset. Siitä, miten hän tämän ihmeen sai aikaan, ei ole saatu täyttä varmuutta.

Yksi selitys on se, että kohtausten aikana Rasputin kertoi Alekseille tarinoita ja hypnotisoi lapsen ihmeellisillä silmillään. Tämä rauhoitti poikaa ja alensi verenpainetta.

Tsaaritar oli varma, että Rasputin oli pyhimys, jonka rukouksilla oli parantava voima. Tästä lähtien Rasputin kutsuttiin palatsiin aina, kun Aleksein terveydentila huonontui.

Mutta myös Aleksandra itse sai apua Rasputinilta. Häntä nimittäin vaivasi taipumus hermoheikkouteen, neurasteniaan.

”Suutelen käsiäsi”

Tsaarittaren sokea kiitollisuus lapsensa pelastajaa kohtaan vaikutti siihen, että oppimaton talonpoika sai vähitellen vapaat kädet vaikuttaa jopa tärkeisiin poliittisiin päätöksiin.

Rasputinin vallan kasvaessa hän hankki Pietarista oman asunnon, jossa alkoi pitää salonkia. Jälkipolville on säilynyt valokuvia, joissa palavasilmäinen ihmemies istuu naispuolisten ihailijoidensa keskellä samovaarin poristessa kotoisasti pöydällä.

Pian Pietarin kaupunki kiehui ilkeämielisistä juoruista, joiden mukaan lähes luku- ja kirjoitustaidoton musikka oli tsaarittaren rakastaja. Sitä, kuinka valtava Rasputinin vaikutusvalta todellisuudessa oli, tavalliset venäläiset eivät vielä edes käsittäneet.

Mutta vuonna 1912 duuman eli Venäjän parlamentin jäsenten käsiin päätyi tsaarittaren Rasputinille kirjoittama kirje.

”Sieluni on levollinen ja rauhallinen vain silloin kun sinä, opettajani, olet vierelläni ja kun suutelen käsiäsi ja painan pääni autuasta olkaasi vasten. Silloin toivon vain yhtä, että voisin nukahtaa ikiajoiksi olkaasi vasten, sinun syleilyysi”, tsaaritar kirjoitti.

Tämän hellämielisen vuodatuksen uskottiin olevan varma todiste siitä, että Rasputin ja tsaaritar olivat rakastavaisia.

Suomen johtaviin Venäjä-asiantuntijoihin lukeutuva professori Timo Vihavainen pitää seksisuhdetta heidän välillään epätodennäköisenä.

”Sen sijaan tsaaritar oli Rasputinin suuren vaikutusvallan alainen ja omasta puolestaan vaikutti keisariin.”

Poliisikin kiinnostui

Karismaattisen parantajan yhteys hoviin teki hänestä naisten silmissä entistä vastustamattoman.

Ylhäiset pietarilaisdaamit olivat valmiita hylkäämään perheensä ja kerjäämään kadulla almuja vain saadakseen heittäytyä Rasputinin jalkoihin. Aristokraattisten kaunotarten lisäksi Rasputin viihtyi prostituoitujen seurassa.

Salainen poliisi alkoi pitää yhä tiukemmin silmällä pitkin Pietarin katuja mustassa palttoossa harppovaa, risupartaista ja hapsottavahiuksista miekkosta, joka mumisi itsekseen ja heilutteli kävellessään kummallisesti käsiään.

Myös lehdistö haistoi, että kasassa oli sensaation ainekset. Rasputinista kirjoitettiin myös suomalaislehdissä, Vihavainen muistuttaa.

”Kiinnostavaa on, että Rasputinin hahmo sai jo aikanaan tavattomasti julkisuutta ja meilläkin kirjoiteltiin skandaalinkäryisiä artikkeleita, vaikka olisi luullut majesteettirikoksen olevan jo lähellä.”

Verkko alkoi nyt kiristyä Rasputinin ympärille.

Sitkeä sielu

Rasputin alettiin nähdä Romanovien rappion syynä ja taikauskoisen menneisyyden pimeitä voimia edustavana velhona, antikristuksena, joka pilkkasi esiintymisellään pyhiä kirjoituksia.

Lopulta ongelmaan nähtiin vain yksi ratkaisu: yhteiskuntarauhaa rikkova ja hallitsijasuvun arvovaltaa murentava häirikkö oli eliminoitava.

Vuosien varrella Rasputiniin kohdistettiin ainakin neljä murhayritystä. Vasta viimeinen tuotti tuloksen.

Murhan suunnitteli Rasputinia raivoisasti vihannut, Venäjän rikkaimman suvun perillinen Felix Jusupov. Hän oli joutunut kerran riitoihin Rasputinin kanssa, minkä seurauksena Rasputin oli antanut Jusupoville korvapuustin. Tätä ylpeä ylimys ei voinut sulattaa vaan alkoi hautoa kostoa.

Joulukuun lopulla 1916 Jusupov viritti kahden toverinsa kanssa Rasputinille ansan. Houkutuslintuna käytettiin Felixin kaunista vaimoa Irinaa.

Jusupov kutsui Rasputinin Moikan rannalla sijaitsevaan loisteliaaseen palatsiinsa sillä verukkeella, että Irina muka tarvitsi parantajan apua.

Salaliittolaiset veivät pahaa-aavistamattoman uhrin palatsin pohjakerrokseen ja juottivat hänelle syanidilla maustettua viiniä ja leivoksia. Kun myrkky ei murhamiesten ällistykseksi tehnyt Rasputiniin minkäänlaista vaikutusta, Jusupov menetti malttinsa ja ampui häntä revolverilla.

Rasputin kaatui lattialle, mutta yhtäkkiä elottomaksi luultu ruumis ponkaisi hirveästi karjaisten ylös. Tuntui kuin pimeyden voimat olisivat tulleet Rasputinin avuksi.

Vielä myrkytettynä ja ruumis täynnä luodinreikiä hänen onnistui juosta pakoon. Rasputinin on arvioitu olleen elossa vielä silloinkin, kun hänen verhoon kääritty ruumiinsa heitettiin Nevajokeen.

Entä motiivi?

Murhan motiiveista esitetään edelleen uusia teorioita. Ratkaisevaa uutta tietoa ei ole kuitenkaan löytynyt.

”Rasputin ilmeisesti vastusti sotaa ja halusi rauhan solmimista. Tuskin hänen arvovaltansa olisi kuitenkaan siihen riittänyt. Sikäli murha ei liene maailmoja mullistanut”, Vihavainen summaa.

Tsaariperheen usko Rasputinin pyhyyteen säilyi horjumattomana aina siihen saakka, kun viimeisen tsaariperheen elämä päättyi vuonna 1918 väkivaltaisesti raakalaisten kynsissä.

Perheen murhatut lapset kantoivat kaulassaan medaljonkeja. Niiden sisältä löytyi Rasputinin kuva sekä tämän lausuma rukous.

Keskustelu