Opettajat huolissaan: Kieltenopetus vaikeuksissa - varhentaminen ei ratkaise ongelmia
Ruotsin siirto alakouluun olisi saattanut olla hyvä uudistus, jos tuntimäärää olisi samalla lisätty. Nyt hyödyt vesittyvät.
Suomen kieltenopettajien liiton puheenjohtaja Sanna Karppanen on huolissaan. Kieltenopetus Suomessa, entisessä maailman parhaan peruskoulun maassa, näyttää pahaenteiseltä.
Joissakin kunnissa on mahdollista opiskella ainoastaan englantia tai ruotsia. Monipuolisesti vieraita kieliä voi opiskella lähinnä pääkaupunkiseudulla ja suurissa kaupungeissa. Yhä harvempi opiskelija ottaa peruskoulussa valinnaiskieliä.
”Loppujen lopuksi on hirvittävän vähän kuntia, joissa voi valita A1-kieleksi kolmannella luokalla jonkin muun kuin englannin”, Karppanen kertoo.
Karppanen opettaa ranskaa ala- ja yläkoulussa. Hän on erityisen huolissaan opetuksen eriarvoistumisesta. Lukioihin hakevat nuoret kilpailevat koulupaikoista keskenään, mutta heillä saattaa olla hyvinkin erilaiset lähtökohdat kielten opiskeluun.
”Pääkaupunkiseudun ja muun Suomen nuoret eivät ole tasa-arvoisia tässä asiassa.”
Varhentaminen ei riitä
Kieltenopiskelun ongelmiin on keksitty ratkaisu: varhentaminen. Vuonna 2016 astui voimaan uudistus, joka pamautti ruotsin aloituksen alakoulun kuudennelle yläkoulun seitsemännen luokan sijasta.
Ratkaisu perustuu siihen ajatukseen, että mitä aiemmin lapsi aloittaa kielen opiskelun, sitä herkemmin hän oppii. Taustalla piilee myös toivo siitä, että kuudesluokkalainen ei kapinoi pakkoruotsia vastaan yhtä hanakasti kuin teini-ikäinen.
Karppasen mukaan ruotsin varhentaminen olisi voinut olla hyvä uudistus, jos tuntien määrää olisi samalla lisätty. Peruskoulun tuntien määrä kuitenkin pysyi samana, joten käytännössä alakoulun tunnit vähenivät yläkoulusta.
”Positiiviset vaikutukset vesittyvät”, Karppanen toteaa.
Ruotsia on peruskoulussa kuusi vuosiviikkotuntia, jotka jakautuivat aiemmin kolmelle vuodelle. Nyt ne jakautuvat neljälle.
”Jos ruotsia on vain kerran viikossa, oppilas ei edisty. Se on selvää.”
Karppanen kuitenkin myöntää, että lopulliset vaikutukset näkyvät vasta muutaman vuoden kuluttua, kun nykyiset kuudesluokkalaiset siirtyvät toisen asteen oppilaitokseen.
Hankkeita on, mutta jatkuvuus puuttuu
Ruotsi ei ole ainut kieli, jonka aloitus on siirtynyt aikaisemmaksi.
Kieltenopetuksen varhentaminen on ollut yksi Sipilän hallituksen kärkihankkeista. Vuoden 2017 alusta opetuksenjärjestäjät ovat saaneet hakea rahoitusta erilaisiin hankkeisiin.
Lähes kaikki rahoitusta hakeneet kunnat ovatkin saaneet tukea. Opiskelijamäärät ovat kasvaneet hieman.
”Ongelma on siinä, että rahoitus kestää vain vuoden. Kun rahoitus loppuu, opetus loppuu.”
Toinen hallituksen uudistus on B1-ruotsin vapaaehtoistaminen. Tarkoituksena on ainakin teoriassa monipuolistaa kielitarjontaa. Kieltenopettajat tyrmäävät ajatuksen.
”Ruotsin vapaaehtoistamiseen liittyy monia käytännön ongelmia. Suomi on virallisesti kaksikielinen maa, ja esimerkiksi jatko-opinnoissa pitää opiskella ruotsia.”
Karppasen mielestä suurin ongelma on se, että erilaisia hankkeita on, mutta pitkäjänteinen työ puuttuu.
”Kieltenopetusta pitää tukea koko peruskoulun ajan. Ei voi varhentaa opetusta ja ajatella, että siten kaikki ongelmat ratkeavat.”
Vanhemmat voivat auttaa
Myös vanhempien tuella on merkitystä lapsen kielen oppimiselle. Positiivinen asenne on Karppasen mielestä tärkeintä.
Vanhempien ei tarvitse osata kieltä, jota lapsi opiskelee. Läksyjen teossa ei tarvitse välttämättä auttaa. Riittää, että varmistaa lapsen tekevän läksyt.
”Jos alkaa muistella, kuinka omana aikana piti osata ulkoa sitä ja tätä, niin tekee lapselle vain karhunpalveluksen. Kieltenopetus on muuttunut paljon.”
Nykyään opetus painottaa viestinnällisyyttä. Tärkeintä ei ole kieliopillinen osaaminen vaan se, että viesti tulee ymmärretyksi.
”Oppilaiden pitäisi uskaltaa käyttää kielitaitoaan, vaikka se olisi vähäinen.”
Lue myös:
Kaksikielinen koulu on lainsuojaton – Laki kieltää yhteisopetuksen