Verokarhuna tunnettu Markku Hirvonen kaipaa enemmän valvontaa halpojen pizzojen sijaan kansainväliseen sijoitustoimintaan
Talousrikollisuuden torjunnassa työuransa tehnyt Markku Hirvonen pelkää, että työ harmaan talouden suitsimiseksi on romuttumassa.
Työssään Markku Hirvonen yritti paljastaa harmaata taloutta ja talousrikollisia. Nyt hän on eläkkeellä. Kuva: Tommi Tuomi
Harmaan talouden torjunnan erikoismiehenä ja verokarhuna tunnettu Markku Hirvonen on harmissaan.
Hirvosen tietojen mukaan nykyinen hallitus ei ole aikeissa vahvistaa seuraavaa talousrikostorjuntaohjelmaa. Se katkaisisi kolmenkymmenen vuoden perinteen, jota kaikki aikaisemmat hallitukset ovat näiden vuosikymmenten aikana noudattaneet.
Näitä harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan toimenpideohjelmia on laadittu Suomessa vuodesta 1996, ja niiden avulla on parannettu esimerkiksi viranomaisten tiedonvaihtoa talousrikosten tutkinnassa. Juuri viranomaisyhteistyön tiivistäminen on ollut Hirvosen ajattelussa keskeistä.
Tuo vuosikymmenten työ saattaa päättyä yhtä yllättäen kuin Markku Hirvosen ura aikoinaan verohallinnossa.
Irti jarrusta
Hirvonen muistelee lokakuista arkiaamua vuonna 1998. Vielä aamukahvia juodessaan hän ei tiennyt irtisanoutuvansa tuona päivänä.
Hän oli verohallinnon harmaan talouden projektiyksikön johtoryhmän puheenjohtaja ja omistautunut taistelulle talousrikollisuutta vastaan. Työssä oli ollut jo muutaman vuoden ajan erimielisyyksiä esimiesten kanssa.
”Esimieheni totesi eräässä haastattelussa, että hänellä ja minulla on erilainen näkemys Verohallinnon toimintalinjoista.”
Hirvonen oli tullut työhön sillä ajatuksella, että oleellista oli sekä veronkiertäjien ja talousrikollisten narauttaminen että talousrikoksia mahdollistavien rakenteiden muuttaminen. Rakenteiden muutoksia hän yritti edistää myös julkisuuden keinoin esimerkiksi lehtihaastatteluissa.
Juuri tuona aamuna johtoryhmän kokouksessa tilanne kiristyi, kun esiin oli noussut kysymys lakkautusuhan alla olevan harmaan talouden projektiyksikön kohtaloa koskevasta lehtikirjoittelusta. Sen lähteinä olivat Hirvosen mukaan olleet muut henkilöt.
”Minulla ei ollut lehtikirjoitusten kanssa mitään tekemistä. Koin kokouksessa, etten nauti enää johdon luottamusta, joten ilmoitin lähteväni talosta. Minua pyydettiin vielä miettimään, mutta ei siinä ollut enää mietittävää.”
Käveltyään ulos kokouksesta päällimmäisenä oli helpotuksen tunne. Lähes kolmekymmentä vuotta verottajan palveluksessa päättyi yhdessä hetkessä.
”Se oli tosi hyvä ratkaisu. Pystyin sen jälkeen tekemään työtäni ilman, että kukaan oli jarruttelemassa.”
Ensin hän siirtyi tekemään valtiovarainministeriölle selvitystä talousrikollisuudesta, minkä jälkeen hän perusti valtiovarainministeriön alaisen Viranomaisyhteistyön kehittämisprojektin, joka jatkoi niin ikään harmaan talouden vastaisen työn parissa.
Hirvosta ei työssään niinkään kiinnostanut se, maksaako joku kansalainen satasen pimeästi kotisiivoojalle tai tekeekö joku pimeää työtä ravintolan keittiössä. Sen sijaan häntä kiinnostivat henkilöt, jotka pitivät rahojaan sveitsiläisillä pankkitileillä tai hallintarekisterien suojissa.
”Huomasin, että päättäjien, ministeriöiden ja veroviranomaisten piirissäkin tätä ajatusta oli vaikea saada läpi. Vielä kymmenkunta vuotta sitten eduskunnassa yritettiin läpi niin sanottua armahduslakia. Silloin puhuttiin katuvista sijoittajista, mutta minun mielestäni kyse oli talousrikollisista.”
Resurssipula huolestuttaa
Maaliskuussa ilmestyy Hirvosen muistelmateos Verokarhun muistelmat, jossa hän käy läpi ammatillista uraansa harmaan talouden vastustajana.
”Olimme Kalle Määtän kanssa kirjoittaneet yliopistollisen oppikirjan harmaasta taloudesta ja talousrikollisuudesta. Silloin huomasin, miten työlästä on pitää näissä asioissa tietojaan ajan tasalla, ja siirryin kirjoittamaan menneistä.”
Hirvonen harmittelee, että vaikka yksittäisiä voittoja kyetään ottamaan, yleisesti ottaen harmaan talouden vastaista taistelua on läpi vuosikymmenten vaivannut tehottomuus.
Vielä Hirvosen aloittaessa verottajan palveluksessa harmaan talouden yrittäjälle voitiin kyllä määrätä maksuun veroja, mutta useimmiten niitä ei saatu koskaan perittyä.
Hirvosen uran yksi keskeisimmistä ajatuksista oli helpottaa ja tiivistää verottajan, poliisin ja ulosoton yhteistyötä. Vain siten talousrikollisuuteen pystyttäisiin puuttumaan tehokkaasti.
”Yhteistyö on minusta aivan alusta saakka ollut selkeä avaintekijä onnistumiseen. On aivan typerää, jos viranomaiset eivät pysty auttamaan toisiaan.”
Hän kokee yhteistyön tiivistyneen viime vuosikymmenien aikana enimmäkseen hyvin. Se ei kuitenkaan riitä talousrikollisuuden vastaisessa kamppailussa.
”Nyt, kun yhteistyö on saatu toimimaan aika hyvin, pitäisi vielä saada riittävästi ihmisiä tutkimaan näitä asioita. Parhaillaan esimerkiksi poliisilla on vielä suurempi resurssipula kuin verottajalla.”
Harmaan talouden vastaista työtä hidastaa Hirvosen mukaan myös se, että jos talousrikollinen onnistutaankin saamaan esitutkintaan ja syytteeseen, siitä lainvoimaiseen tuomioon on vielä usein vuosien matka. Kaiken lisäksi moni selviää ehdollisella tuomiolla ja jatkaa rikollista toimintaa.
Juhlapuheiden todellisuus
Juhlapuheissa kaikkien puolueiden kansanedustajat, ministerit ja muut päättäjät ovat aina sitä mieltä, että nyt kitketään harmaa talous. Mutta arkipäivän työssä Hirvonen ei läheskään aina kokenut, että esimerkiksi valtiovarainministeriö olisi ollut kovin innokas yhteistyöhön.
”Jos ajattelee virallisia harmaan talouden ja talousrikoksien torjuntaohjelmia, niin aina lausuntokierroksella näitä hankkeita on vastustettu.”
Hirvosen mukaan sitkeimpiä vastustajia ovat valtiovarainministeriön lisäksi olleet Elinkeinoelämän Keskusliitto, Suomen Yrittäjät sekä finanssiala.
”Vastustajien perusteena ei tietenkään ole ollut, ettei harmaata taloutta sinänsä haluttaisi torjua, vaan ehdotuksiamme on pidetty sellaisina, että ne esimerkiksi kohdistuvat rehellisiin yrittäjiin, heikentävät kilpailutilannetta ja aiheuttavat byrokratiaa.”
Kun Hirvonen on ehdottanut, että olisi hyvä, jos verottaja pääsisi paremmin käsiksi yritysten pankkitietoihin, vastaukseksi on tullut puhetta poliisivaltiosta ja yksityisyydensuojasta.
Pizzojen kyttäystä
Vuonna 2015 poliisi aloitti harmaan talouden vastaisen kampanjan, joka konkretisoitui siihen, että poliisi pyysi kansalaisilta ilmoituksia alle kuusi euroa maksavista pizzoista. Hirvonenkin muistaa kampanjan hyvin.
”Varmaan siinä yritettiin tuoda harmaa talous ymmärrettävällä tavalla ihmisten lähelle, mutta kampanja antoi turhaa aihetta irvistelijöille, että tässäkö on keskeisintä harmaan talouden vastaista taistelua. Tosiasiassa verovalvonnassa ja verotarkastuksissa on paljon sellaista, mikä ei koskaan tule tavallisen ihmisen tietoon.”
Lue myös: Seura tutki vuonna 2015 kohuttua kuittirumbaa
Hirvonen luettelee monia asioita, joihin pizzojen hintojen tai Kelan tukien kyttäämisen sijaan kannattaisi laittaa paukkuja, jos ajatellaan suomalaisen yhteiskunnan etua. Niitä ovat esimerkiksi arvonlisäveropetosten, konkurssien, ulkomaisen työvoiman ja ulkomaisen aliurakoinnin parempi valvonta. Lisäksi kansainvälinen sijoitustoiminta kaipaisi ryhdikkäämpää valvontaa.
Näitä kaikkia pitäisi valvoa jatkuvasti ja systemaattisesti, mutta Hirvonen ei ole erityisen toiveikas sen suhteen, että näihin nyt panostettaisiin.
”Pahoin pelkään, että nykyistä hallitusta kiinnostaa yksinomaan keinolla millä hyvänsä edistää investointeja ja kehittää kilpailua, ja kaikki muu on sen rinnalla toissijaista.”
”Siihen suhteutettuna on mielenkiintoista, että sisäministeri on esittänyt, että perustetaan Kela-etsiviä, jotka jahtaisivat Kelan etuuksien väärinkäyttäjiä.”
Hirvosen mielestä painopiste on kummallinen.
”En tietenkään ole innostunut Kelan tukien väärinkäytöstä, mutta kun voimavarat ovat niukat, voi ihan perustellusti kysyä, että tähänkö ne kannattaa käyttää.”
Eläkepäiviä viettäessään Hirvonen kertoo olevansa jatkuvasti huolestunut veroviranomaisten ja poliisin toimintaedellytyksistä.
”Nyt veroviranomainen tekee valvonnan sijaan enemmän ohjausta ja neuvontaa. Ne ovat toki hyviä asioita, mutta ei niillä yhtään rikosta paljasteta.”
Harmaata taloutta ei myöskään ratkaista pelkällä viranomaistoiminnalla, Hirvonen muistuttaa.
”Kyllä kansalaisillakin pitäisi olla se perusajatus, että rehellisyys kannattaa.”