Loppuvatko eläkkeiden maksuun varatut rahat? Tohtori Olli Pusa ei ole huolissaan vaan katsoo luottavaisena tulevaan: ”Eläkepommi on keksitty pelote”
Ensin hyvät uutiset: työeläkkeet riittävät seuraavillekin sukupolville, sanoo eläkemyyttejä murtava Olli Pusa. Mutta kannattaa varautua siihen, että eläkerovoilla saatava kahvikupillinen pienenee monista muista syistä.
Olli Pusa vertaa: 1990-luvun alun eläkeläinen sai rahoillaan isomman kahvikupillisen kuin nyt, koska eläkkeiden ostovoima on hiipunut. Silti ei tarvitse pelätä, että kahvirahat loppuisivat kuin seinään – tosin pulla voi pienentyä entisestään.
Puhe pian sulavista työeläkevaroista on kuin uutinen liukkaan kelin yllättämistä autoilijoista – se nousee mediassa esiin säännöllisesti, huolimatta siitä koskeeko asia kaikkia liikenteessä liikkujia.
”Eläkepommi on ihan keksitty pelote, se kuulostaa sopivan vaaralliselta. Oikeasti sellaista tilannetta, että meiltä yhtäkkä radikaalisti loppuisivat eläkkeiden maksuun varatut rahat, ei nykyisellä kehityksellä millään tule”, sanoo Olli Pusa, eläkkeellä oleva tohtori, dosentti ja vakuutusmatemaatikko.
Olli Pusa tuntee suomalaista työeläkejärjestelmää huomattavan hyvin – luultavasti paremmin kuin moni työeläkeyhtiön palkkajohtaja.
Ahkerana yhteiskunnallisena bloggaajana hänestä on tullut suomalaisen eläkekeskustelun myyttien murtaja – jolta saavat kyytiä niin eläkeläisiä kosiskelevat poliitikot kuin taloudellisen vallan käyttäjiksi hiipineet työeläkevakuuttajatkin.
Roope Ankan henkeä
Suomessa on neljä yksityistä työeläkevakuutusyhtiötä sekä julkisten alojen eläkelaitokset, jotka sijoittavat työssäkäyviltä kerättyjä eläkemaksuja parhaan kykynsä mukaan.
Näiden sijoitusomaisuus oli viime syksynä yhteensä 245 miljardia euroa, ja esimerkiksi yhtiöiden osakesalkkujen tuotot nousivat korona-ajasta huolimatta reaalisesti 17 prosenttia. Muukin sijoitusomaisuus kuten kiinteistöt tuottivat hyvin.
Ykkösmyytti onkin, riittääkö tuo potti tulevaisuuden eläketarpeisiin. Olli Pusan mukaan monissa maissa luotetaan, että vähemmälläkin pärjää.
”Euroopan maissa pidetään hyvänä, jos tulevista eläkevastuista saadaan katettua kolmasosa. Jos Suomessa koko katetarve olisi laskennallisesti vaikka runsaat 600 miljardia, tuo nyt meillä oleva 245 miljardia riittäisi eurooppalaisittain mainiosti. En näe mitään syitä puhua eläkepommista, jos olemme varautuneet paremmin kuin muut maat.”
Jos työeläkeyhtiöiltä kysyy, mikään taso ei ole pahan päivän varalta tarpeeksi. Käytös muistuttaa Roope Ankkaa: piirretään itse rahasäiliön seinään viiva ja päätetään että rahakasojen täytyy ylettyä siihen asti. Eduskunta siunaa yhtiöiden haluamat eläkemaksujen tasot.
Olli Pusa on miettinyt jo vuosia, kuinka paljon työeläkevakuuttajat ovat humaltuneet miljardiomaisuuden tuomasta vallasta.
”Yhtiöt pystyvät omilla investointi- ja sijoitusvalinnoillaan hallitsemaan suomalaista talouselämän suuntaa. Suuromistajina ne voivat vaikuttaa jopa johtajavalintoihin. Yksittäisen eläkkeensaajan arjen pohtiminen ei ole niin hohdokasta.”
Eikä tästä voi syyttää kuin itseämme: olemme poliittisilla päätöksillä antaneet työeläkejärjestelmän jäykistyä nykyisenlaiseksi mammutiksi. Purkaminen vaatisi eduskunnalta rohkeita ratkaisuja, mutta ei se mahdotonta olisi.
”Voisiko yksityisen puolen työeläkevakuuttajat yhdistää ja säästää hallintokuluissa satoja miljoonia? Voisi tietysti, mutta haluaisinpa nähdä sen eduskuntaryhmän, joka uskaltaa kirjata tämän ohjelmaansa.”
Miksi nuori saa maksaa?
Toinen uskomus on, että suurten ikäluokkien eläköityminen tekee eläkevaroihin niin valtavan loven, että nuorten työeläkemaksuja on korotettava, tulevia eläkkeitä on leikattava tai eläköitymisikää nostettava huimasti.
Olli Pusan mielestä nuoret joutuvat kyllä yhteiskunnassa maksajiksi monestakin syystä, mutta isovanhempien ”liian hyviä eläkkeitä” siitä on turha syyttää. Valtion muu velkaantuminen on isompi rahareikä.
”Maksajan kannalta on aika sama, otetaanko raha häneltä korkeampana eläkemaksuna vai verojen kautta valtion velan lyhentämiseen. Toki on helppoa yrittää kerätä nuorilta vaaleissa ääniä, sanomalla että tilanne johtuu muiden ikäluokkien teoista.”
Eläkeiän jatkuva nousukin johtuu enemmän siitä, että ihmiset elävät nykyään pitempään ja säilyvät työkykyisinä hyvinkin vanhoiksi.
Ei ole kansantaloudellisesti järkevää jatkaa suomalaista perinnettä, jossa töiden lopettaminen mahdollisimman varhain on ihanne.
”Eläkkeelle pääsyä on pidetty kuin vapaudu vankilasta -korttina. Ikään kuin työn tekeminen olisi ikävää tai kuluttavaa. Se oli sitä varmasti 1980-luvulle asti, kun sota-ajan nähneet ihmiset olivat kuusikymppisinä ihan fyysisesti rikki”, Olli Pusa sanoo.
Nyt samanikäinen voi olla osaamisensa ja kokemuksensa huipulla, joten olisi tuhlausta ajaa kaikkia pakolla pois työelämästä.
”Työnantajienkin soisi tajuavan, että on koko yhteiskunnan etu parantaa työllisyyttä ja pitää konkarit töissä pitempään.”
Joka tapauksessa nykyisten seitsenkymppisten syyttelijät joutuvat keksimään pian uusia selityksiä.
”Kyllä, nyt tulee hetkellisesti tiukempi kausi, mutta 15 vuoden kuluessa suuret ikäluokat alkavat poistua. Jos eläkesijoitusten tuotot pysyvät edes nykyisessä kasvussa, eläkemenojen osuus bruttokansantuotteesta pienenee nopeastikin.”
Mikä auttaisi köyhyysrajalla?
Puhe eläkeläisten toimeentuloerojen kasvusta ei sen sijaan ole turhaa pelottelua.
Nykyisellä, lama-aikana käyttöön otetulla työeläkkeiden taitetun indeksin laskentatavalla eläkkeiden todellinen ostovoima vähenee. Jos työeläkkeiden tasoa säädeltäisiin jatkossa yleisen palkkaindeksin mukaan, se ei rikastuttaisi mutta edes vähän hidastaisi eläkeläisten köyhtymistä.
Pitääkö eläkkeiden nousta samassa tahdissa palkkojen kanssa ja onko tähän varaa, onkin taas tulkintakysymys. Työeläkevakuuttajien ja useimpien puolueiden mielestä muutos ei ole tarpeen.
”Jos eduskunta katsoo, että työeläkeyhtiöiden sijoitusvarallisuuden säilyttäminen nykyisellään on tärkeämpää kuin eläkeläisten toimeentulon parantaminen, silloin indeksimuutoksia ei tietenkään tehdä”, Pusa arvelee.
Eikä sillä voi pelastaa pienituloisimpia, köyhyysrajalla asuvia eläkeläisiä, koska he ovat yleensä valtion maksaman kansan- tai sairauseläkkeen varassa.
Kansanedustajat ovat kuitenkin ehdotelleet työeläkevarojen käyttöä heidänkin tasokorotuksiinsa.
”Se nyt menee populismin piikkiin. Ei oikein ole juridisesti edes mahdollista, että eläkkeitä maksettaisiin ristiin eri järjestelmistä toiseen. Lisäksi yleinen, kaikille samansuuruisena jaettu lisäraha on aika kehno apu. Harkitut täsmäkorotukset toimivat usein paremmin.”
Yksi pommi on tulossa
Eläkepommi sikseen, mutta Olli Pusa näkee kyllä yhden tikittävän uhan, joka vaikuttaa tulevien sukupolvien kohtaloihin.
”Se isompi pommi tulee asuntovarallisuuden uudelleenjaosta. Ne ihmiset, jotka asuvat taantuvilla paikkakunnilla, jättävät perinnöiksi mökkejä tai omakotitaloja, joilla ei todellisuudessa ole myyntiarvoa”, Olli Pusa summaa.
Samasta on varoittanut muun muassa Hypo-pankki. Suomessa on jo alueita, joissa omistusasunnon myynti ei riittäisi edes jäljelläolevan asuntolainan maksuun.
”He jotka perivät pienenkin asunto-osakkeen kasvualueen kaupungeista, voivat saada satojen tuhansien eurojen pesämunan – ja tämä vaikuttaa väistämättä heidän ja jälkeläistensä talouteen.”
Tämä on kuin lottoa, jossa onnenpotkun määrää ammoin tehty valinta siitä, minne suku on asettunut.
Pusa muistuttaa silti, ettei kaupungissa asuminen automaattisesti tee kenestäkään rikasta tai estä köyhyysloukkuja.
”Työeläkkeensä varassa yksin asuva ihminen, jonka asuntoon tulee kymmenien tuhansien eurojen putkiremontti, on varmasti äkkiä toimeentulovaikeuksissa.”
Paras sijoitus: oma kunto
Pusalta on turha kysyä vaurastumis- ja säästämisneuvoja vanhuuden varalle.
”Sijoitusvinkkejä en anna, koska jokainen rakentaa hyvän vanhuutensa omalla tavallaan. Toinen haluaa matkustella, toinen nauttii mökkeilystä. Ne ovat investoimista omaan hyvään oloon, eikä siihen oikein muilla ole sanomista.”
Sen verran Olli Pusa antaa periksi, että yksi neuvo irtoaa. Hänen mielestään paras tae vauraaseen vanhuuteen löytyy ihmisen fyysisestä ja henkisestä kunnosta.
”Pidä huolta itsestäsi, liiku ja elä terveellisesti. Ja varaudu tekemään töitä ainakin vuoden pari pitempään kuin mitä olet alun perin laskeskellut. Osa-aikaisena tai kokopäiväisenä, vanhalla alallasi tai jollain uudella. Se tuo mielekkyyttä elämään.”
Suomen työeläkejärjestelmän kannalta ”hyödyllisin” ihminen on sellainen, joka heittää henkensä mahdollisimman pian eläköitymisen jälkeen – ettei hän ehdi kuluttaa kalliita eläkevaroja.
”Nauroin lääkärille äskettäin, että niin hyvä kansalainen en aio olla, että lähtisin täältä mahdollisimman pian. Enkä suosittele sitä muillekaan, eläkkeen suuruudesta riippumatta.”
Lue myös: Voiko eläkkeellä hakeutua vielä töihin? Nämä ovat eläkeläisen vaihtoehdot