Seura selvitti: Kirjolohen kasvatus pilaa kirkkaita vesistöjä rajan takana – Karjalan tasavallasta on tullut Venäjän suurin kirjolohenkasvattaja
Kalankasvatus itärajan takana sijaitsevissa järvissä on jättibisnes, joka tuhoaa kirkkaita vesistöjä ja saastuttaa juomavettä tarjoavia jokia.
Oikeus voitti! Vai voittiko sittenkään? Parisen sataa asukasta saivat aihetta tuulettaa viime kesäkuussa Karjalan tasavallassa Venäjällä Plotinan kylässä.
He olivat olleet huolissaan siitä, että Karjalan maatalousministeriö oli antanut paikalliselle Akvareks Bio -yhtiölle luvan perustaa kuuden hehtaarin alueelle levittäytyvän kirjolohenkasvattamon Louhijärveen.
Plotinassa ei ole viemäröintiä eikä vedenpuhdistamoa, vaan käyttövesi otetaan suoraan kristallinkirkkaasta ja kalastoltaan runsaasta Louhijärvestä.
Kasvattamo tuottaisi vuodessa 400 tonnia kirjolohta, ja sen luvattiin tuovan Louhen piiriin työpaikkoja ja verotuloja, mutta plotinalaisia tämä ei ilahduttanut.
Akvareksin valtavat kassilohialtaat olisivat tarkoittaneet suuria typpi-, uloste- ja antibioottipäästöjä noin 60 neliökilometrin suuruiseen järveen. Se olisi ollut uhka paitsi kyläläisten juomavedelle myös alkuperäiselle kalakannalle.
Asukkaiden riemuksi petroskoilainen tuomioistuin epäsi kesäkuussa ministeriön antaman kasvattamoluvan asukkaiden valituksen vuoksi.
Kassilohi, Karjalan toivo
Plotinan hanke on vain yksi lukemattomista huolta, vastustusta ja ympäristöongelmia aiheuttaneista kirjolohenkasvatushankkeista itärajan takana.
Karjalan puhtaat ja viileävetiset järvet ovat bisnesnäkökulmasta ihanteellisia, ja Karjalan tasavallasta on tullut Venäjän suurin kirjolohenkasvattaja. Karjalan kassilohialtaista tulee jopa 90 prosenttia maassa myytävästä kirjolohesta.
Venäjän kalatalousviraston mukaan Karjalassa oli viime vuoden lopulla 74 kalanviljelyslaitosta, ja ne tuottivat jo lähes 37 000 tonnia kalaa. Vielä vuonna 2010 määrä oli vain noin 14 000 tonnia.
Karjala taantuu taloudellisesti ja väestöllisesti, ja kalankasvatus on yksi harvoista kasvavista ja tuottoisista aloista.
Viime vuonnakin kirjolohituotanto kasvoi viitisen prosenttia huolimatta siitä, että Venäjän hyökkäyssodan vuoksi asetetut lännen sanktiot aiheuttivat rehu- ja emokalapulaa.
Lohialtaita kaikkialla
Kassilohialtaita näkyy satelliittikuvissa suurissa vesistöissä, kuten Äänisellä ja Laatokalla, mutta myös merkittävästi pienemmissä järvissä: Tulemajärvessä, Krošnajärvessä, Vonkajärvessä, Prääsän Pyhäjärvessä, Aunuksen Kotkatjärvessä…
Kala-altaita rakennetaan tekemättä ympäristövaikutusten arviointia. Niitä tehdään jopa järviin, jotka eivät tutkijoiden mukaan sovi lohenkasvatukseen lainkaan esimerkiksi veden vähäisen virtaamaan vuoksi.
Suomessa tilanne on täysin toinen. 1960- ja 70-lukujen saastuttavista kasvattamoista on päästy eroon.
”Suomessa kalankasvatuksen lupaehdot ovat maailmanluokassakin hyvin tiukat, eikä lupia myönnetä lainkaan sisävesiin”, sanoo johtava asiantuntija Tapio Kiuru Luonnonvarakeskus Lukesta.
Hän oli vuoteen 2011 asti mukana Luoteis-Venäjän kalatalouden ja vesiviljelyn ympäristökäytäntöjen kehittämisen yhteishankkeissa. Niissä suomalaiset auttoivat Venäjän yrityksiä ja viranomaisia monipuolisen ja ympäristöystävällisen kalatalouden kehittämisessä.
”Toiminta oli silloin monessa suhteessa villiä. Miten sen diplomaattisesti sanoisi… Venäjällä on oma tapansa toimia, ja talous voi mennä kaiken muun edelle”, Kiuru sanoo.
Perkuujätteitä kipataan metsään
Tilanne ei näytä reilun vuosikymmenen kuluessa parantuneen. Kalankasvatuksen ympäristöongelmiin suhtaudutaan Venäjällä edelleen leväperäisesti.
Toisin kuin Plotinassa, usein ongelmiin herätään vasta, kun kasvattamot ovat jo aloittaneet toimintansa. Karjalassa on muun muassa paljastunut tapauksia, joissa kalankäsittelyn jätteet on heitetty sellaisenaan metsään. Esimerkiksi viime vuoden lokakuussa Gubernija Daily –uutistoimisto kertoi suuresta laittomasta kalanjätteiden kaatopaikasta pienen Unusjärven lähettyvillä Mujejärven alueella.
Paikallisen asukkaan kuvaamalla videolla näkyi jätelampia, jotka olivat täynnä suoraan metsään kipattua haisevaa perkausjätettä.
Vuonna 2020 Segežassa kokonainen pieni joki värjäytyi punaiseksi verestä. Russkaja Akvakultura -yhtiön kalankäsittelylaitoksen asentamasta putkesta verinen jätevesi meni vesistöön sellaisenaan, puhdistamatta. Jätevesi päätyi lopulta Segežajokeen, josta kaupunki ottaa juomavetensä.
Akvakultura antoi jäteveden valua vielä silloinkin, kun viranomaiset olivat kieltäneet sen. Yhtiö oli saanut sakot vastaavasta päästöstä jo vuonna 2016.
Asukkaista ja tutkijoista ei piitata
Vaikutusvaltaiset yritykset voivat jyrätä paitsi asukkaat myös tutkijat.
Esimerkiksi Unusjärven kirjolohikasvattamo sai luvan, vaikka Venäjän tiedeakatemian alainen Karjalan tiedekeskus oli yksiselitteisesti pitänyt hanketta tuhoisana. Tutkijoiden mukaan virtaamaton pieni järvi ei sovi kalankasvatukseen vaan muuttuu ennen pitkää suoksi.
Unusjärvi on vain viitisen kilometriä pitkä ja enimmillään parin kilometrin levyinen kirkasvetinen järvi. Sen runsas kalakanta siikoineen on paikallisten tärkeä ruoan ja toimeentulon lähde.
Unusjärven lähellä olevan Ontajärven eli Ondozeron kylän vähän yli sata asukasta kapinoivat järven lohialtaita vastaan keväällä 2020, kun he olivat sattumalta saaneet tietää kasvattamohankkeesta.
Arkadija-kalankasvatusyhtiö oli kaikessa hiljaisuudessa järjestetyssä huutokaupassa saanut oikeuden vuokrata 25 hehtaarin alue Unusjärven luoteisrannalta kasvattamoa varten. Huutokaupat ovat Venäjällä tyypillinen tapa järjestää eri vesistöistä vuokra-alueita kalankasvatusyrityksille.
Kyläläiset olivat vihaisia siitä, että hanke oli käynnistetty paikallisilta kysymättä, ja vaativat sen peruuttamista. Arkadija vetosi laillisesti saamaansa vuokraoikeuteen ja jo tekemiinsä investointeihin.
Tutkijoiden tai paikallisten näkemykset eivät painaneet. Arkadija sai luvan lohialtailleen – ja pian uutistoimisto Gubernija Daily pääsi kertomaan Unusjärven lähellä olevasta laittomasta kalajätekaatopaikasta.
Paikallinen aktivisti vaiennettiin
Viime vuoden tammikuussa Lahdenpohjassa syntyi skandaali kirjolohialtaista, jotka Lafor-yhtiö oli rakentanut Tervun kylän edustalle Laatokalle vuonna 2020.
Kohu alkoi kahden paikallisen kuvaamasta dokumenttivideosta, jolla näkyi Laforin työntekijöitä perkaamassa kalaa jäällä kala-altaiden luona. Video näytti, kuinka veri ja muut perkuujätteet päätyvät lain vastaisesti suoraan Laatokkaan.
Laforin johtaja väitti videota manipuloiduksi, eikä Karjalan tasavallan maatalous- ja kalastusministeriö löytänyt tarkastuksessaan Laforin toiminnasta mitään huomautettavaa. Videon tekijöiden mukaan tämä johtui siitä, että yhtiö oli keskeyttänyt toimintansa tarkastuspäiväksi.
Paikallisten aktivismi jäi lyhytikäiseksi. Pari viikkoa videon julkaisun jälkeen toinen kuvaajista kertoi Laforin uhkailleen häntä. Pian tämän jälkeen mies ilmoitti julkisesti peruvansa kaikki valitukset yhtiön toiminnasta.
Tapauksesta kertoi Suomessa Karjala-lehti.
Pakotteista riesaa kalankasvattajille
Kun Venäjän hyökkäyssodan vuoksi asetetut lännen pakotteet alkoivat vaikuttaa, venäläisille kalankasvattajille tuli kiire etsiä vaihtoehtoja länsituotteille.
RBK-uutistoimiston mukaan Venäjällä käytetystä kalanrehusta noin 85 prosenttia oli tullut EU-alueelta eli lähinnä Suomesta ja Tanskasta. Poikastuotannon vaatima hedelmöitetty mäti taas oli 90-prosenttisesti peräisin yhdysvaltalaisista emokalalaitoksista.
Viime vuonna länsirehun tilalle tuli kotimainen rehu sekä Valko-Venäjällä, Armeniassa, Turkissa ja Iranissa valmistettu rehu. Rehun määrä ei muodostunut ongelmaksi, mutta laatu ei ollut entinen.
Karjalassa toimivan Semtšozero-taimenkasvattamon johtaja Oleg Seronosov kertoi RBK:lle, että vuonna 2021 taimen kasvoi keskimäärin 3–3,5-kiloiseksi, mutta viime vuonna enää 2–2,5-kiloiseksi.
Hedelmöitetystä mädistä tuli rehua suurempi ongelma. Koko Venäjällä poikastuotantolaitoksia on vain yksi, ja tuontivaihtoehtoja on rajallisesti. Taimenenkasvattajat arvioivat, että mätipulan aiheuttama kirjolohituotannon suurin notkahdus on edessä vasta parin vuoden kuluttua.
Suomessakin oli haluja investoida
Pakoteongelmista huolimatta Venäjällä on ollut myös yrityksiä investoida ympäristöystävällisempään kalankasvatukseen.
Aunuksen Karjalan Kuittisissa eli Kuitežin kylässä Vetšernyi Brize -yhtiö alkoi rakentaa Luoteis-Venäjän ensimmäistä suljettuun vesikiertoon perustuvaa päästötöntä kasvatuslaitosta vuonna 2021. Laitoksen ensimmäinen vaihe on jo käynnissä.
Venäjän-markkinoille, joskaan ei Karjalaan, oli menossa ympäristöystävällisellä suljetun kierron laitoksella myös suomalainen Finnforel-yhtiö. Sen hallituksen puheenjohtaja on Pekka Viljakainen, joka vaikutti pitkään Kremlin sisäpiirissä Skolkovo-innovaatiokeskuksen säätiön johtajana sekä ex-presidentin ja ex-pääministerin Dmitri Medvedejevin luottomiehenä.
Vuonna 2017 Viljakainen kertoi Fontanka-uutistoimistolle Finnoforelin aikeesta investoida 80 miljoonaa dollaria Novgorodin seudulle suunniteltuun suureen kalankasvatuslaitokseen.
”Venäjän-markkinat olivat houkuttelevat, sillä Venäjällä kalankulutus henkilöä kohti on huomattavan suuri, ja lisäksi venäläiset ovat valmiita maksamaan kalasta hyvän hinnan”, Viljakainen sanoo.
Vuonna 2017 Finnforel oli rakentamassa Viljakaisen ja muiden sijoittajien varoilla Varkauteen yhtiön ensimmäistä kiertovesijärjestelmään perustuvaa kalankasvatuslaitosta.
Varkauden-laitoksen kaltaisen mutta viisi kertaa suuremman laitoksen piti myöhemmin nousta Novgorodiin.
Novgorodin-laitoksen toteutus venyi, mutta hanke pysyi vireillä sotaan asti. Vielä samana päivänä, kun Venäjän joukot ylittivät Ukrainan rajan helmikuussa 2022, Kehittyvä elintarvike -lehti kertoi Finnforelin aikeista investoida Venäjälle.
Lue myös: Reportaasi: Näin kirjolohi kasvaa vähäpäästöisessä kiertovesilaitoksessa Varkaudessa
Korruptio rehottaa
Venäjällä kaiken suuren ja tuottoisan liiketoiminnan, myös kalankasvatuksen, taustalla on vaikutusvaltaisia tahoja.
Myös korruptio rehottaa, minkä vuoksi esimerkiksi ympäristörikoksia voidaan lakaista maton alle tai niistä langetetaan vain hyvin lieviä tuomioita.
”Venäjällä lait ovat hyviä, mutta niiden noudattaminen on toinen asia. Kaikki hoituu korruptiolla ja vallan vertikaaleilla”, sanoo Venäjän kalatalousasioihin vuosikymmenten ajan perehtynyt Markku Kaukoranta.
Kaukoranta oli pitkään Luonnonvarakeskus Luken edeltäjässä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa erikoistutkijana, ja nyt hänellä on alan yritys.
Presidentti Vladimir Putin on pitkällä valtakaudellaan lanseerannut Venäjälle vallan vertikaali -käsitteen. Sillä hän tarkoittaa yhteiskunnan kaikkien hierarkiatasojen läpi rakentuvaa hallintokoneistoa, jonka huipulla ylintä valtaa käyttää presidentti. Seurauksena on myös taloudellisen vallan keskittymistä hierarkian huipulle ja sisäpiiriläisille.
Ei siis ihme, että myös Karjalan kalankasvattajat ovat usein sekä varakkaita että hyvin verkostoituneita vallanpitäjien kanssa.
Esimerkiksi Petroskoilaissa syntynyt suurliikemies-poliitikko ja kalakeisariksikin kutsuttu Igor Zubarev on Putinin Yhtenäinen Venäjä -valtapuolueen edustaja sekä Karjalan parlamentissa että Venäjän duumassa.
Zubarev johtaa suurta Forel Karelii -yritystä, joka teki vuonna 2021 suurinvestoinnin kalanviljelylaitokseen Kontupohjassa. Liikemiehen toimet ovat herättäneet ihmetystä, sillä Venäjän lain mukaan parlamentaarikot eivät saisi suoraan omistaa ja johtaa yhtiöitä.
Venäjän suurimpiin kuuluvan kalankasvatusyhtiön Russkaja Akvakulturan suurin omistaja puolestaan on Maksim Vorobjov, Moskovan alueen kuvernöörin Andrei Vorobjovin veli.
Russkaja Aviakulturan omistajien joukossa on ollut myös Gleb Frank. Hän on Putinin hyvän ystävän, miljardöörin ja Suomen kansalaisen Gennadi Timtšenkon vävy.
Akvareks Bion takana taas kerrotaan lymyilevän oligarkki Sergei Vasiljevin, jonka hämärästä menneisyydestä 1990-luvun gangsterien hallitsemassa Pietarin satamassa ja öljyterminaalissa venäläislehdet ovat kertoneet.
Karjalan tasavallan johtajan Artur Parfjontšikovin puolestaan sanotaan suojelevan Vasiljevia ja sen vuoksi viis veisaavan Plotinan kyläläisten huolista.
Venäjän ystävän pettymys
Sekä suomalaiset kala-asiantuntijat että sijoittajat ovat kaikonneet Venäjältä. Pekka Viljakainen sanoo suurimman pettymyksensä Venäjällä olleen sen, että niin suuri osa ihmisistä hyväksyy Kremlin perustelut sodalle Ukrainassa.
”Jopa korkeasti koulutetuista kollegoista monet ovat putinisteja, ja sivistyneet ihmiset voivat puhua raivokkaasti ukronatseista”, hän sanoo.
Luonnonvarakeskuksen asiantuntijaTapio Kiuru sai viime jouluna kahdelta tuttavaltaan Venäjältä joulutervehdyksen.
”He toivoivat, että ikävät ajat pian loppuvat. Mutta eivät ne taida ihan äkkiä loppua.”
