Seura tutki: Näin tappaa antibioottiresistenssi yli miljoona ihmistä vuosittain – Uusia antibiootteja lääketehtaat eivät enää markkinoille kehitä

Jaa artikkeliLähetä vinkki
antibioottiresistenssi
Vuonna 2019 antibioottiresistenssiin kuoli 1,3 miljoona ihmistä. Valtaosa heistä oli Saharan eteläpuolella Länsi-Afrikassa. © Anu Nieminen
Köyhien maiden jätevesissä muhii bakteereja, joihin antibiootit eivät tepsi. Uusia antibiootteja tarvitaan, mutta lääkeyhtiöt eivät niitä enää kehitä. Suomi on mallioppilas siinä, miten antibioottiresistenssiä ehkäistään.

Millainen olisi maailma, jossa antibiootit ovat menettäneet tehonsa? Vastaus on, että tuskin tuntisimme sitä omaksemme.

Infektiot, jotka tänä päivänä ovat hoidettavissa viikon lääkekuurilla, muuttuisivat monien kohdalla kohtalokkaiksi. Potilaille ei voisi asentaa tekolonkkia, polvien tekoniveliä tai sydämentahdistimia, koska infektiokuolleisuus olisi liian suurta.

Samasta syystä kaikki kirurgiset operaa­tiot keisarinleikkauksista pallolaajennuksiin muuttuisivat äärimmäisen vaarallisiksi.

Antibioottiresistenssi vaikuttaisi myös ruoantuotantoon

Eläinten massatuotanto kaloista kanoihin tarvitsee antibiootteja, jotka suojelevat eläimiä kasvatusolosuhteiden tuottamilta infektioilta ja saavat ne kasvamaan nopeammin. Myös omena-, päärynä- ja sitrushedelmätarhoja ruiskutetaan säännönmukaisesti antibiooteilla, joten emme ehkä enää näkisi kaupoissa sitruunoita ja appelsiineja.

Jos antibiootit menettäisivät tehonsa, se vaikuttaisi myös siihen, miten asennoidumme elämään.

Pienet infektiot voisivat osoittautua kohtalokkaiksi: kuka uskaltaisi harrastaa motocrossia tai laskettelua tai pilkkoa puita kirveellä? Kuolisimme bakteereihin samalla tavalla kuin ihmiset kuolivat sata vuotta sitten lääkäreiden kykenemättä paljonkaan sitä estämään.

Vastustuskyky antibiooteille syntyy nopeasti

Näin synkkä ei tilanne kuitenkaan ole eikä sellaisesta ole pelkoa lähitulevaisuudessakaan, rauhoittelee Helsingin yliopiston mikrobiologian professori Marko Virta.

Silti maailmalla on huolestuttavia merkkejä siitä, että olemme vaarallisella tiellä, ja siksi antibioottiresistenssi kannattaa Virran mukaan ottaa huomioon. Siihen kuolee vuosittain 1,3 miljoonaa ihmistä, heistä suurin osa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

Vastustuskyky antibiooteille syntyy nopeasti.

Esimerkiksi penisilliini tuli laajempaan levitykseen vuonna 1943, ja ensimmäiset penisilliinille vastustuskykyiset bakteerikannat todettiin vuonna 1945. Vankomysiiniantibiootti tuli markkinoille vuonna 1972, ja vankomysiiniresistenssi seurasi vuonna 1988.

Imipeneemi ilmestyi markkinoille vuonna 1985 ja sille resistentit kannat olivat todellisuutta vuonna 1998.

Yksi tuoreempi antibiootti, daptomysiini, tuotiin markkinoille vuonna 2003, ja sille resistentit kannat havaittiin jo seuraavana vuonna.

Marko Virran mukaan tästä voi päätellä, ettei antibioottiresistenssin ongelmaa voi ratkaista kehittämällä aina uusia antibiootteja.

”Oli antibiootti mikä tahansa, bakteerit keksivät keinon tehdä sen vaarattomaksi muutamassa vuodessa.”

Bakteeri on globaali kulkija

Toinen huolestuttava merkki on se, miten nopeasti vastustuskykyiset bakteerikannat leviävät ympäri maailman.

Vuonna 1996 Pohjois-Carolinan osavaltiossa havaittiin, että keuhkokuumetta aiheuttava Klebsiella pneumoniae -bakteeri oli kehittänyt uuden kannan, joka oli vastustuskykyinen suurimmalle osalle ­antibiooteista. Muutamassa vuodessa se oli levinnyt kaikkialle Yhdysvaltoihin, ja vuoden 2005 jälkeen se löysi tiensä Etelä-Amerikkaan, Kiinaan, Israeliin ja lopulta Eurooppaan. Suomessa se havaittiin ensi kerran vuonna 2013.

Kun antibioottiresistenssi bakteeri pääsee kerran tällä tavalla leviämään, siitä on miltei mahdotonta päästä enää eroon.

Toisessa tunnetussa tapauksessa ruotsalaiset lääkärit löysivät intialaiselta mieheltä Klebsiella pneumoniae -bakteerin kannan, joka oli keksinyt uuden tavan kiertää antibiootteja. Bakteerilla oli geenimutaatio nimeltä NDM-1, joka teki sen vastustuskykyiseksi kaikille paitsi kahdelle antibiootille. Bakteerit voivat vaihtaa geenejä keskenään, vaikka ne kuuluisivat eri lajiin, ja pian NDM-1-geenimutaatiota alkoi ilmaantua myös toisissa bakteereissa ympäri maailmaa.

Nyt mutaatio on levinnyt käytännössä kaikkialle maailmaan useissa eri bakteerilajeissa.

Yhä useampi valtio saattaa maksaa antibiooteista enemmän, jotta niitä käytettäisiin vähemmän. © Anu Nieminen

Yhä useampi valtio saattaa maksaa antibiooteista enemmän, jotta niitä käytettäisiin vähemmän. © Anu Nieminen

”Ihmisellä ei ole mahdollisuutta kuin pieniin erävoittoihin”

Viime vuonna venäläiset tutkijat sulattivat laboratoriossa Siperian ikiroutaa, joka oli ollut jäässä yhtäjaksoisesti satojatuhansia vuosia. Ikiroudan sulaessa siitä vapautui bakteereja, jotka olivat olleet syväjäässä yhtä kauan, ja ne heräsivät eloon.

Tutkijat tarkastelivat bakteerien geenejä ja havaitsivat, että bakteerit olivat vastustuskykyisiä monille nykyisille antibiooteille, kuten streptomysiineille ja tetrasykliineille.

Miten se on mahdollista, vaikka ne olivat kehittyneet aikana, jolloin antibiootteja ei ollut olemassakaan?

Vastaus on, että bakteerit käyvät jatkuvaa taistelua elintilasta toisia bakteereja vastaan tuottamalla myrkkyjä eli toksiineja, joita on valtava määrä, ja osan niistä me ihmiset olemme jalostaneet antibiooteiksi.

Mutta siinä ei ole koko tarina.

Bakteerit ovat kehittäneet lukuisia tapoja, joilla ne voivat suojautua näiltä toksiineilta.

Yhdet bakteerit tuottavat entsyymejä, jotka tekevät toksiineja vaarattomiksi.

Toiset bakteerit taas kykenevät pumppaamaan toksiinit pois sisältään, jolloin toksiineilla ei ole vaikutusta. Tämä bakteerien keskinäinen asevarustelu on antibioottiresistenssin ydin.

”Ongelmana on, että ihmisellä ei tässä asevarustelussa ole mahdollisuutta kuin pieniin erävoittoihin”, Marko Virta sanoo.

Kun lääkeyhtiö alkaa kehittää uutta antibioottia, se on markkinoilla aikaisintaan kymmenen vuoden päästä. Bakteerit sen sijaan tuottavat uuden sukupolven joka kahdeskymmenes minuutti. Jokaisessa uudessa sukupolvessa bakteerit voivat saada uusia geenejä, joilla ne voivat taistella mitä tahansa uutta antibioottia vastaan.

Antibiootit parempaan hallintaan

Jos antibioottiresistenssi on luonnollinen ilmiö, miten ihminen voi siihen vaikuttaa?

Marko Virran mukaan ongelma ei ole siinä, että antibioottiresistenssi on luonnollinen ilmiö, vaan siinä, että ihminen on voimistanut luonnollista ilmiötä käyttämällä antibiootteja ylen määrin liikaa.

Bakteerit on tavallaan pakotettu kehittämään suojelevia mutaatioita, joita ei olisi välttämättä syntynyt ilman ihmistoimintaa.

Tämä oivallus sisältää kuitenkin ratkaisun siemenen.

”Mitä vähemmän bakteerit altistuvat antibiooteille, sitä tehokkaammin voimme jarruttaa antibioottiresistenssiä”, Marko Virta sanoo.

Mutta miten voimme vähentää antibioottien käyttöä? Jos lapsella on korvatulehdus, onko vain odotettava, että se menee itsestään ohitse?

Professorin mukaan antibiootteja pitää käyttää silloin kun se on lääketieteellisesti perusteltua. Suomi ja muut Pohjoismaat ovat itse asiassa mallioppilaita siinä, miten antibioottiresistenssiä ehkäistään.

Meillä käytetään antibiootteja maltillisesti ihmisten lääkinnässä ja etenkin tuotantoeläinkasvatuksessa. Lisäksi meillä tiedetään, kuinka paljon antibiootteja vuosittain käytetään, joten asiaa voidaan valvoa.

Suurimmat ongelmat antibioottiresistenssin kanssa sen sijaan ovat köyhissä kehitysmaissa, joissa käytettävät antibiootit ovat usein heikkolaatuisia, niitä varten ei useinkaan tarvita reseptiä eikä valvontaa ole tai se on erittäin puutteellista.

Kun maailmalla raportoidaan uusista superbakteereista, joihin ei tehoa enää kuin yksi tai kaksi anti­bioottia, niiden alkuperä onkin usein Intiassa tai jossakin muussa köyhässä maassa.

”Rikkaiden maiden ongelma antibioottiresistenssin kanssa on tällä hetkellä lähinnä se, että köyhistä maista kulkeutuu meille vaarallisia antibioottiresistenssejä bakteereja”, Virta sanoo.

Meillä niihin ani harvoin kuollaan, sillä lääkearsenaalista löytyy pahimpiakin tapauksia varten vielä antibiootti tai kaksi, mutta kehitysmaissa antibioottiresistenssi on suuri tappaja.

Jätevesissä kuhisee

Antibioottiresistenssi ei ole vain lääketieteellinen ongelma. Marko Virran mukaan antibioottiresistenssi kertoo ennen kaikkea yhteiskunnan kehitystasosta.

”Mitä huonommin toimiva yhteiskunta, sitä pahempi on yleensä ongelma antibioottiresistenssin kanssa.”

Tämä oivallus selittää sen, miksi antibioottiresistenssi on paha ongelma nimenomaisesti köyhissä maissa. Kyse ei ole ainoastaan antibioottien käytöstä, vaan siitä, mitä antibiooteille tapahtuu käytön jälkeen.

Ne kulkeutuvat aktiivisessa muodossaan virtsan ja ulosteen mukana viemäreihin – jos maassa sellaisia ylipäänsä on – ja viemäreistä puhdistamattomana mereen tai jokeen tai lietteen mukana pelloille.

Näin ympäristön bakteerit joutuvat tekemisiin antibioottien kanssa.

”Puhdistamattomat jätevedet ovat todellisia anti­bioottiresistenssin tyyssijoja”, Marko Virta sanoo.

Jos näissä olosuhteissa syntyy uusia geenimutaa­tioita, jotka tekevät bakteerista resistenssin joillekin antibiooteille, mutaatio leviää helposti muihin ympäristön bakteereihin.

Bakteerit voivat kerätä ajan kanssa jopa kymmeniä erilaisia mutaatioita, jotka tekevät niistä todellisia superbakteereja. Kun nämä bakteerit pomppaavat takaisin ihmisiin, seuraukset voivat olla kohtalokkaita.

Lue myös: Totta vai taru: Johtaako antibioottien liiallinen käyttö koronaa vaarallisempiin pandemioihin?

Korruptio pahentaa ongelmaa

Yhteiskunnalliset erot näkyvät antibioottiresistenssissä myös hienovaraisemmin. Euroopassa on esimerkiksi havaittu, että antibioottiresistenssilllä on selvä yhteys korruptioon: mitä korruptoituneempi yhteiskunta, sitä pahempi on tilanne antibioottiresistenssin kanssa.

Korruption yhteyttä antibioottiresistenssiin selittää moni seikka. Korruptoituneissa maissa ei aina noudateta antibioottien määräämistä koskevia ohjeita. Lääkärit voivat esimerkiksi saada maksun jokaisesta antibioottireseptistä, jolloin heillä on kannustin määrätä niitä silloinkin, kun se ei ole tarpeellista.

Korruptoituneet yhteiskunnat eivät investoi kunnolliseen jätevedenpuhdistukseen. Jos puhdistus on puutteellista, jätevesilaitoksista tulee antibioottiresistenssin hautomoita. Korruptoituneet yhteiskunnat eivät myöskään valvo antibioottien käyttöä asianmukaisesti.

Virran mukaan Suomi on tässäkin suhteessa mallioppilas.

”Meillä tehdään suuria satsauksia kansanterveyteen ja jätevedenpuhdistus on hyvällä tasolla. Antti Karkmanin tutkimuksessa on osoitettu, että suomalaiset jätevedenpuhdistamot poistavat tehokkaasti antibiooteille resistenssejä geenejä jätevedestä.”

Lue myös: Pohjoismaiden suurin jätevedenpuhdistamo tekee tehtävänsä Viikinmäen laella – ”Täällä tehdään jopa parempaa tulosta kuin viranomaiset vaativat”

Lääkeyhtiöt oudon edessä

Tarve vähentää antibioottien käyttöä on laittanut lääketeollisuuden erikoiseen asemaan. Siltä kun halutaan uusia antibiootteja, joita ei kuitenkaan haluta käyttää.

Yhä useampi antibiootti menettää tehoaan, joten uusia antibiootteja tarvitaan ehdottomasti. Jos lääkeyhtiö kuitenkin kehittää antibiootin, joka tehoaa vaikeisiin antibioottiresistensseihin bakteerikantoihin, siitä tulee niin sanottu ”viimeinen oljenkorsi” -lääke.

Se tarkoittaa, että lääkettä käytetään vain silloin, kun on pakko, eli harvoin. Tällöin lääkeyhtiö ei saa anti­biootista myyntituloja, joten sillä ei ole taloudellista kannustinta kehittää uusia antibiootteja.

Yhteiskunnat ovat vasta viime vuosina havahtuneet siihen, että suurin osa lääkeyhtiöistä on luopunut uusien antibioottien kehittelystä miltei kokonaan, eikä vielä tiedetä, miten uusia antibiootteja saadaan markkinoille.

Englannissa kokeillaan esimerkiksi järjestelmää, jossa valtio maksaa lääkeyhtiölle eräänlaista ”tilausmaksua”, jonka yhtiö investoi antibioottikehitykseen. Valtio siis tavallaan maksaa oikeudesta käyttää tuotettua antibioottia sen sijaan, että antibiooteista maksettaisiin käytetyn määrän mukaan.

Jos kokeilu toimii ja muut valtiot seuraavat perässä, tulevaisuudessa yhä useampi valtio saattaa maksaa antibiooteista enemmän, jotta niitä käytettäisiin vähemmän.

X