Seura selvitti: Tekoäly ratkoo ja tekee puolestamme yhtä jos toista – Huumorintajua se tosin ei omaa eikä voita ihmistä nauramisessa

Kaiken tekoäly tuntuu oppivan, mutta nauraa se ei osaa – varsinkaan itselleen.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Tekoälyohjelma Midjourney teki ­juttuun ­kuvituksen. Seuran AD Anu Nieminen ohjeisti tekoälyä tästä kuvasta näin: robotti piirtää hauskaa sarjakuvaa ihmisestä.

Kaiken tekoäly tuntuu oppivan, mutta nauraa se ei osaa – varsinkaan itselleen.
Teksti: Jyrki Liikka 

Onko tekoälyllä huumorintajua?

Napakka vastaus tulee heti.

”Ei”, sanoo tietojenkäsittelytieteen professori Hannu Toivonen Helsingin yliopistosta.

Toivonen onneksi jatkaa ja kertoo ver­tauksen vanhasta autostaan.

”Tekoälyllä ei ole sen enempää huumorintajua kuin vanhalla Volvollani. Kun auto ei käynnisty aamulla, se voi olla jonkun mielestä hauskaa. Volvo ei itse ole tietoinen huumorintajusta.”

Kommunikoiva ja puhuva auto nähtiin jo vuonna 1982, kun Ritari Ässän alla oli KITT. Tv-sarjan käsikirjoitusryhmä rakensi inhimillisen auton, sillä jonkin verran sarkastista huumorintajua ihmeauto viljeli. Hyvä puoli oli sekin, että näyttelijä David Hasselhoffin roolihahmon Michael Knightin ei tarvinnut puhua autossa itsekseen. KITT-autolle äänen antoi oikea ihminen, näyttelijä William Daniels.

Minkäänlaista tekoälyä KITTin sisällä ei kuitenkaan lymynnyt. Vaikutelma ajattelevasta ja puhuvasta peltiläjästä on silti veikeä ja mieltä innostava..

Osa ihmisen elämää

Tekoälyn kehitys kytkeytyy tietotekniikan kehitykseen. Termi tekoäly, Artificial Intelligence (AI), vakiintui alan nimeksi vuonna 1956.

Vedetään mutkat suoraksi: tekoälyn takana on ihmisen rakentama kone, jonka sisällä on kimppu virtapiirejä. Se osaa käyttää ihmisen älyyn liitettyjä taitoja, kuten päättelyä, suunnittelua tai luomista.

Yksi tekoälyn virstanpylväs oli vuosi 1997, kun IBM:n tietokone Deep Blue voitti shakin silloisen maail­man­mestarin Garri Kasparovin.

Ei tarvitse kovin paljon liioitella, jos sanoo, että tekoälyä käytetään älyttömän paljon lähes jokaisella elämänalueella. Tekoäly osaa kirjoittaa urheilu-uutisia ja ajaa autoa. Se osaa tehdä taideteoksia ja säveltää. Sotateollisuus on osannut soveltaa tekoälyä julmalla ja epäinhimillisellä tavalla, mistä on nauru kaukana.

Viime aikoina tekoälystä on puhuttu erityisen paljon, kiitos ChatGPT:n. Se on tekoälyllä internetissä toimiva pulinakone eli chatbot, joka käy keskustelua ihmisten kanssa. Siltä voi kysyä mitä tahansa, ja se vastaa melkein oikein, usein vielä kuitenkin sinne päin.

ChatGPT:n vastaukset naurattavat kysyjiä, vaikka niiden on tarkoitus olla vakavasti otettavia. Huumori syntyy tahattomasti, eikä ChatGPT ymmärrä, mikä vastauksissa huvittaa.

Kun ChatGPT:ltä esimerkiksi kysyy, kuka on Jyrki Liikka, se tarvitsee avuksi Alivaltiosihteeri-ryhmän nimen. Sen jälkeen botti tietää kertoa, että ”’Jyrki Liikka’ on tateilijanimi ja alter ego yhdelle ryhmän jäsenelle”. Botin mukaan Liikka tunnetaan ”erityisen karismaattisena ja persoonallisena esiintyjänä”.

Botilla on selvästi taipumus liioitteluun, joka toisaalta on yksi tehokeino luoda huumoria.

Shakin maailmanmestari Garri Kasparov hermoili otellessaan Deep Blue -tietokonetta vastaan 11. toukokuutta 1997. Kasparov antautui ratkaisevassa pelissä 19 siirron ja runsaan tunnin jälkeen. Deep Blue voitti ottelun ­pistein 3,5-2,5.  © Peter Morgan / Reuters / MVPhotos

Shakin maailmanmestari Garri Kasparov hermoili otellessaan Deep Blue -tietokonetta vastaan 11. toukokuutta 1997. Kasparov antautui ratkaisevassa pelissä 19 siirron ja runsaan tunnin jälkeen. Deep Blue voitti ottelun ­pistein 3,5-2,5.  © Peter Morgan / Reuters / MVPhotos

Tekoäly sai vapaasti luoda Seuran juttuun omia tulkintojaan masentuneesta Garry Kasparovista, joka hävisi shakissa tietokoneelle. © Midjourney-tekoälyohjelma

Tekoäly sai vapaasti luoda Seuran juttuun omia tulkintojaan masentuneesta Garry Kasparovista, joka hävisi shakissa tietokoneelle. © Midjourney-tekoälyohjelma

Oho, loiko tekoäly ­taideteoksen? ­Edmond ­Belamyn muotokuva -niminen teos myytiin Christie’sin huutokaupassa New Yorkissa 25. lokakuuta 2018. Hinta kipusi yli 400 000 dollarin.  © TIMOTHY A. CLARY / AFP / MVPhotos

Oho, loiko tekoäly ­taideteoksen? ­Edmond ­Belamyn muotokuva -niminen teos myytiin Christie’sin huutokaupassa New Yorkissa 25. lokakuuta 2018. Hinta kipusi yli 400 000 dollarin.  © TIMOTHY A. CLARY / AFP / MVPhotos

Tekoäly ymmärtää vaan ei naura

Mutta mistä huumori oikeastaan kumpuaa?

Ihmisen huumorintajun ja naurun takana ovat biologiset ja yhteisölliset syyt. Tekoälyohjelmilla ja kielimalleilla ei ole mitään syytä, miksi niihin olisi kehittynyt huumorintajua. Tekoälylle voi kyllä kertoa, mitä huumori on.

”Ihminen voi tehdä ohjelman ja kertoa huumorista jotain. Sillä tavalla ohjelma osaa tunnistaa huumoria tai tuottaa humoristisia juttuja”, Toivonen sanoo.

Hätäisimmät meistä saattavat ajatella, että tekoälyllä siis kuitenkin on pikkuisen huumorintajua.

”Vaikka kone osaa tunnistaa jutun huumorin, se ei naureskele jutuille silloinkaan. Se pystyy käsittelemään asioita, joilla huumoria työstetään ja tuotetaan. Se ei kuitenkaan näe siinä mitään hauskaa.”

Kone voi ymmärtää loogisesti, että tietty tekstinpätkä on hauska, mutta se ei edelleenkään naura.

Ikään kuin ihminen

Tekoälyä antropomorfisoidaan eli siitä luodaan ihmismäinen kuva, mikä on meille tuttua populaarikulttuurista. Scifi-sarjoissa tai elokuvissa tietokoneet näyttäisivät jotenkin kokevan jotain.

Hannu Toivonen muistuttaa, että koneilla ei ole tunteita kuten ihmisillä.

”Ne voidaan ohjelmoida tai opettaa käsittelemään erilaisia asioita tai jossain mielessä matkimaan niitä, mutta ilman aitoa kokemusta. Kone oppii ja matkii mutta ei koe.”

Olemme saattaneet chatissa keskustella tekoälyn kanssa. Chatissa keskustelua ohjaavat ohjelmoidut tekstimallit.

”Käyttäjälle voi tulla olo, että siellä toisella puolella on ajatteleva ja tunteva fiksu olio, vaikka se ei tee muuta kuin käsittelee merkkijonoja ymmärtämättä, mitä sanoo.”

Ihmismäinen kuva koneesta johtuu kielestä.

”Kielen tehtävä on välittää viestejä ihmisten välillä. Kun kone tuottaa tekstiä, näemme vaistomaisesti viestejä ja ajattelua sielläkin, missä sitä ole.”

Lisäksi kuvaamme itse koneita sanoilla, jotka liittyvät ihmisen toimintaan.

”Meiltä puuttuu koneiden toiminnasta kertovia sanoja. Koneet eivät ajattele, mutta ei laskentakaan ole kuvaava sana”, Toivonen sanoo.

”Koska meillä ei ole kuin ihmisten ja eläinten ajattelun ja havaitsemisen toiminnan sanoja, käytämme niitä kielikuvallisesti tietokoneiden yhteydessä. Siitä seuraa se väärinkäsitys, että koneet olisivat ihmiseen verrattavia.”

Tätä kuvitusta varten Seura evästi tekoälyohjelmaa seuraavin sanoin: terminaattorirobotti nauraa ihmisen kanssa hauskalle koiralle, joka ­leikkii pallolla ­kadulla. © Midjourney-tekoälyohjelma 

Tätä kuvitusta varten Seura evästi tekoälyohjelmaa seuraavin sanoin: terminaattorirobotti nauraa ihmisen kanssa hauskalle koiralle, joka ­leikkii pallolla ­kadulla. © Midjourney-tekoälyohjelma 

Kielenvääntely on vaikeaa

Huumoriakin on tutkittu, ja lähes kaiken kattava huumorin teoria on niin sanottu inkongruenssiteoria, jota kutsutaan myös ristiriitateoriaksi. Siinä kaksi toisiinsa sopimatonta asiaa liitetään yhteen yllättävällä tavalla.

Tekoälylle voidaan kertoa myös tämä teoria, mutta kaikki asioiden yhdistäminen ei tietenkään ole hauskaa ja tuota hauskuutta. Toinen kysymys on se, miten tieto puetaan käytäntöön.

Hannu Toivosen mukaan tarvitaan paljon lisäohjeita, ja sen jälkeenkin koneen on vaikea tunnistaa, onko juttu oikeasti hauska vai ei. Sen vuoksi vitsit ovat tekoälyohjelmille vaikeita.

”Koneet ovat erittäin huonoja generoimaan ja ymmärtämään vitsejä, koska ne vaativat ymmärrystä ja ­tulkintaa rivien välistä sekä kontekstia, mitä koneiden on hirvittävän vaikea käsitellä.”

”Kielessä on niin paljon merkityksiä ja viittauksia, joista pitää tehdä tulkintoja, jotka ovat tekoälylle ­vaikeita, varsinkin silloin kun pitäisi keksiä uusiakin vitsejä.”

Tekoäly ei osaa väännellä kieltä, mutta sille voidaan antaa kielenvääntämisen ohjeita. Teoriassa tekoäly voi tajuta huumorin idean, mutta se ei ymmärrä, että juttu on hauska.

”Kone ei ymmärrä hauskuutta eikä mitenkään arvioi sitä ohjeiden suorittamisen aikana, sillä ohjelman laatija on rakentanut hauskuuden siihen mekanismiin.”

Huumorintaju on siis ohjelman tekijällä. Hän rakentaa algoritmiin huumorintajua eli asioita, jotka saattavat tehdä tuloksesta hauskan.

Tekijällä itsellään ei välttämättä tarvitse olla huumorintajua, mutta mitä paremmin ohjelmoija tuntee huumoria ja sen mekanismeja, sitä paremmin huumoria pystyy tuottamaan.

Simuloimme hauskan jutun

Vitsien generointia on tehty koneella pitkään. Koneelle on annettu vitsien rakennuskaavoja, joita se noudattaa.

Teemme kokeen. Hannu Toivonen pyytää ottamaan roolin tietokoneena. Kokeilemme muodostaa vitsin. Tamperelainen ihmistietokone on nimeltään Jyrki.

Toivosella on valmiina algoritmi. Algoritmi on yksityiskohtainen kuvaus tai ohje siitä, miten tehtävä tai prosessi suoritetaan. Sitä seuraamalla voidaan ratkaista tietty ongelma.

Toivonen pyytää ensin keksimään kaksi sanaa, subs­tantiivin ja adjektiivin, jotka kuulostavat samantapaisille ja rimmaavat.

”Ne voivat viitata vaikka johonkin ajankohtaiseen aiheeseen ja sointuvat kielellisesti hyvin yhteen”, Toivonen johdattelee.

”Substantiivi voisi olla vaali tai vaalit”, kerron.

Seuraavaksi ihmistietokone katsoo ulos ikkunasta ja pohtii adjektiivia.

”Adjektiivi voisi olla vaalea”, ehdotan.

”Hyvä, meillä on substantiivi vaalit ja adjektiivi vaalea”, Toivonen toteaa.

Ensimmäinen askel kolmesta suoritettu.

Seuraavaksi on löydettävä synonyymi sanalle vaalit. Sana olkoon äänestykset. Sanalle vaalea synonyymiksi valikoituu sana hailea.

Nyt algoritmi muodostaa kysymyksen jälkimmäisistä sanoista.

”Kysymys kuuluu: miksi kutsutaan haileita äänestyksiä”, Toivonen sanoo.

Sitten ohjelma muodostaa vastauksen ensimmäisistä sanoista.

”Niitä kutsutaan vaaleiksi vaaleiksi”, Toivonen kertoo.

Hauskuuden piirteitä leijuu ilmassa, ja koe onnistui kahdella tavalla. Juttu on ihan hauska, ja ihmistietokone Jyrki naurahti spontaanisti.

Huonokin vitsi naurattaa

Käytännössä vitsi tai sanaleikki voi olla oikeasti hauska tai se voi olla huono mutta silti hauska.

Kokemuksesta tiedämme, että joskus huono vitsi naurattaa. Vitsi voi olla myös todella huono mutta juuri siksi erittäin hauska.

Kokeemme kertoo, että näin yksinkertaisella algoritmilla kone pystyy tuottamaan jotain, joka saattaa olla hauskaa.

Esimerkki paljastaa myös sen, että joitain vitsien mekanismeja pystytään automatisoimaan. Joistain aineistoista voidaan koneelle oppia antaa.

”Kone pystyy seuraamaan algoritmia ymmärtämättä, onko se hauskaa vai ei”, Toivonen sanoo.

”Se voi hyvällä säkällä tuottaa jotain, joka on hauskaa. Tuotos voi olla huonolla tavalla hauskaa tai siitä puuttuu hauskuus kokonaan.”

Naurava Terminaattori

Huumorista nauttiva ja naurava tekoäly on Toivosen mukaan etäinen ajatus, jos sellainen kehittyisi ikään kuin itsestään. Ehkä algoritmi voisi kertoa sille, että naura ääneen, kun huomaat tällaisen ristiriidan.

”Jotta tekoäly itse oppisi nauramaan ja pitäisi juttua huvittavana, pitäisi olla jokin syy, että sille kehittyisi huumorintaju”, Toivonen sanoo.

Ihmisellä huumorintaju liittyy sosiaaliseen kanssakäymiseen, sillä vahvistetaan yhteisön siteitä ja pidetään eroa muihin.

”En osaa kuvitella, millaista kanssakäymistä ja evoluutiota se edellyttäisi, että koneille syntyi spontaanisti johonkin tarpeeseen huumorintaju. Vaikea nähdä, mutta en pitäisi sitä mahdottomana.”

Elokuvista tutut terminaattorit ovat varsin vakavaa porukkaa. Hyvä tieteiselokuvan aihe voisi olla sellainen, missä robotit naureskelevat ihmisille.

”Silloin terminaattorit huijaisivat ja hurmaisivat ihmisiä huumorilla. Ne kertoisivat vitsejä ja lujittaisivat samalla omia keskinäisiä siteitään.”

Humoristinen Terminaattori-elokuva saattaisi kuitenkin mennä reippaasti tahattoman komedian puolelle.

Koneella ei ole tunteita, kuten ihmisellä. ”Kone oppii ja matkii, mutta ei koe”, sanoo professori Hannu Toivonen.

Tiedämme, että joskus huono vitsi naurattaa. Vitsi voi olla myös todella huono, mutta juuri siksi erittäin hauska.

Aivojen hermosolut voittavat elektroniikan mennen tullen

Koneet vapauttavat tilaa ihmisen luovuudelle.

Tiedämme yleisellä tasolla, miten aivojen hermosolut toimivat, mutta paljon yksityiskohtia on vielä hämärän peitossa. Summittaisesti yhtä hermosolua voisi kuitenkin korvata elektroniikalla.

”Sen sijaan olemme hyvin kaukana siitä, kuinka niin suuri määrä ihmisaivojen hermosoluja oikeasti toimii yhteen”, sanoo aivotutkija Minna Huotilainen Helsingin yliopistosta.

Huotilaisen mukaan elektroniikalla voisi periaatteessa mallintaa ihmisaivoja, mutta siinä ei oikeastaan olisi paljoakaan järkeä.

Tietokone on syrjäyttänyt ihmisen jo monessa asiassa. Esimerkiksi ihan tavallinen taskulaskinkin on paljon ­parempi suurten lukujen kertolaskuissa kuin ihminen.

”Oikeasti toivonkin, että tietokone syrjäyttää ihmisen kaikissa sellaisissa tylsissä, tarkkuutta vaativissa hommissa, joita ihminen ei ole kovin hyvä tekemään.”

Minna Huotilainen uskoo, että tämä vapauttaa ihmisen tekemään ihmismäisiä hommia eli sellaisia, joissa olemme toisten ihmisten kanssa tekemisissä ja jotka mahdollistavat luovan toiminnan ja huumorin.

Elämäämme on pikkuhiljaa hiipunut teknisiä ­vempaimia, joista on tullut luonteva osa arkipäivää.

”Ihminen on jo nyt kaikkien niiden apuvälineiden varassa, joita käyttää arjessaan. Silmälasit mahdollistavat näkemisen, tulevaisuudessa näemme ehkä myös ­pimeässä tai hyvin kauas. Kuulolaite auttaa, jos on ikäkuulo. Tulevaisuudessa kuulolaite voi kääntää kieleltä toiselle.”

Muistinamme toimii nyt jokaisen kädestä löytyvä puhelin, mutta tulevaisuudessa se voi olla paljon nykyistä avuliaampi ja fiksumpi.

”En osaa sanoa, kannattaako sitä yrittää kytkeä suoraan aivoihimme vai mikä on paras käyttöliittymä.”

Koneen ja ihmisen yhdistelmä, hybridi, on meille tuttu useista elokuvista, joista yksi tunnetuimmista on Ridley Scottin ohjaama scifi-klassikko Blade Runner vuodelta 1982. Dystooppisessa elokuvassa, joka sijoittuu Los Angelesiin 2019, jahdataan synteettisiä ihmisiä eli replikantteja.

Kenties elokuvan kaltaisia ihmismäisiä koneita emme aivan lähivuosina vielä näe. Suunta on kuitenkin selvä.

”Nykyistäkin vahvempi hybridi toivottavasti tekee ­ihmisen elämästä inhimillisempää, silloin voimme keskittyä olennaiseen: toisiin ihmisiin ja luovuuteen.”

Hyvä renki – huono isäntä?

Tekoälystä ei ole tulossa tietoista eikä se valtaa maailmaa, sanoo professori Hannu Toivonen.

Tekoälyn todelliset vaarat liittyvät sen väärinkäyttöön. Näitä ovat esimerkiksi ihmisten valvonta, heihin vaikuttaminen ja piittaamattomuus tekoälyn vaikutuksista.

”Tekoäly voi koukuttaa ihmisen sosiaaliseen mediaan ja loukata yksityisyydensuojaa”, Toivonen sanoo.

Tekoälystä hyötyvät eniten hyväosaiset, mikä johtaa eriarvoisuuden lisääntymiseen.

”Virheitä voi syntyä huolimattomasta ohjelmistokehityksestä. Ohjelmisto saattaa suositella väärää lääkettä.”

Energiankulutus ei sekään ole pikku juttu, sillä tietotekniikka käyttää noin kymmenyksen maailman sähköstä.

Lue myös: Kysyin tekoälyltä, miten motivaatio liikuntaan pysyy – Yhdestä asiasta olen eri mieltä

X