Valvontaeläinlääkäri kertoo: Mitä seuraa siitä, että Suomessa hylätään vähintään 20 000 kissaa joka vuosi?

Jaa kaverilleTilaa Seura
© colourbox
Eläintaloihin päätyy vuosittain 10 000 kissaa, joista suuri osa lopetetaan. Toiset 10 000 kissaa kuolee luontoon tai valvontaeläinlääkärit lopettavat ne.

Maalaistien varressa on talo, jonka pihapiirissä vilahtelee kissoja siellä täällä. Naapurit ovat tehneet ilmoituksen hajuhaitoista ja epämääräisestä joukosta kissoja. Lähempi tarkastelu osoittaa, että kissat ovat nälkiintyneitä ja sairaita, ja kissoista suuri osa on vielä pentuja.

Porin seudun valvontaeläinlääkäri Tanja Häkkinen kertoo loukuttavansa vuodessa 100–300 enemmän tai vähemmän villiintynyttä kissaa. Muitakin eläinsuojeluun liittyviä työtehtäviä riittäisi yllin kyllin. Viranomaisvoimin tapahtuva loukuttaminen eli kissojen houkutteleminen ruoan avulla kissaloukkuun on ääritoimi.

”Kiinnisaadut kissat eivät suinkaan kaikki ole kesyjä ja sijoituskelpoisia. Suurin osa kissoista on nuoria, mutta resurssit eivät yksinkertaisesti riitä kaikkien kissojen kesyttämiseen ja lääkitsemiseen”, Häkkinen sanoo.

”Kesyille ja terveille pyritään löytämään uusi sijoituspaikka.”

Sairaita ei eläintaloon

Kissojen suurlaumat ovat tautikeskittymiä, ja kissojen sairaudet ovat usein tarttuvia. Sairaita kissoja ei tartuntariskin vuoksi voi toimittaa eläintaloon, joten niiden kohtalona on lopettaminen.

Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton (SEY) arvion mukaan luontoon kuolee tai ei-toivottuina lopetetaan vuosittain vähintään 10 000 kissaa.

Toiset 10 000 kissaa päätyy vuosittain eläintaloihin.

Eläintalojen kissoista vain joka kymmenes löytää takaisin omaan kotiin. Lopuille yritetään löytää uusi omistaja, mutta koska eläintalot ovat täynnä hylättyjä eläimiä, suuren osan kohtalona on päätyä kissojen taivaaseen.

Satapäisiä kissalaumoja

Leikkaamattomista kesäkissoista tai navettakissoista lähteneet maaseutualueiden kissalaumat ovat ongelma, sillä ilman asiaan puuttumista populaatiot vain kasvavat ja ovat entistä sairaampia ja sisäsiittoisempia. Kissoja esiintyy jopa satapäisinä villiintyneinä laumoina, ja on selvää, että ilman asianmukaista hoitoa jäävät kissat kärsivät.

”Viranomainen saattaa määrätä kissojen omistajan hoitamaan sairastuneet ja parantamaan kissojen ruokintaa sekä vähentämään kissojen lukumäärää ja leikkauttamaan kissoja. Koska hoitaminen ja hyvälaatuinen ruokinta on kallista ja kissat ovat usein käsittelyyn tottumattomia, tilanteeseen tulee harvemmin pysyvää parannusta”, Häkkinen sanoo.

Kissaongelman taustalla on yleensä kissanomistajan päihde- tai mielenterveysongelmia, eläinten keräily tai puhdas välinpitämättömyys. Eläimistä ei osata pitää huolta tai luullaan, että ne pärjäävät Suomen luonnossa oman onnensa nojassa.

Kissalaumojen omistaja suostuu usein yhteistyöhön viranomaisten kanssa, mutta räikeimmissä eläinsuojelutapauksissa asetetaan myös eläintenpitokieltoja. Niiden kestot ovat kuitenkin yleensä vain 2–4 vuotta, eivätkä ne ole Häkkisen mielestä ratkaisu suurkissapopulaatioiden tuomaan ongelmaan.

Rangaistuksen kärsineet ihmiset jatkavat entistä elämäntapaansa.

Valtavasti vapaaehtoisia

Käytännössä villiintyneiden kissalaumojen kiinniottoon ja jatkohoitoon tarvitaan viranomaisten lisäksi valtava joukko vapaaehtoisia, jotka toimivat usein yhteistyössä paikallisen valvontaeläinlääkärin kanssa.

Työ on taistelua sairaiden eläinten ja armollisemman kuoleman kanssa.

”Ainoa ratkaisu on eläimen arvon nostaminen. Söpöstä pennusta kasvaa aikuinen eläin, josta on kannettava vastuu koko sen eliniän. Kissat on leikattava. Suosittelen myös mikrosiruttamista. Sirun ansiosta eläimelle on löydettävissä omistaja”, Häkkinen summaa.

 

X