Ikoninen kauhuhahmo pohdituttaa Esko Valtaojaa: Miksi tohtori Frankesteinin luoma hirvio viehättää meitä?
Kirjoittaja on avaruustähtitieteen emeritusprofessori ja tieteen kansantajuistaja, joka on julkaissut useita teoksia.
Kuusitoistavuotias tyttö rakastuu päätäpahkaa naimisissa olevaan huonomaineiseen runoilijaan. He sinetöivät liittonsa harrastamalla seksiä tytön äidin haudan lähellä sisarpuolen pitäessä vahtia. He karkaavat mannermaalle. Runoilijan vaimo tekee myöhemmin itsemurhan.
Kahden vuoden kuluttua rakastavaiset ovat uudelleen maanpaossa seuranaan vielä pahamaineisempi vanhempi runoilija, jonka ansioluetteloon kuuluu muun muassa insesti oman puolisisaren kanssa. Matkalla on mukana myös sankarittaremme sisarpuoli, joka tuppautuu puoliväkisin vanhemman runoilijan rakastajattareksi.
Eräänä myrskyiltana seurue viihdyttää itseään kertomalla kummitustarinoita kartanossa Genevenjärven rannalla. Seuraavana yönä nyt kahdeksantoistavuotias tyttö näkee painajaisunen, jonka innoittamana hän alkaa kirjoittaa romaania.
On kummallista, että Mary Shelleyn elämästä ei ole tehty vetävää televisiosarjaa. Tohtori Frankensteinin luoma hirviö on sen sijaan populaarikulttuurin kenties ikonisin kauhuhahmo; pelkästään Frankenstein-elokuvia on tehty kymmeniä. Valitettavasti yksikään niistä ei tee oikeutta romaanille ja sen teemoille, eikä yksikään niistä juuri rohkaise tarttumaan itse kirjaan.
Mary Shelleyn Frankenstein ilmestyi tasan kaksisataa vuotta sitten. Merkkivuoden kunniaksi on jo ilmestynyt useampikin tutkielma romaanin merkityksestä. Ei tekisi pahaa saada uusi suomennoskin, edellisestä on kulunut 45 vuotta.
Miksi Maryn Frankenstein jäi elämään, kun aikanaan paljon arvostetummat Percy Shelley ja lordi Byron runoineen ovat kadonneet kirjallisuushistorian hämärään? Koska Mary oli, suoraan sanottuna, kertakaikkisen uniikki pakkaus – ja niin oli hänen esikoisromaaninsakin, joka ei todellakaan ollut mitään chick littiä, vaikka olikin teinitytön kirjoittama.
Lähes pelottavan varhaiskypsä ja lahjakas Mary eli keskellä uuden ajan alkua. Teollinen vallankumous, valistuksen aika ja tieteen nousu avasivat rajattomia näkymiä tulevaisuuteen. Ja aivan kuten tänäänkin, kaikki näkymät eivät olleet yksinomaan optimistisia.
Jos elämä ei perustukaan johonkin jumalalliseen kipinään vaan sähköön ja kemiaan, eikö ihminen voi itse muokata tai peräti luoda elämää? Sitä yritti tohtori Frankenstein, kirjan alaotsikon ”moderni Prometheus”, ja sitä yrittävät geeniteknologian tutkijat nykyisinkin. Toiset haaveilevat superälykkäistä koneista – mutta tuhoaako silloinkin luotu luojansa? Pitäisikö tieteelle ja teknologialle asettaa rajoja, joita ei sovi ylittää?
Ennen kuin itse vastaat, luehan Maryn Frankenstein. Se ainoa aito ja alkuperäinen.