Esko Valtaoja: ”Sujuva ja turvallinen liikenne hyödyttää meistä jokaista. Miksi sitten emme käytä vilkkua?”
”Koska vastakkain on yksilön etu ja yhteinen hyöty. Etu on pieni tai olematon ja voi kääntyä haitaksi, jos joku rysäyttää yllättäen kääntyvän pakun kylkeen, mutta yhteinen hyöty tuntuu vielä olemattomammalta”, Esko Valtaoja kirjoittaa kolumnissaan.
Esko Valtaoja on avaruustähtitieteen emeritusprofessori ja tieteen kansantajuistaja, joka on julkaissut useita teoksia.
Ajattelin ryhtyä stand up -koomikoksi. Kerron teille heti alkuun parhaan vitsini. Pitäkää kiinni tuoleistanne, tässä se tulee.
”Olipa kerran pakuautomies, joka käytti vilkkua.”
Tyrmistynyt hiljaisuus salissa. Lopulta jostain kuuluu tirskahdus. Sitten toinen. Sali räjähtää. Jossain nainen huutaa hysteerisesti. Eturivissä vanttera mies yrittää naama punaisena saada sanotuksi jotain: ”Pa-pa-pa-pak…”
Jos joku väittää nähneensä pakun näyttävän vilkkua, suhtaudun juttuun samalla tavalla kuin tarinaan lentävän lautasen laskeutumisesta niitylle. Kertoja puhuu palturia tai kyseessä on aistiharha. Uskomattoman selityksen, kuten avaruusalienin tai vilkkua käyttävän pakuautomiehen, sijaan parempi selitys on ainakin mahdollisuuksien rajoissa.
Tämän takia jotkut eivät käytä vilkkua
Sujuva ja turvallinen liikenne hyödyttää meitä jokaista. Miksi sitten emme käytä vilkkua? Koska vastakkain on yksilön etu ja yhteinen hyöty. Etu on pieni tai olematon ja voi kääntyä haitaksi, jos joku rysäyttää yllättäen kääntyvän pakun kylkeen, mutta yhteinen hyöty tuntuu vielä olemattomammalta. Eihän se mulle kuulu, liikenne sujuu muutenkin.
Liikenteessä laistaminen on esimerkki niin sanotusta yhteismaiden ongelmasta. Jos on vapaasti saatavilla oleva yhteinen resurssi, jokainen järkevä ihminen yrittää rohmuta siitä itselleen mahdollisimman suuren hyödyn, oli kyseessä sitten yhteinen laidunmaa, taloyhtiön vesi tai jokin yhteiskunnallinen vapaus. Yhteismaiden ongelma on siinä, että kukaan ei ota vastuuta – ja kas, kohta koko resurssia ei enää olekaan.
Sama valuvika vainaa niin monta muutakin yhteiskunnallista ongelmaa
Jo antiikin suuri historioitsija Thukydides tunnisti ongelman. ”Ei kukaan luule välinpitämättömyytensä kautta tuottavansa mitään vahinkoa, arvellen että joku toinen hänen puolestaan pitää asioista huolta, ja kun jokainen niin miettii, joutuu yhteinen etu perikatoon”, hän totesi kirjassaan Peloponnesolaissota.
Yhä uudestaan kuulemme saman selityksen sille, miksi ei kannata tehdä mitään vaikkapa ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä: eihän nyt yksi ihminen, eihän nyt pieni Suomi, enhän nyt minä.
Sama ongelma on valuvika myös länsimaisen demokratian suuressa yhteismaassa, ja siksi se on yksi poliittisen filosofian ikuisista pulmakysymyksistä. Oikeuksia kyllä ollaan penäämässä, mutta kuka haluaisi kantaa vastuuta? Miten saada ihminen tekemään jotain, mistä hänelle itselleen ei ole välitöntä hyötyä? Kuinka saada pakuautomies käyttämään vilkkua?
Seuraan parhaillaan yhtä minulle läheistä yhteismaiden ongelmaa. Kyselyjen mukaan ainakin neljä miljoonaa suomalaista kannattaa eutanasiaa, mutta sen lainsäädäntöä vaativa kansalaisaloite etenee kovin hitaasti kohti vaadittua 50 000 nimeä. Minä haluan, mutta en viitsi vaivautua edes parin minuutin verran. Kyllä joku toinen kuitenkin pitää asioista huolta minun puolestani.
Lue kaikki Esko Valtaojan kolumnit täältä.