Esko Valtaoja pohtii, onko meitä riivannut tapainturmelus kautta aikojen: ”Paha kello kauas kuuluu”
”Maailman rappio johtuu aina niistä muista, siellä jossain muualla”, Esko Valtaoja kirjoittaa kolumnissaan.
Esko Valtaoja on avaruustähtitieteen emeritusprofessori ja tieteen kansantajuistaja, joka on julkaissut useita teoksia.
O tempora, o mores. Voi aikoja, voi tapoja! Rooman kultakauden alussa eläneet ryppyotsat olivat varmoja siitä, että tapainturmelus oli syöksemässä koko valtakunnan tuhoon. He olivat kuitenkin pahasti jälkijunassa, nuorison kelvottomuutta ja jumalattomuutta kun oli voivotellut jo Hesiodos seitsemänsataa vuotta aikaisemmin.
Luen kesämökillä vanhaa keskustelukirjaa Toiset pidot Tornissa. Siinä vuoden 1954 älyköt voivottelevat, kuinka alas on vajottu ensimmäisistä pidoista kaksikymmentä vuotta aikaisemmin.
Silloin oli sentään vielä tapoja, kulttuuria ja noita lähes myyttisiltä sankareilta tuntuvia nousevan Suomen ajattelijoita.
Nyt nuoret miehet ovat lättähattuja ja nuoria naisia kiinnostaa vain ”missiäisharrastus”. Kerran toisensa jälkeen Tornin keskustelijoita ahdistaa selvä rappion merkki: kansa ostaa hulluna Mika Waltaria sen sijaan että lukisi Heikkilää (Ei, en minäkään tiedä kuka Heikkilä oli.)
Ja 1950-lukua seurasivat hipit, taistolaiset, jupit, punkkarit, pullamössösukupolvi, millenniaalit ja ties mitä. ”Syöksylaskijoita kaikki tyynni”, tiivisti Hassisen Kone maailman menon: aina alaspäin.
Arvojen ja kulttuurin rappiota – vai kenties jotain muuta?
Täytyy olla todella paha ihminen kyseenalaistaakseen sen itsestään selvän totuuden, että elämme arvojen ja kulttuurin rappion aikaa. Onneksi sellaisiakin löytyy. Heitä sanotaan tutkijoiksi.
Tiedelehti Naturessa julkaistiin äsken laaja tutkimus tapainturmeluksesta. Tarkastelemalla 60 maassa 12 miljoonalle ihmiselle 70 vuoden aikana tehtyjä mielipidemittauksia (tiede on työlästä puuhaa) tutkijat päätyivät kolmeen selkeään tulokseen.
Ensinnäkin, ihmiset ovat aina ja kaikkialla uskoneet elävänsä tapainturmeluksen aikaa.
Toiseksi, rappio alkoi suunnilleen heidän syntymänsä aikoihin.
Kolmanneksi, he ovat väärässä.
Tapainturmelus asuu muissa
Kun ihmisiä pyydetään arvioimaan oman aikansa moraalisuutta, he antavat vuosikymmenestä toiseen saman kouluarvosanan, sanotaan vaikkapa 7+. Rappio on siis vain kuvitelmaa.
Niinhän tietysti täytyy ollakin. Jos oltaisiin koko ajan menty alamäkeä, niin kuinka jumalallisen hyviä yli-ihmisiä olimmekaan joskus muinoin! Historia ei vain oikein vahvista tätä; 3 000 vuotta sitten ei elänyt enkeleitä.
Syytkin uskomukseen paljastuivat tutkijoiden analyysissä. Tuntemattomista on helppo ajatella pahaa, ja media auttaa siinä: paha kello kauas kuuluu. Oman elämänpiirin ihmisten taas arvioidaan muuttuneen paremmiksi elämän mittaan.
Maailman rappio johtuu aina niistä muista, siellä jossain muualla. Elämän mittaan vedämme perässämme yhä raskaampaa valikoitujen huonojen uutisten rekeä ja siksi myös arvioimme maailman sitä pahemmaksi mitä vanhempia olemme.
Mitä väliä tällä on? Käytämme paljon aikaa ja rahaa kuvitellun rappion torjumiseen oli kyse sitten nuorison käyttäytymisestä tai yhteisten normien rapautumisesta. Ponnistelut voisi kenties suunnata paremminkin, todellisiin ongelmiimme.
Lue kaikki Esko Valtaojan kolumnit täältä.