Esko Valtaoja varoittaa militarismin vaaroista: ”Emme saa tehdä sodasta taas kaunista, puhdistavaa ja jalostavaa”
”Ukrainan sodan ei pidä antaa johtaa siihen, että palaamme sadan vuoden takaiseen militarismiin”, Esko Valtaoja kirjoittaa.
Esko Valtaoja on avaruustähtitieteen emeritusprofessori ja tieteen kansantajuistaja, joka on julkaissut useita teoksia.
Hectorin ironinen, sodanvastainen laulu 1980-luvulta on pyörinyt korvissani viime aikoina.
Sota on kaunis, siinä on voimaa!
Sota on siisti, sodalla kulkee...
Sota on taas kerran kaikkialla puheissamme, ajatuksissamme, sisäpolitiikassamme ja presidentinvaaleissamme.
Ukrainan sodan kolmas vuosi alkaa, eikä minkäänlaista ratkaisua ole näkyvissä. Putinin trollit ja aitosuomalaiset kretiinit riehuvat keskustelupalstoilla, ja me kaikki vähänkään järjissämme olevat pelkäämme kasvavan kauhun vallassa Trumpin uudelleenvalintaa.
Pois, pois rauhan toimi jää, jo tulta kohta kalpa lyö…
Sodan uhan alla, vielä vähemmän sodan keskellä, ei ole helppo puhua rauhasta tulematta väärin ymmärretyksi tai joutumatta tuomituksi isänmaan viholliseksi. Niin on silti pakko tehdä. Muistuttaa, että vaikka sotiminen voi joskus olla välttämätöntä, militarismi ei ole.
Sota voi joskus olla oikeutettu, jos muut vaihtoehdot ovat vielä huonompia
Yksi harvoista esikuvistani, englantilainen filosofi Bertrand Russell, oli viime vuosisadan vaikutusvaltaisimpia pasifisteja. Hän oli muun muassa perustamassa Sadankomiteaa, joka 1960-luvun lopulla nostatti Suomessakin kiihkeän keskustelun aseistakieltäytymisestä ja siviilipalvelun oikeutuksesta.
Pitkälti Russellin vaikutusta oli se, että olin valmis menemään mieluummin vankilaan kuin asepalvelukseen. Armeijan edustajan kanssa sopuisassa hengessä käydyn keskustelun jälkeen pääsin kuitenkin siviilipalvelukseen, Kuulovammaisten ammattikoulun yövahdiksi Turussa.
Russell, viisas humanisti, ei kuitenkaan ollut ehdoton pasifisti. Hän ymmärsi sen tosiasian, että väkivalta ja sota voivat joskus olla oikeutettuja, jos muut vaihtoehdot ovat vielä huonompia. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän päätyi vankilaan pasifisminsa vuoksi, mutta toisen maailmansodan hän hyväksyi, tosin hyvin vastentahtoisesti, ymmärtäen että kahdesta pahasta pienempi oli vastustaa Hitleriä.
Russell ei kuitenkaan tinkinyt periaatteistaan vaan sai vielä 89-vuotiaana viikon vankilatuomion protestoituaan ydinasevarustelua vastaan.
Russellin ajatukset sodasta ja rauhasta ovat yhä lukemisen arvoisia, varsinkin nyt, kun meneillään on toinen sota, jota on pakko käydä. Mutta Ukrainan sodan ei pidä antaa johtaa siihen, että palaamme sadan vuoden takaiseen militarismiin, jossa isänmaallisuus tarkoitti ennen kaikkea sotimista ja sodan ihannointia.
Emme saa tehdä sodasta taas kaunista, puhdistavaa ja jalostavaa, jotain ylevintä elämässä kuten yleisesti ajateltiin Suomessa aina toiseen maailmansotaan saakka.
Sotilaat marssivat halki kaupungin
Hectorin lisäksi korvissani soi vielä vanhempi sävelmä, parhaiten Marlene Dietrichin esittämänä tunnettu kansanlaulu sodan ihannoinnista ja karusta todellisuudesta: Wenn die Soldaten durch die Stadt marschieren.
Kun sotilaat marssivat halki kaupungin
avaavat tytöt ikkunansa ja ovensa.
Oi miksi, oi siksi, oi miksi.
Lue kaikki Esko Valtaojan kolumnit tästä!