Esko Valtaoja: Voi olla, että tv-hömpän katsominen tekee hyvää aivoille
KATSON televisiota keskimäärin 19 minuuttia päivässä, tarkkaan ottaen puoli yhdeksän uutisten alusta urheiluosuuteen saakka. Tai paremminkin katsoin, sillä nyt on vaimon kanssa oltu putkirempan vuoksi puoli vuotta evakossa Turun viikkoyksiössäni, jonne en ole koskaan hankkinut töllötintä.
EI minulla sinällään ole mitään televisiota vastaan; en ole kulttuurisnobi. Elämä vain pursuaa niin paljon muuta mielenkiintoisempaa tarjontaa. Ja kun ei katso telkkua eikä harrasta penkkiurheilua, niin ehtii puuhaamaan kaikennäköistä kivaa.
IKÄISENI katsovat televisiota keskimäärin 283 minuuttia vuorokaudessa. Useimmat varmaan touhuavat muutakin siinä sivussa, mutta kyllä tuo tilastotieto silti panee pääni pyörälle. Tulisin varmaan hulluksi, jos edes yhden päivän joutuisin istumaan television edessä viisi tuntia.
TELEVISION katselu on yhä enemmän eläkeläisten puuhaa. Teinien töllöttely vähenee koko ajan, ja on enää 77 minuuttia päivässä. Tästä tietysti seuraa se looginen johtopäätös, että ohjelmia kannattaa tehdä nimenomaan nuorisolle.
NÄIN tekee myös verovaroilla kustannettu TV2, joka on julistanut erityiseksi kohderyhmäkseen 15–29-vuotiaat. Tähän porukkaan kuuluu kokonainen viidesosa suomalaisista. Ja kun vielä painotetaan lukumäärät katsomiseen käytetyllä ajalla, voidaan todeta, että kakkosen kohderyhmä töllöttää yhteensä melkein kolmasosan siitä tuntimäärästä mitä me yli kuusikymppiset. Tosi upeaa strategiaa.
No, ohjelmien tekeminen meille ongelmajätteille ei nyt vain ole mediaseksikästä. Sillä ei pääse iltapäivälehtien sivuille eikä viihdegaalojen glitteriin. Lisää siis vain tositeeveessä sekoilevia junnuja ja junnuttaria! Riman altakaan ei tarvitse mennä, kun rima jo makaa valmiiksi maassa.
AIVOT huuhteleva hömppä on toki joskus paikallaan, kunhan siihen ei käytä kaikkea aikaansa. Samoin kuin paukku tai lasi viiniä virkistää välillä, mutta ei kuusi tuoppia joka ilta.
VOI myös olla, että television katselu, hömpänkin, tekee hyvää aivoille. Tutkijat ovat pitkään kummastelleet niinsanottua Flynnin efektiä: älykkyystesteissä saadaan vuosikymmenestä toiseen yhä parempia pisteitä. Miksi? Yksi mahdollinen selitys on siinä, että aivomme saavat ravintoa aivan eri lailla kuin aikaisemmin.
AIVOT tarvitsevat treenausta siinä missä kroppakin. Tunnin kävely metsässä tai halkojen hakkaaminen voi tehdä eetvarttia sielulle ja ruumiille, mutta tunti televisiota pistää enemmän vipinää aivosoluihin, tarjoaahan se niille jatkuvasti uusia ärsykkeitä.
Vaikka sitten katselisikin sitä nuorisohömppää.