Interrail vei vihdoin reppureissulle Eurooppaan – Esko Valtaoja hyppäsi junaan vaimonsa kanssa: ”Eläkeläisenä on lopultakin aikaa”

”Euroopan synkästä historiasta huolimatta mieleeni nousi kuitenkin myös ­vahva toivo”, Esko Valtaoja kirjoittaa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Esko Valtaoja on avaruustähtitieteen emeritusprofessori ja tieteen kansantajuistaja, joka on julkaissut useita teoksia.

"Euroopan synkästä historiasta huolimatta mieleeni nousi kuitenkin myös ­vahva toivo", Esko Valtaoja kirjoittaa.
(Päivitetty: )
Teksti: Esko Valtaoja

”Mikähän se tämäkin tuppukylä mahtaa olla”, virnistelimme katsellessamme junan ikkunasta ankean näköistä kaupunkia. Pforzheim, koskaan kuultukaan. Sitten googlasin.

Pforzheim tuhoutui miltei t­äydellisesti 23. helmikuuta 1945. Britannian ilmavoimien pommituksessa kuoli kolmannes kaupungin asukkaista, 18 000 ihmistä vain 22 minuutin aikana. Edes kuuluisa Dresdenin pommitus kymmentä päivää aikaisemmin ei ollut suhteessa yhtä tuhoisa.

Ei tehnyt enää mieli hymyillä rumia ­taloja katsellessa.

Interrail sai eläkeläiset reppureissulle Eurooppaan

Olin hieman liian vanha ja koko ajan joko opiskelemassa tai töissä, kun interrail lanseerattiin puoli vuosisataa sitten. Nyt eläkeläisenä on lopultakin aikaa.

Vaimon kanssa Euroopan sydänmailla senioripassilla reilailu avaa silmiä ja palauttaa mieleen historiaa, jonka mieluummin häivyttäisi muististaan. Tuhottuja ja pala palalta uudelleen rakennettuja kaupunkeja yksi toisensa jälkeen, ja rauniolinnoja lähes jokaisella kukkulalla.

Toinen maailmansota ei ollut edes tuhoisin Keski-Eurooppaa vuosisatojen mittaan kohdannut katastrofi, aikakausina jolloin sota oli normi ja rauha vain ohimenevä poikkeustila. Valtioille löytyi aina syy tapella keskenään, se oli itsenäisen maan ja kansan oikeus ja suorastaan velvollisuuskin.

Dresdenin taidemuseot kuvittavat vuosisataista tarinaa.

Canaletton sisarenpojan Bernardo Bellotton vessalokuvantarkat maalaukset uudelleen rakennetussa Zwinger-­palatsissa näyttävät, millainen oli yksi Euroopan suurimmista kulttuurikaupungeista ennen kuin liittoutuneet ilman mitään sotilaallista syytä pommittivat sen tuusannuuskaksi.

Toisessa museossa Wilhelm Lachnitin maalaus kertoo, mitä Dresdenistä oli jäljellä kaksisataa vuotta myöhemmin: tyhjin silmin katsojaa tuijottava lapsi, ­itkevä äiti ja hänen takanaan itkevä luuranko, ympärillä tuliset ja veriset rauniot.

Yksi tulimyrskystä selvinneistä oli amerikkalainen sotavanki Kurt ­Vonnegut, joka piileskeli Teurastamo 5 -nimisen ­rakennuksen kellareissa.

Lue myös: Dresden savusi rauniona, kun puna-armeija ryösti arvokkaat taideteokset natsi-Saksasta – Miksi arvoteokset löytyivät Suomesta vuosikymmenien päästä?

Opintomatka läpi yhdentyvän Euroopan

Euroopan synkästä historiasta huolimatta mieleeni nousi kuitenkin myös ­vahva toivo. On kohta kahdeksankymmentä vuotta siitä, kun täällä sodittiin – ylivoimaisesti pisin rauhan aika, mitä nämä seudut ovat koskaan kokeneet.

Yritin matkallamme bongata ­maitten välisiä rajoja junan ikkunasta, mutta ­turhaan. Vain Ruotsin ja Tanskan ­rajalla ­uhkailtiin passintarkastuksella, mutta eipä vaunuun silloinkaan ketään ilmestynyt.

Vielä yksi taideteos vangitsi katseeni Dresdenin Albertinum-museossa: Wolfgang Tillmansin installaation valokuva ­Ranskan entisen presidentin François Mitterrandin jäähyväisviestistä EU:n parlamentille. ”Nationalismi merkitsee sotaa.”

Tuohon lauseeseen tiivistyi kaikki se, mitä matkallani koin. ­Jokaisen, joka haaveilee itsenäisistä kansallisvaltioista, ­maista, ­jotka tekevät vain mitä itse ­haluavat, kannattaa tehdä opintomatka yhdentyvän ­Euroopan halki reilaten.

Lue kaikki Esko Valtaojan kolumnit täältä.

Lue myös: Junalla reissaaminen Euroopassa on kätevää ja seikkailu elämysten kera – Kokosimme junamatkailun suunnittelua helpottavat vinkit ja linkit!

Matka junalla Eurooppaan on elämys!

Matka junalla Eurooppaan ja ympäri sitä on elämys. Junan matkustajana voit keskittyä upeiden maisemien ihailuun! © iStock

X